maanantai 30. heinäkuuta 2018

Härkätien Herkku - melkoinen herkku!

Mökkirannan viileydessä kasvaa erityinen pikkupuu, jolla on myös kiehtova historia ja tarina. Pikkupuu tuottaa vuosittain kulhollisen mitä hienointa ja täyteläisintä herkkua, joka maistuu myös rastaille. Mutta miksi tämä pikkupuu on 1825 vuonna rakennetulla mökillä keskellä Eteläistä hämettä? Rusotuomipihlajasta ja sen herkuista lisää Hernepensaselämää - blogissa, jonne pääset tästä linkistä. 




keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kirsikkamehua ja kovaa kuntoa!



Huh hellettä! Ulkona on helteen lisäksi vuotuinen puusavotta kiivaimmillaan. Siinä tuoksinassa tuppaa lihakset kipeytymään ja googlettelemalla löysinkin tässä taannoin artikkelin, jossa kerrottiin hapankirsikkamehun palauttavista vaikutuksista. Ei siinä sitten muu auttanut kuin kesken klapien heiton kiivetä tikkailla kirsikkapuiden latvuksiin ja poimia viimeinen ämpärillinen kirsikoita ja pistää mehumaija tulille.


Mehumaijan ehdoton paikka on pihalla. Samalla kun pohjalla oleva vesi lämpiää voi pikkuhiljaa täyttää kirsikoita höyrykattilaan. Lisäksi mehun keitto on huomattavasti huolettomampaa.


Tiputtelin kuuman hapankirsikkamehun suoraan uunissa lämmitettyihin mehupulloihin. Maukasta mehua syntyi kuusi patenttipullollista ja nyt klapisavottaa voi taas rauhassa jatkaa. Puuvajassa on jo reilu 15m³ ja heittelemättä 25m³, joten kirsikkamehu tulee totisesti tarpeeseen.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Virkistävä viinimarjasmoothie

Kuumat aamut vaativat vastapainoksi raikkaan aloituksen. Ja mikäs onkaan parempaa kuin kipaista yöpaitasillaan omaan puutarhaan hakemaan tuoreet ainekset. Meillä eletään viinimarjasesongin pauloissa ja kaikki viisi eri makua kypsyvät samaan aikaan.

Talvisin viinimarjat pääsevät pakastimesta turkinjugurttilautaselle, mutta näin kesäisin ne kirpeydellään on vertaansa vaille aamusmoothiessa.

3 dl erilaisia viinimarjoja, ruokalusikallinen chiansiemeniä ja kaurajuomaa antavat sopivan aamuherätyksen ja voimia pitkälle päivään. Tänään onkin luvassa sadonkorjuuta oikein kunnolla ja pitäisi ehtiä keräämään muutama ämpärillinen marjoja pakkaseen talven varalle, joten ei muuta kuin heissuli vei ja mukavaa kesäpäivää!


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Ilman kukkia ei puutarha ole jokahetkinen ilo!


Olin aamulla menossa istuttamaan leikkokukkia kun harhauduin matkallani puuvajan verstaalle. Jotenkin siis kesken istutuspuuhien löysin itseni siivoamassa verstasta. Aikani kun olin raivannut löysin takanurkassa olevan kansakoulun aikaisen vanhan kaapin. Olin sitä toki aiemminkin, kymmenisen vuotta sitten, tonkinut. Mutta nyt pureuduin kaapin sisältöön oikein antaumuksella. Suorassa pinossa olevia lehtiä, Seuroja, Opettajain lehtiä, Kodin kuvalehtiä, Hopeapeili lehtiä, Kirjakerhon esitteitä, Ympäristöteatterin käsiohjelmia ja Kotiliesiä. Kaikki sievissä pinoissa ja kohtalaisen moitteettomassa kunnossa.

Kun olin aikani myllännyt bensanhajuisessa verstaspahasessa rahtasin lehdet sisälle. Otin kupin kahvia ja aloin tutkimaan mitä kaikkea vuonna 1956 oli tapahtunut. Kotiliesiä oli nimittäin täydellinen vuosikerta juurikin vuodelta 1956. Ja tiestysti tutkin lehtiä puutarhaluontoiset lasit silmilläni. Toukokuun numerossa puutarhaopettaja Aino Harju kertoi luonnon läheisyydessä olevien kotipihojen kasveista ja kasvivalinnoista.

" Siellä missä kesytön luonto on kaukana, kukkarunsaus voi tuottaa saman ilon, 
ja opettaa lapsetkin vaalimaan ja kunnioittamaan kasvien elämää."

Tuohon aikaan värikkäät lupiinit, jättiläiskokoiset päivänkakkarat, Darwin tulppaanit, ja sarviorvokit ovat olleet suosiossa. Ja varma syyskesän merkki on ollut keltaiset kukat puutarhassa - auts näyttää huolestuttavalta kun katsoo ikkunasta ulos. Onko syyskesä täälläkin? Annan Vestan vielä hetken soida levylautasella, hörppään toisenkin kupin kahvia ja taidan lähteä vihdoinkin istutuspuuhiin. 


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Uunissa kypsennetyt raparperit ja vaniljajäätelö


Parasta kesäherkkua ja helppoa sellaista syntyy pimeässä kasvatetuista raparpereista. Raparperihuupan suojissa kasvaneet raparperit ovat niin ohutkuorisia, ettei niitä tarvitse lainkaan kuoria. Vain huuhtaisu juoksevan veden alla riittää ja voit aloittaa kokkailun.

Meillä kypsyi kakkossato huuppien alla kasvaneita raperpereja. Perinteisen raparperipiirakan sijaan ajattelin tällä kertaa testata jotain muuta. Pienen surffailun jälkeen löysinkin netistä helpon ja herllisen oloisen reseptin, mitä lähdin testailemaan.


Huuhdotut raparperin varret pilkotaan noin 4 cm pituisiksi ja asetellaan uunipellille. Pilkottujen raparperien päälle pirskotaan sen verran vettä, että sokeri tarttuu niiden pintaan kiinni. Ole kuitenkin todella varovainen veden kanssa, ettei lopputulos ui vedessä. Uuni lämmitetään 180 asteiseksi ja sokeroidut raparperit laitetaan uuniin 20 minuutiksi. 20 minuutin kuluttua uuni otetaan pois päältä ja raparperien annetaan olla vielä 10 min jälkilämmöllä.




Ja lopputulos näyttää tältä. Superherkullisia pikkuraparpereja. Sitä en toki tiedä onnistuuko tämä tavallisilla raparpereilla, sillä nämä pimeässä kasvaneet eivät ole laisinkaan niin voimakkaan makuisia kuin taivasalla kasvaneet.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Potagerissa on täysrähinä päällä.

Potagerissa on täysi työn touhu päällä. Maata on kännetty ja paranneltu, käytäviä siistitty ja uusia kasveja istutettu. Tässä pientä ensi makua. Potagerin alaympyrä sai kolme säkkiä uutta multaa, aimo annoksen kanankakkia ja leikkokukkien taimia. Katkoin jättilaukkojen kurjan näköiset varret ja saksin siemenkodat pitkin ympyrää. Odottelen nimittäin jättilaukkojen siementämistä ja levittäytymistä. Olen nimittäin kuullut, että ne leviävät kauniisti. Hernepensaselämää - blogin puolella on vuorostaan painittu päinvastaisen ongelman kanssa ja kyytiä ovat saaneet jättipoimulehtien kukinnot. Niistä voit lukea lisää tästä linkistä: Potager ja vallaton jättipoimulehti


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Vihdoinkin ulkona ihania unikkoja katsahtamassa!

Tänään on ihanan pilvistä ja pimeää. Kuusi päivää on kulunut tuosta pahimmasta vaiheesta ja vihdoinkin uskaltauduin ulkosalle päiväsaikaan. Toki puuvillahansikkaat kädessä. Mutta se ei haittaa. Ette uskokkaan miten ihanaa oli jälleen kontata ja tarkastella villiintyneiden unikoiden elämää ja vetää keuhkot täyteen sateen raikastamaa ilmaa! Jee elämä voittaa jälleen.

Moni pitää tätä viheliäistä ja hulluna levittäytyvää unikkoa rikkakasvina. Niinhän se tavallaan on, mutta halutessaan sen pois nyppiminen on niin tavattoman helppoa, että olen sen antanut vapaasti vaeltaa. Puutarha kun muodostuu erilaisista tiloista tunnelmista niin näiden unikoiden tuoma puna tekee myös koko potagerin aivan toisen näköiseksi. Hetkellisesti kaikki näyttää somasti villiintyneeltä.

Unikoita on aivan kaikkialla ja ne luovat yllättäviä yhdistelmiä eri värien kanssa. Tänä vuonna violetti tuntuu olevan niiden kaverina yhdessä jos toisessakin paikassa. 



sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Yöretket osa II


Tämä on suorastaan avartavaa. Maailma näyttäytyy kovin toisenlaiselta yöaikaan. Ainut hankaloittava asia niin kuvauksissa kuin koneellakin on puuvillahanskat ;). Kullerot ovat täydessä kukassa, mutta niiden hehkuva keltaisuus näyttää erilaiselta öisin kuin päivisin.



Tämä on kyllä vähän harmillista. Puutarhassa eletään nyt parasta ritariaikaa ja heidän ihanuuksiaan pitäisi kyllä päästä päiväsaikaan ihailemaan.


Viimeiset akilleijat kukkivat




Kesäyössä on yllättävän valoisaa ja kaunista. Tänään käsien tilanne on jo hieman paranemaan päin, joten toiveissa on päästä viimeistään keskiviikkona taas työn touhuun. Mutta muutama päivä pitää vielä pysytellä päivänvalolta piilossa.