Tikkailla tirkistelemässä

Huh hellettä =) Vaikka kohta se taitaa jo taas olla tipotiessään. Meillä on ollut tänään supermukava päivä. Ensin aamupäivällä puutarhavieraita, britakakkua ja mukavaa rupattelua. Sitten sohvalla löhöilyä ja vanhojen English Garden lehtien selailua ja inspiroitumista ja sitten tikasralli pitkin potageria.

Nuorimmaisen kanssa kannettiin iltapäivällä jättimäiset A-tikkaat potageriin ja tutkittiin miltä ryöpsähtänyt potager näyttää yläilmoista. Vuoroin kumpikin piti tikkaista kiinni ja vuoroin killuttiin yläilmoissa kuvaamassa. Potager on nimittäin ryöpsähtänyt sellaiseen kasvuun, että maasta katsottuna rakenne katoaa valtaisan kasvimeren alle etenkin tuolla potagerin vanhimmassa ja keskimmäisessä osassa.

Knautiat kurottelevat kukkavanojaan niin korkeuksiin kuin käytävillekin. pitkien kukkavanojen päissä huojuvat hennon lilat ja roosastavat pallurat näyttävät jotenkin romanttisilta.

Siellä täällä nousee valkeita vanoja, pikkuhiljaa levittäytyviä sormustinkukkia. Niiden kanssa saa olla tarkkana, etteivät valtaa aivan kaikkea. Toinen vitsaus on risteytyminen. Ainut sormustinkukka, jota potagerissa virallisesti on kylvettynä on valkoinen ja tumman purppura pilkkuinen Pam´s Choise. Nyt sekaan on ilmestynyt muutamia tavallisia vaaleanpunaisia. Ne täytyykin kitkeä ensitilassa pois ennen kuin koko kanta on mennyttä.

Potagerin alareunan käytävä laiteltiin viime kesänä kuntoon. Nyt olisi vielä projektina kiviaidan ja käytävän välin kunnostaminen. Siihen on monta ideaa takataskussa, mutta saas nähdä mikä menee toteutukseen. Kiviaidassa majailevien kyytsöneiden takia ainakaan mikään kitkettävä ei tule kuulonkaan. Mutta yhtenä vaihtoehtona ovat kasvulavat ja toisena matala parterre istutus tai istutus + kivetys. Täytynee puntaroida vielä =)

Potagerin ja heinäpellon välinen osuus on pikkuhiljaa vankistunut ja kasvillisuus rehevöitynyt. Myös jokunen viikko sitten alasleikattu orapihlajapensas on saanut tuulta purjeisiin ja kohta aita on runsaassa kasvussa. Josko sitten jonakin vuonna tuossa vasemmassa laidassa tuolin takana kohoaisin sellainen parimetrinen aita. no siihen on aikaa. Jostain luettiin, että aidan kasvatus kestäisi seitsemisen vuotta. huh. Yhtä pitkään siis kuin potagerin rakentaminen.

Päädyn espalierympyrää on korjattu moneen otteeseen ja yläilmoista tarkastelu paljastaa jälleen karun totuuden ympyrävivetyksen toispuoleisuudesta ja käytävän vingertämisestä. Tässä tarvitsee vielä kerran viritellä harppilanka ja mittalangat ojennukseen ja fiilata kivet kuntoon. Tällaista tämä potagerin pitäjän arki on ;) Mittaamista ja tuunaamista.