torstai 21. heinäkuuta 2011

Sateen jälkeen vesi on niin pehmeää ja ilma pumpulia


Täällä on ilma lämmintä ja pehmoista kuin pumpuli ja sateen jäljiltä uimavesi kuin samettia. Kasvun kohina humisee korvissa ja ilmassa pörrää miljoonittain medenkantajia.  Lämmin ilma kannattelee unikoide terälehtiä ja ilma on aivan paikoillaan.


Aamulla ukkosti ja satoi. Meillä oli onnea - silmänkantamattomat viljavainiot ovat pystyssä. Vanhimmaiseni sanoikin, että naapurin E:n vehnän varsi on kuin bambua, ei horju tuulessa, ei tuiskussa. Toisin on meidän oreganojen, jotka levittäytyvät pitkin potagerin käytäviä. 


Mustien salkoruusujen ryhdikkäät rivistöt reunustavat talon seinustaa, mutta siellä täällä nupuista pilkistää myös jotakin vaaleanpunaista. 


Kukkapenkkiin oli ilmestynyt jokin uusikin tuttavuus. Näitä olen muuten kitkenytkin aivan tolkuttomasti pois, kunnes tajusin, etteivät olekkaan rikkaruohojen taimia vaan viimevuonna kylvämiäni Tarhakukonkannuksen taimia. Kukat ovat kuin ritarinkannuksella, mutta varsi ja lehdet hentoisen pitsimäiset



Tarhakukonkannus on harmikseni vain yksivuotinen. Siemenet kuuluvat johonkin vanhaan English garden siemen kokoelmaan. Suurena kasvustona nämä olisivat niin suloisia.

  

Tillipehkot imevät ympärilleen pörriäisiä


Ja paraatiseinustaa reunustaa huojuvien päivänliljojen armeija.


 Herkut pursuavat - suuria meheviä sipuleita, kesäkurpitsoja ja selleriä. Olemme herkutelleet kesäkurpitsaletuilla, chilissä marinoiduilla kesäkurpitsoilla, hunajassa haudutetuilla sipulirenkailla, lähimetsän keltasieni ja oman maan parsakaalipiirailla, mustikkaherkuilla ja tänään parilitraa vilahti metsävadelmia vaniljajäätelön kyytipoikana njam.


Myös kaappien syövereistä löytyneet kankaat ovat herkullisia


Olemme jälleen intoutuneet kunnostuspuuhiin ja vanha verhoilukankaanpalanen löysi itselleen kumppanin


Vanhat 50-luvun nojatuolit saivat uudet remmit pohjiin, uudet toppaukset, uuden lakan puuosiin ja verhoilun. Nyt takan edestalla voi syysiltojen hämärässä lämmitellä ja lueskella lehtiaarteita.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Taimia, taimia, taimia =)


Taimikasvattamossa kuhisee ja moni onkin miettinyt milloin ja miten hoitelen kylvöpuuhiani. Ensin ajattelin, että pitäisiköhän oikein tuolta blogien historiasta etsiä, milloin olen kylvöksiä tehnyt, mutta ei. En siis alkuunkaan mieti milloin kylvökset laitan. Oikeastaan menen tyystiin fiiliksillä. Jos kasvihuone olisi valmis, laittaisin kylvökset varmastikkin keväällä aikaisin. Mutta nyt menettelen niin, että kesäkuun aikana teen suurimman osan kylvöksistä suoraan ulos. Meillä on vanhakseltaan kasvihuoneviljelystä jääneitä taimikennoja ja ne tai vanhat pahvilaatikot ovat parhaita. Nyt olen istuttanut taimet suoraan koulimatta potageriin ja käyn iltaisin niitä kastelemassa. Näin säästyin koulintavaiheelta ja uskoisin, että taimet kerkiävät riittävästi varttua ja juurtua ennen talven tuloa.


 Krassejakin kylvin vasta viimeviikolla


Unikkomeri on melkein kukkinut jo ja nyt on siemenkotien meri pullukkana ja painavana nuokkumassa, enää muutama kukkija siellä täällä. 


Mustat salkoruusut ovat muhkeita ja täydessä kukassa. Ja vaaleampien salkoruusujen nuput ovat pullukat ja aukeavat aivan lähipäivinä. 


Potnaakkerin yrtit ovat vilahtaneet kerta toisensa jälkeen kuivurin kautta talvisäilöön


Kateviljely on tuottanut tulosta ja suorastaan hukumme muhkeisiin sipuleihin, kesäkurpitsoihin, parsakaaleihin, uusiin perunoihin, punajuuriin ja kohtapuilleen maissit rupeavat kehittämään makoisia tähkiään. Toistaiseksi ei ainakaan etanoita ole näkynyt missään. 


Sade on hellitellyt puutarhaa ja saavit ovat pillollaan ihanaisen lämpöistä vettä. Nauhukset peilailevat komeita lehtiään peilityvenen saavin pinnalta.


Viimepäivinä on tullut harrastettua myös kaikenmoista pikkutuunausta. Ensin sohvatyynyjä, sitten valaisin, muutaman pikkutuolin päälinen ja tänään oikein porukalla väännettiin uusia nojatuoleja kuntoon ja niistä tulee niin ihkut, että ihan huimaa. Mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Olen melkein sairas, koska kamera on edelleenkin mystisen käyttöhäiriön vuoksi korjaamossa ja nyt pitäisi pärjätä surkeaakin surkeamman pokkarin voimin - ugh. 


Tässä otos ihmeellisestä lampusta. Sen varsi on pönttöuunien fuksiaa ja kuuppa blingblingiä =)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Mum mum mustikoita ja haaveilua


Täällä on vihdoin satanut - kaunista sadfetta, hiljaista sadetta, lempeää sadetta ja kasvun kohinaa ihanaista. suuret helteet veivät voimia ja nyt muutama päivä on vierähdellyt lehtiä lukien, suunnitellessa huushollia ja vaan ihmetellessä. Mustikoita on metsät pullollaan ja ollaan käyty tummanpuhuvia herkkuja poimimassa päivittäin, maisteltu mustikka kardemummapiirakkaa, kuivattu yrttejä ja varastoitu kaikkea talven varalle.


Koiruuskin rakastaa mustikoita ja mustikkapiirakanpala saa hännän heiluttamaan koiruutta. 


Lehdet ovat jälleen vuosikertapinoissa


Ihanaiselle valkealle tuolille on suunniteltu uutta verhousta ja nyt tuoli komistaa jo keittiötä. Mutta peijooni vie kameramme sanoi työsopimuksen irti ja on jo kolmnatta päivää korjaamolla ihmeteltävänä, joten uutta kuvaa en tohtinut vielä laittaa kun oli niin eriparia muiden kanssa. Vanha kamera kun ei jaksa enää värejä niin toistaa.


Maljakot ovat notkuneet ritarinkannuksia. Autoilijat ovat pysähtyneet ihmettelemään ritarinkannuksia ja naapuritäti S tuli niitä myös ihmettelemään. 


Nuorimmainen on tehnyt ihanat korut, syötyjä herneenpalkoja, ritarinkannuksen terälehtiä, nappeja, hernepensaan palkoja ja ties mitä ihanuuksia


Vintille johtavien portaiden avaimessa roikkumassa =)


Huomenissa pottugeeri taitaa jälleen kutsua ja 270 tainta pääsee keskikäytävän multaan - ihanaa

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kukkakuppikutsut


Nuorimmaisen kanssa saavuimme tänään kotikonnuille vilvoittavien vetten ääriltä. Kotosalla sai sitten jälleen hukuttautua ritarinkannusmereen. Tuntea vehreiden lehtien kutituksen säärissä, viileä maan kostetuksen varpaiden alla ja vain upottautua prinsessaviolettiin.


Kukkatertut ovat niin pullukoita, että niitä tekisi melkein mieli halata


Saman sävyn punertavampi vivahde toistuu viimevuonna kylväytyneissä unikoissa, jotka ovat vallanneet päivänliljojen alustan.

 

Lämpö on suosinut kylvöksiämme. Potagerin keskikäytäville pääsyä odottaa:

Catananche caerulea - 61 tainta

Malva sylvestris 'Mystic Merlin' - 28 tainta
Geranium wallichianum 'Buxton's Blue' - 9 tainta
Verbascum x hybrida 'Copper Rose' F1 Hybrid  ja 
Verbascum x hybrida 'Southern Charm' F1 Hybrid - 27 tainta
Orangebinka Erigeron aurantiacus - 42 tainta
 Dianthus caryophyllus 'Stripes & Picotees' - 53 tainta
Echinacea purpurea 'Magnus' - 35 tainta
Echinacea paradoxa - 15 tainta
+ monta monituista tainta, joista tuuli on viskonut siementiedot. Joten ylläreitä on jäleen luvassa. Ohessa on siis 270 tainta. Olen keräillyt isoja limupulloja, jotka aion sahata kahtia ja laittaa pikkutaimet pikkukupujen suojiin, kunnes pahimmat helteet hellittävät


 Tässä siis tulevan vuoden värikirjoa


Päivänliljat nauttivat ylenmäärin hevosenkakista ja villisti huojuva aidanne kehystää talonympäryksen kukkapenkkiä.


Salkoruusut ovat nupuillaan. Jokunen musta on jo ruvennut kukkimaan, mutta muut antavat vielä odottaa salaisuuttaan. Meillä pitäisi olla vaalenpunaisia, vaaleanoransseja, valkoisia ja antiikin purppuroita salkoruusuja, mutta mene ja tiedä mitkä niistä kukkii. Tänä vuonna ei salkoruusuja kylvettykkään, mutta ensivuonna ehkäpä jälleen.


Olematon mansikkamaamme on tuottanut kolme ja puoliämpärillistä mansikoita. Emmekä voineet nuorimmaisen kanssa vastustaa mansikkakakun kutsua. Läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta oli aivan pakko pyöräyttää pikainen herkku ja kaivaa vanhat kukkakupit kaapista ja herkutella naisissa. Juoda pitkään ja hartaasti mustaa kahvia ja antaa makean törtsäyskakun viedä tajunta mennessään - njamskis



keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pylväs poikineen


Voihan pihteinee vienee =) Esa Pararisen armottomat rallit ovat soineet taustalla ja nikkaroinnin kilke ja kolina on jälleen kantautunut näillä lakeuksilla. Muraatti on päässyt vanhaan ruukkuun tolpan jatkeeksi potagerin keskikäytävälle. 




Kuvat tältä käytävältä ovat toki vielä kohtuullisen ankeita, koska vaakakäytävän kukkapenkit ovat vieläkin valkojuurikuurilla ja kohtapuilleen toistaviikkoa kestänyt kuuri on johtanut melkoisen puhtiin penkkeihin. Valkojuuri on tuhottu siis täysin kitkemällä, kaivamalla juuria ja juurenpätkiä ylös sekä kääntämällä maata udeaan otteeseen.


Loppuviikon puhteina on siis keskikäytävän istutus. Jättipoimulehti pääsee jälleen pääosiin ja sitä hönnystämään pääsevät erinäiset sinisenvioletit kaverit.


Tässä ananaksien ja ruukkujen tolppiin käytetty puuarkisto. Keskitolppa on 90mm liimatolppaa, jota oli joskus taannoin tullut hommattua ties mihin hommiin, mitkä olivat ajan saatossa päässeet unohtumaan. Nyt tolpat siis löysivät uutta käyttöä. Reunuslistat taas on värkätty 45mm x 45mm höylätystä ja 20mm x 45 mm höylätystä puutavarasta. Jalkaan nämä kaksi edellistä on liimattu yhteen. 


Ohessa koristepylvään teko-ohjeet ja materiaalimenekit. 
Kuvaa klikkaamalla pääset tarkastelemaan ohjeita suuremmassa koossa


Jokatalouden ehdoton välttämättömyys eli jiirisaha on kelpo apu näissä hommissa


Samoin kunnon pora-arsenaali, jottei kuivuneet puut halkeile ruuvatessa ja ruuviväänninpäät, mitta ja akkuporakone.


Tujakkaa puuliimaa sekä liimapuristimet


Jos hifistellä haluaa ja lisätä ohuita koristelistoja niin ehdoton on japaninsaha, vanerisaha ja ruostumaton lautasaha. Perustolpan nikkarointiin hurahtaa aikaa, mittamisineen ja liimaamisine päivineen noin puolisen tuntia ja yhden tolpan hinnaksi uudesta puutavarasta tulee reilusti vajaa 10 €, mutta erityisen oivaa materiaalia ovat myös nurkkiin pyörimään jääneet vanhat puutavaranpätkät, joista kaksi ensimmäistä tolppaa tehtailtiin. Tolpat maalattiin vanhalla valkealla ulkomaalilla ja pintaan sipaistiin erityisseosta, johon oli sotkettu valkoiseen pönttöuunien keltaista, kultaa, lasten öljyväreistä ripaus okraa ja lattian maalamisesta ylijäänyttä vanhan sinistä ja tämä totku levitettiin erittäin kuivalla siveltimellä, jotta tolpat näyttäisivät edes hitusen patinoituneilta.


Kanttaaminen on päivän sana. Toiset ne osaavat kantata mattoja ja verhoiluja sekä kankaita, mutta oma kanttausosaamiseni rajoittuu pistolapion ja kolmipiikkiharavan käyttöön. Oikeaa kanttausrautaakin etsiskelin lähialueen puutarhakaupoista, mutteivät pidä mokomaa varastossa huonon kysynnän vuoksi. Toki eilen sitten Kemiön multasormen hyllyt notkuivat erilaisia kanttausrautoja. No pitänee hankkia joku päivä siellä piipahtaessa sellainen.


Tänne on siis myös tulossa kaikenmoisia herkkupaloja lähipäivien aikana. 


Ritarinkannuksen kukkavanat ovat pullokoita ja jättiläismäisiä tänä vuonna. Jouduin jopa tilaamaan lisää näiden ihanuuksien siemeniä. Ja pitänee keräillä näistäkin siemeniä talteen.


Suurta ja lempeää sadetta kaipailtaisiin tällä suunnalla - olisikohan jollakin tiedossa sellaista ;)