keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Herkkää hömpötystä =)


Siivoustalkoot ovat siirtyneet eiliseltä potagerin pystyakselilta vaaka-akselille. Vaaka-akseliltakin on lähtenyt kottikärrykaupalla jättäreidenkukintoja kohti tunkiota. Mutta täällä on aivan toisenlainen tuntu, tunnelma ja värimaailma kuin tuolla pystyakselilla. Vaaka-akseli on romanttinen hömpötys, kaikkine ihanaisine kukkapilvineen. Tämän siivoaminen kestää pystyakselia kauemmin, koska täällä kitkijä on kuin seireenien suloisen laulun pauloissa ja takertuu ihastelemaan kaikenlaista kesken siivouspuuhien, unohtuu unelmoimaan. Tämä on siis astetta vaarallisempi paikka.

Primadonnat oikovat kaukojaan kohti aurinkoa ja ovat hitusen rakastuneet takana kukkivaan valkeaan mantsuriankärhöön.


Sinipiikkiputket ovat suojelleet muutamaa kukkivaa katanaa pitkäkorvilta ja tänä vuonna nähdään hillittyä kukintaa, koska eräät ovat syöneet lähes kaikki nuput. Pah - Ketut tänne ja heti!


Persikan ja vanhan roosan sävyiset tulikukat pilkistelevät sieltä täältä katanoiden ja sinipiikkiputkien lomasta.



Kultakuoriaisarmeija mussuttaa kukkia minkä kerkiävät =) Nämä ovat puutarhan ehdottomia lemppareita. Heti kun ängelmät ehtivät kukkaan kultakuoriaiset saapuvat ja sitten vuorossa ovat sinipiikkiputket. Namskis - namskis. Puutarhassa on ihan oma aikakäsitys - ängelmien ja kultakuoriaisten aika =)

Potagerin sydämessä asustava kaksikerroksinen Hakuro on menettänyt toisen kerroksensa ja pelkään pahoin hakuron näkevän muutoinkin viimeisiä päiviään. Jostain syystä hakuro on kasvanut niin rajusti, että rusko on halkeillut pahasti. No onneksi hakuro poloa lohduttelee suoranainen kesämorsian - ihanaakin ihanampi kaukasiantörmäkukka =)


Neidonkurjenpolvet ottavat potageriin tulijan vastaan heti ensimmäisessä istutuksessa yhdessä ohotanmarunan vienon harmauden. Oi, että ototanmarunan tuoksu osaa sitten ollakin hyvä kun sitä ohikulkiessa vähän kyyristyy hipaisemaan =)


Itsestään kylväytyneet unikot ovat päässeet siemenkotavaiheeseen ja seisovat rivissä kuin sotilaat ja varsioivaan edessään avautuvaa näkymään.



Ja ihanat iisopit ovat päässeet kukintavaiheeseensa. Miten nämä jäivätkään tänäkin vuonna leikkaamatta. Huh - kohta on taas samanmoinen ongelma edessä kuin jättäreidenkin kanssa. Jos sitten ensi vuonna olisi viisaampi näidenkin suhteen.


Seireenien laulu pakottaa kitkijän istuskelemaan kasvillisuuden seassa ja työt sen kuin odottavat...


Mutta rehottavan kasvillisuuden lomasta voi tiirailla mitä kylätiellä tapahtuu tai naapurin pihamaalla ;) Eikä kukaan nää =)


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kottikärryllinen kukkia =)

Huh - kuin varkain iski muutaman viikon blogitauko. Jatkuvat sateet ovat ajaneet niin sisätöiden syövereihin, ettei suorastaan ole edes tehnyt mieli potageriin ja puutarhaan. Pikemminkin tuli on ritissyt pönttöuuneissa ja lämpö on pitänyt visusti sisällä.

Mutta tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja samalla jokin sisäinen kello tikitti, että työt alkavat kohta. Eipä siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin kipittää ämpärit kourassa potagerin kimppuun ja valmistaa myös se töidenalun härdelliin. Joskus pitää mennä rationaalisuus edellä ja unohtaa esteettisyys, ihanasti ryöpsähtelevä romanttisuus. Nimittäin potagerissa on yhtäaikainen ihanuus ja ongelma. Jättipoimulehdet, nuo lempparini ovat niin mahdottomia tekemään siementaimia, että kukinnot on syytä leikata pois niin kauan kuin vielä ehtii. Samoin on sormustinkukkien laita.

Aamulla potager näytti siis limenkeltaiselta ja sieltä täältä sojotti tuulessa huojuva sormustinkukkavana. Kunnes....

Nyhdin sormustinkukat ja sanoin hyvästit heidän ihanille kelloilleen =(

Ja samaan hengenvetoon limet kukkapilvet saivat kottikärrykyydin tunkioon.

Aika ihanaa vai mitä =)

Kun sain raivuuhommat ohi niin aurinkokin oli jo pilvessä. Potagerin  käytävät paljastuivat jälleen näkyviin ja ilme muuttui kertaheitolla jo syksyisemmäksi. Mutta nyt ollaan taas turvassa liialliselta levittäytymiseltä.


Meillä on muuten potagerissa juhlat kovenneet. Yksi aamu kun olin mansikoita poimimassa silmiini katsoi tällainen veijari. Tuossa aiemmin esittelemäni potagerpitkäkorva on mennyt lisääntymään ja näitä palleroita asustaa potagerissa reilut kymmenen. Argh. Nyt juhlinta on jo sitä luokkaa, että anelen paikallisia kettuja herkkupatojen ääreen pikaisesti.

Sillä nämä ahmatit rakastavat sinikatanoita aivan kuin minäkin. Sinikatanoiden ongelma on vain se, että niiden tarvitsi päästä siementämään vuosittain, jotta seuraavana vuonna olisi riittävästi tuulessa huojuvia ihanuuksia.

Myös punajuuret tuntuvat maistuvan.

Onneksi törmäkukat maistuvat huonommille =)


tiistai 14. heinäkuuta 2015

Suussasulavia herkkuhetkiä

Tänään kitkennän lomassa iski jotenkin hillitön herkkuhimo, eikä sitä yhtään hillinnyt lähistöllä olevan herkkupuoti Opaliinan Facebookiin pompsahtaneet päivitykset. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tälläytyä kesken puutarhapuuhien ja startata auto kohti kyliä. 

Meitä on vähintäänkin onnistanut kun nelisen vuotta sitten kylämme vanhan aseman sydämeen avattiin pienoinen kahvila ja mikä erityisintä kahvilan kaikki herkut ovat lähialueella tuotetuista herkullisista raaka-aineista loihdittuja hyvyyksiä. Opaliina on suorastaan kokonaisvaltainen elämys niin makunautintojen kuin esteettisen silmänruuankin ansiosta. Vanha puutalo henkii lämmintä ja kutsuvaa tunnelmaa, vitriinissä on toinen toistaan upeamman näköisiä herkkuja niin makeaa kuin suolaistakin ja palvelu on mitä ystävällisintä. Joten ei lainkaan hullumpi valinta kitkemisen lomaan =) 

Ei ollut kovinkaan vaikea tehdä valintaa herkuista kun ylimpänä vitriinissä oli vähintäänkin taivaallisen näköinen moussekakku tuoreine vadelmineen, ruusunkukkineen ja täyteläisine marenkeineen. Joskin hyvää kakkossijaa piti ihanan keltainen ja herkullisen oloinen prinsessakakku, josta on kuulunut kovasti kehuja pitkin pitäjää. No onneksi sain myös pienen makupalan maistaa siitäkin. 

Tänä keväänä kahvilan piha-alueelle on avattu viihtyisä ja romanttissävytteinen puutarhapaviljonki, mikä olikin oiva valinta nautiskeluhetkeen, koska pahaenteisen tummat pilvet liikehtivät taivaalla. Ja saatiinhan sitä sadettakin taas, mutta onneksi saateelta suojassa.


Teekupit saavat olon tuntumaan vähintäänkin kuninkaalliselta.

Etenkin kun haudutettu tee tarjoillaan pöytiin ihanan pullukassa teekannussa.

Ja suussasulavat herkut veivät kielenkin mennessään =)



Opaliinan ruukkupuutarhassa on myös kaikkea ihasteltavaa. Sulassa sovussa vanhoja terrakottaruukkuja, yrttejä ja vanhoja esineitä.


Herkuttelun jälkeen oli sitten toisenlaista silmäruokaa luvassa. Nimittäin Opaliinan kahvilan kanssa samassa pihapiirissä on ihmeellistäkin ihmeellisempi vanhantavarankauppa Maurin Makasiini. Ja taas tuli tehtyä vaikka mitä löytöjä. Pihamaalla oli huikeita vanhoja ikkunoita kasvihuonetarpeiksi. Ruostuneita vanhoja puutarhaportteja ja houkuttelevan oloisia pikkukirjahyllyjä puutarhakirjoille. Vielä ei ikkunat eikä portit lähteneet matkaan, mutta ajatus uudesta kasvihuoneesta sai melkoisesti uutta kipinää.

Opaliina ja Maurin Makasiini löytyvät kantatie 52 varresta, Perniön aseman idyllisestä rautatiemiljööstä.

Arvatkaas muuten maistuiko kitkentä enää tällaisten yleellisyyksien jälkeen =)



sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Tyräkkejä keräilemässä

Jotenkin meissä on keräilijänvikaa. Keräilyvimma itselläni juontaa jo lapsuuteen, jolloin keräsin intohimoisesti postimerkkejä. Niitä oli kansio kaupalla ja toinen toistaan ihanampia ja ihmeellisempiä merkkejä. Olin keräilypiireissä etulyöntiasemassa kun äitini oli pankissa töissä ja sain sitä kautta toinen toistaan ihmeellisimpiä merkkejä. Kulkihan kaikki silloin maapostin kautta. Toista se on nykyään. Keräily ylettyy myös etiketillisiin patenttilasipulloihin ja ihaniin puutarhan lasikelloihin. Mutta itse puutarhassa keräilyn alla on myös monta monituista lajia. Ritarinkannusten ohella aivan ehdottomat ykkössijaa pitävät lempparini - tyräkit =)

Tyräkit ovat jostain kumman syystä vieneet sydämeni tyystin. Tyräkit ovat yksi maapallon laajimmista kasvisuvuista ja niihin lukeutuu huikeat 2160 lajia yltympäriinsä maapalloa. Vauh =) Tyräkkien ulkoasut vaihtelevat ruohovartisista puihin ja lyhytkasvuisista aina korkeuksiin ulottuviin. Niiden kukinto on vaatimaton ja oikeastaan niiden kasvutapa onkin se mikä juurikin kiehtoo. Niille tunnusomaista on valkoinen maitiaisneste, joka valuu esim. oksia kukkakimppuun taitellessa. Maitiaisneste on hurjan myrkyllistä ja voi aiheuttaa ihottumaa ja pahimmassa tapauksessa jopa sokeuttaa silmään joutuessaan. Täytyy siis olla hitusen varoillaan tyräkkejäkin käsiteltäessä.

Tyräkit muodostavat kukinnan jälkeen muhkeat siemenkodat, jotka ampuvat siemeniä hurjankin kauas emokasvistaan. Meillä tyräkit ovat intoutuneet myös levittäytymään simentämisen johdosta.

Ylimmässä kuvassa uusimmat siemenhankinnat: Lumityräkit Euphorbia marginata `Summer Icicle` ja `Kilimanjaro`. lumityräkkejä esiintyy pääasiassa Canadassa. Sitten löytyy manteliyräkki Euphorbia amygdaloides purpurea ja mesityräkki Euphorbia mellifera. Siinä missä ritarinkannuksia on vaikea löytää taimistoilta niin myös tyräkkejä on kovasti huonosti saatavilla, lukkunottamatta perinteisiä kultatyräkkiä ja rantatyräkkiä.

Tässä ovat vuorostaan tämän kevään kylvökset rentotyräkki Euphorbia myrsinites, hoikkavahatyräkki Euphorbia Characias ssp. "Wulfenii" ja kesäkuun bloggaajatapahtuman Lauralta saatu tarhatyräkki Eubhorbia cyparissias. Rentotyräkkiä ja hoikkavahatyräkkiä on kumpaakin noin 50 tainta. Tyräkkien siemenestä kasvattaminen on mukavaa puuhaa, koska siemenet itävät varmasti noin 80%:sti. Koska siemenien kuori on yleensä kova niin liottaminen tai kynsifiilalla fiilaus edesauttaa itävyyttä. 


Kylvöksistä on hyvä ottaa kuvia pikkutaimina. Kevään rikkaruohojen kitkentä helpottuu kummasti kun tunnistaa pienet taimet toisistaan. Samoin pikkiriikkisiä itsestään kylväytyneitä taimia on kiva kaivaa talteen kun tietää kuka kukin on =) Tämä pienokainen on siis rentotyräkki =)

Ja tämä hujopimpi versio on englantilaistakin puutarhalehdistä tuttu hoikkavahatyräkki. Näitä on yleensä komeina istutuksina penkkien läheisyydessä.

Ja tämä tillimäinen hapsuhelma on Lauran tarhatyräkki


Tämä punakukkainen on vuorostaan löytö Billnäsin taimistolta. Himalajantyräkki Euphorbia griffithii "Fire glow"


Sitten vuorossa hentoinen, vähän kuin ruskeaa pitsiä oleva metsätyräkki. Sain pienen alun Saapipalstan Sailalta jo jokunen vuosi sitten ja istutin pienen ihanuuden potagerin keskiympyrään Hakuro-pajun siimekseen. Pikkuinen metsätyräkki on viihtynyt, komistunut ja tehnyt jopa mukavan satsin pikkutaimiakin, jotka ovat Viktoriuksessa varttumassa ja odottelemassa uutta sijoituspaikkaa.


Ja lopuksi vielä tutummat ja tavallisemmat, joskin eivät yhtään sen vähäisemmät. Hänen komeutensa rantatyräkki Euphorbia palustris. Komeaa ja suurikasvuista rantatyräkkiä käytetään myös maanpuhdistustoimissa ja sitä on käytetty myös jonkin verran julkisissa puistoistutuksissa. Yltöisten MTT:n luonnonvarakeskus on tutkinut rantatyräkin ja kultatyräkin kestävyyttä julkisissa istutuksissa. 

Rantatyräkin limekeltaisuus on ihastuttavan raikas, kypsyvät siemenkodat ovat muhkeita ja kukintojen varret hennon vaaleanpunaisia. Meillä nuo rantatyräkit kasvavat vyötärön korkuisiksi tai jopa vähän siitäkin korkeammalle.

Lopuksi vielä meidän perustukikasvi kultatyräkki Euphorbia polychroma. Kultatyräkistä meillä on kahta eri sorttia. Toisessa on hitusen punasemmat nuo siemenkodat kun taas toisessa selkeästi vaaleammat. Nämä pikkutyräkit toimivat mainiosti jättipoimulehtien kanssa tukikasvillisuutena mm. ritareille, sormustinkukille ja muille hujopeille. Tässä tällainen pikkupläjäys tyräkeistä. Tiesittekös muuten, että joulutähti on tyräkki =) Mutta sitä tyräkkiä kylläkin suorastaan inhoan. Onneksi puutarhassa on valinnanvapaus keräillä juurikin niitä, joista sattuu pitämään =)