sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sipulikukkien istuttamista ja uusi podcast


Se olisi niin kuin sipulikukkapäivä. Viimeiset sipulit sujahtivat aamutuimaan vielä niin ihanan pehmeän maan uumeniin. Pientä haikeutta oli hetkellisesti ilmassa. Mielessä vilisi uudet hankinnat ja kysymykset siitä riittääkö tämä vai olisiko vielä jotain mitä pitäisi hankkia. Toisaaltaan katse kääntyi jo kevääseen.

Versoilevan puolella on uusi artikkeli sipulikukkien istuttamisesta sekä suunnittelun tueksi 4 eri tulokulmaa. Tästä linkistä pääset katsahtamaan kuvat ja lukemaan artikkelin.

Ja tässä Katin ja minun sipulikukka podcast, jossa muuten juttua sipulikukkien hankinnasta ulkomailta ja mitä kaikkea olisi hyvä ottaa huomioon sipulikukkia hankittaessa =)


lauantai 29. syyskuuta 2018

Vierailulla Suur-Sarvilahden puutarhassa


Puutarhamatkailu on avartavaa ja kerrotut tarinat vievät mennessään. Sain erityisen hienon tilaisuuden vierailla Suur-Sarvilahden kartanon puutarhassa. Syyspäivä oli kaunis, samoin upea kartanolinna ja sitä ympäröivät puistot. Voit lukea koko vierailun Hernepensaselämää -blogista. 



torstai 27. syyskuuta 2018

Puun päivänä istutetaan puita


Tänään vietetään kansainvälistä Puun päivää. Ja mikä onkaan parempi syy käydä hankkimassa puutarhaan uusi puu. Taimistolta tarttui matkaan purppuraomenapuu, jossa oli suloisia, peukalonpään kokoisia omenoita. Kyseinen koristeomenapuu kukkii keväisin vaaleanpunaisin kukin ja mikä parasta syksyisin puuta koristaa pienet marjat.

Puun päivänä halutaan nostaa puut keskiöön hyvinvoinnin näkökulmasta, korostaa niiden merkitystä yksilölle ja yhteisöille. Yleisesti ottaenkin ihmisiä kehotetaan istuttamaan eritoten tällöin puita. Puut luovat uutta ilmettä ja kauneutta, vaikuttavat pienilmastojen syntyyn ja kulkevat mukana taipaleellasi. Puihin liittyy erityisiä muistoja ja merkityksiä. Mikä on Sinun muistojesi puu? Koska viimeksi halasit puuta?

Purppuraomenapuu valikoitui kaikkien ihanien puuntaimien joukosta koska siinä on syksyisin suloiset koristemarjat. Haluan pikkuhiljaa pidentää puutarhan syyskautta ja hankkia pensaita ja puita, joilla on erityinen syysilme. 



tiistai 25. syyskuuta 2018

Valkomarjainen marjakanerva ja kurpitsa

Täällä on saanut jo skrapata muutamana aamuna auton laseja. Yöpakkaset ovat siis saapuneet. Kasvarissa on kuitenkin käynnissä syysfiilistelyt kuin viimeistä päivää. Valkokukkainen marjakanerva jatkaa syksyn valkoisten ihanuuksien sarjaa. Koristekurpitsa taas tuo kaivattua lämpöä ja ihania yksityiskohtia.

Marjakanerva on kiitollinen syysistutuksiin. Joidenkin lähteiden mukaan se saattaa kestää jopa ulkosalla talven yli istutettuna suojaisaan paikkaan. Tällöin marjakanerva on syytä peitellä hyvin talveksi. Syysistutuksissa marjakanerva kestää kauniina aina pakkastentuloon asti. Se pitää mustikoiden tapaan happamasta metsämaasta ja säännöllisestä kastelusta.



sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Raikkaan valkoiset syysistutukset

Tähän aikaan vuodesta elämä kiihtyy taas hetkeksi. Mitä lähempänä talven tulo on ja mitä enemmän säätiedotuksissa on myrskyvaroituksia sen enemmän haluaa pitää kiinni vielä viimeisistä syyshetkistä. Kasvihuone on pikkuhiljaa jo siivottu, mutta sen sisällä voi nauttia valkoisesta syysfiiliksestä. Istutuspöydällä on muutamia valko-harmaa-vihreitä syysistutuksia odottelemassa ulospääsyä. 


Kukkakaupasta löytyi syyskukkasia, valkoisia syklaameja, vihertävää muraattia ja hopealankaa. Kesäkukilta oli juuri vapautunut kolme betoninharmaata ruukkua. Näihin istutin valkeuttahohtavan pienen syyskukkakokonaisuuden. Jos haluat katsoa videon ja kuulla tarkemmin syysistutusten kukka-, väri- ja sommitteluratkaisuista niin käy lukemassa Syksyinen ruukkuistutus | syklaamit ja koristekaalit artikkeli Versoilevan puolelta. 

Jos haluat katsoa lisää syysfiiliksiä ja inspiraatiota niin @versoileva Instagramtilillä on käynnissä #versoilevasyksy haaste, johon voit itsekin osallistua. Osallistumiseen tarvitaan ripaus syysmieltä, syysaiheinen valokuva sekä intoa jakaa kuva muille #versoilevasyksy tunnisteella. Kokoamme kaikkien osallistuneiden kuvista ihanan kuvakoosteen Versoilevan artikkeleihin lokakuun puolivälissä.



keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Sitruunaista omenahilloa


Omenahilloaika on kiivaimmillaan. Tänä vuonna testasin työkaverini innoittamana kuutiohilloa, jossa omenat ovat pieninä kuutioina hillosokeriliemessä. Käytin yhden kilon kuutioituja, kovamaltoisia omenoita ja vajaa desin vettä, puoli kiloa hillosokeria ja kahden luomusitruunan raastetun kuoren hilloon. Kuutioidut omenat ovat yliherkullisia ja sitruunan kuori sekä vaniljatangot antavat hillolle sopivasti potkua ja samalla makeutta. Vaikka käytin nestettä niin vähän niin hillostani tuli yllättävän mehuisaa ja omenakuutiot nousivat hieman pohjasta pintaa kohden. Yksi pikkupurkillinen on jo hävinnyt aamujugurtin sekaan. Tuntuu siltä, että uusi satsi hilloa pitää pistää tulille heti viikonvaihteessa.

Lisää vietteleviä omenahillojuttuja löydät Versoilevan sivuilta, jonne Maria on tehnyt ihanan uuniomenahillo-ohjeen. tästä linkistä siirryt lukemaan Marian vinkit. 


maanantai 17. syyskuuta 2018

Mökkielämää ja sipulikukkia


Kelit ovat totisesti suosineet mökkeilyä ja puutarhapuuhia. Meidän mökin puutarhaa tai metsikköpuutarhaa on vuosi vuodelta pikkuhiljaa rakennettu. Mutta mökiltä puuttuu täysin kaikki kevään ihanat sipulikukkaset ja nyt oli aika korjata tilanne.


Mökkitontti laskeutuu portaittain kohti rantaa. Vuosien saatossa istutusalueiden multa on huvennut ja tiivistynyt, joten istutuspuuhat aloitettiin puutarhamullan lisäyksillä.

Reilu kerron uutta multaa ja istutuspuuhatkin sujuvat mukavammin.

Tällä kertaa maahan pääsivät pikkuiset sipulit kuten lumikellot, kevätkurjenmiekat ja pikarililjat.

Pehmeään multaan on helppo tökkiä sormella reiät sipuleita varten. 


Sipulialueen takana on kohtalaisen jyrkkä rinne, jota peittävät erilaiset maanpeitekasvit. Rinteessä kasvaa myös lähes viisitoista vuotta vanhoja pensasmustikoita, joiden korkeus on reilu metrin. Puutarhan, oli se sitten oma tai mökin puutarha, ihanuus piilee eri vuodenaikojen tuomissa ilmeissä, yllätyksissä ja kasveissa. Sipulikukat pidentävät jälleen puutarhakautta myös mökilläkin =)

Lisää pikkuisista sipulikukista löydät juttua Hernepensaselämää -blogista, jonne pääset tästä linkistä.


lauantai 15. syyskuuta 2018

Syksyn komistus | Daaliat

Puutarhojen komistukset - daaliat vetelevät viimeisiään ja odottelevat ensimmäisiä pakkasöitä. Mutta ennen niitä on syytä imeä kaikki ihanuus itseensä ja säilöä kauniit välähdykset talteen pimeiden syysiltojen varalle. Omassa puutarhassa meillä ei tänä vuonna ole daalioita, mutta kävin ihailemassa niiden moninaista kirjoa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. 
Erityisen virkistävää on katsoa toisten puutarhoja ja puutarharatkaisuja. Itse en yhdistelisi eri värejä näin omassa puutarhassa, mutta silti olen erityisen viehättynyt näihin, vähän jopa sattumanvaraisiin väriyhdistelmiin, yllätyksellisyyteen ja leikkisyyteen. Omassa puutarhassa kun värivalinnat pyrkii olemaan harkitumpia. Ehkäpä ensi kesään joisi näistä ottaa jotain vaikutteita. 

Vaaleanpunaisen ja peruspunaisen yhdistelmässä on aina jotain taianomaista ja kiehtovaa. Tummanpuhuvat varret lisäävät värikomboon pikkuisen dramaattisuutta.




Ensimmäiset yöpakkaset ovat siis aivan nurkan takana. Yhtenä aamuna viime viikolla näin jo työmatkalla kuuraa maassa ja halla oli pyyhkinyt notkelmaisen laaksopaikan ruohikkoa. Pian se ruskistuttaa myös herkät daaliat ja on aika pelastaa ihanuuksien juurakot talteen kellareihin ja varastoihin. Teimme Jukaraisen Katin kanssa Versoilevan -sivustolle jokin aika sitten podcastin Daalioiden ja muiden juurakoiden talvettamisesta. Tästä pääset kuuntelemaan jakson ja nappaamaan parhaat talvetusvinkit talteen.




torstai 13. syyskuuta 2018

Habitare 2018, lämpöä ja luonnonläheisyyttä



Habitare 2018 on pullollaan luonnonmateriaaleja, karheutta, sammuneita, mutta täteläisiä sävyjä ja kodikkuutta. Tiukan minimalismin aika on saanut väistyä. Erilaiset viherkasvit, leikot, heinät ja asetelmat ovat näyttävästi esillä.


Muutama suloinen kaali luonnonmateriaaleista punotussa korissa



Kukkaketo syksyisessä kattauksessa


Maanläheisiä sävyjä ja lämpöä


Leikkokimppuja rennosti maljakoissa


Huolettomasti hyllyille laitettuja leikkonippuja


Merenrannan ruokoja rennosti lasipurkissa


Lisää luonnonmateriaalista punottuja koriste-esineitä


Ripaus renessanssia


Ja vihersisustusratkaisuja. Hernepensaselämää -blogissa on lisää Habitare tunnelmia ja juttuja etenkin vihersisustajan makuun



maanantai 10. syyskuuta 2018

Ihkut leikot ja huumaavaa tuoksu!


Puutarhassa tuoksuu huumaavalta. Yksikin tuoksuherne saa monen neliömetrin alan tuoksumaan ja kostea ilma sitoo tuoksun vahvasti ilmaan. Toisenlainen, kirpeähkö kesän muistojen tuoksu kantautuu kehäkukista. Muutama yksittäinen kukka pikkumaljakoissa on ehkä parasta arjen estetiikkaa viikon ensimmäiseen päivään. Ilmassa on selvästikin syksyn tuntua, mutta sydämessä viipyy vielä ihana kesä.


Pieni fiba kuvaamisessa. edellisestä kuvauskerrasta asetuksiin jäänyt vitkalaukaisin voi tuoda kuviin kummaa tunnelmaa. Utuisuutta ja pehmeyttä.


Lisää leikkokukkien ihanuudesta on juttua Versoilevan uudessa artikkelissa, jossa tehdään täyteläinen ja värikylläinen asetelma puutarhan viimeisistä kukkijoista. Nappaa Versoilevan puolelta siis hyvät vinkit oman asetelman tekoon =) Tästä linkistä pääset lukemaan leikkokukkakimpun tekemisestä.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Pylvästyräkin pistokkaiden ruukutus


Ette usko miten kovasti rakastan pylvästyräkkejä. Niihin liittyy ihania muistoja ja niiden kasvutapa on niin kaunis. Isoäidilläni oli aikoinaan lähes kaksimetrinen pylvästyräkki, mikä oli tuettu ties minkälaisilla naru- ja tukikeppiviritelmillä. Sittemmin tuo jättimäinen pylvästyräkki on hävinnyt. Mutta rakkaus tyräkkeihin säilynyt.

Olen päättänyt, että oma tyräkkini pysyy pystyssä omin voimin ja aloitin muutama vuosi sitten tutkimaan miten tyräkkejä hoidetaan ja latvotaan. Löysin netistä hyviä vinkkejä ja nyt onkin jo toinen vuosi peräkkäin kun olen hoitanut pylvästyräkkiäni latvomalla ylipitkäksi venähtäneitä varsia. Tein meidän Versoileva -sivustolle jokin aika sitten ohjeet pylvästyräkkien onnistuneeseen latvontaan ja latvonnasta pääset lukemaan lisää tästä linkistä. Sieltä pääset siis katsomaan miten tämä homma sai alkunsa. Mutta tänään me istutamme juurtuneet pistokkaat.


Pistokkaisiin on muodostunut melkoiset juuret vajaassa kuukaudessa. Ja nyt on aika pistää pienet pylvästyräkkien alut multaan. Sekoitin tavalliseen puutarhamultaan puolet hiekkakakkuhiekkaa. Näin multaseos läpäisee kivasti vettä ja mullan rakenne tiivistyy kivasti tyräkkien juurelle, sillä pienet pylvästyräkit kaatuilevat helposti ensimmäisinä elinvuosinaan.


Pistokkaita oli yhteensä yhdeksän ja ruukutin ne kahteen terracottaruukkuun. Pylvästyräkit pitävät kohtalaisen pienistä ruukuista, joten neljä pistokasta mahtuu vallan mainiosti yhteen ruukkuun. Näin niiden varttuessa muodostuu tiivis ja pensasmainen kokonaisuus.



Yllä olevan kuvan oikeassa reunassa näet emokasvin, josta pistokkaat on otettu. Noin 70cm korkea emokasvi on latvottu nyt kahteen kertaan ja sen rungot ovat vankistuneet ja haaroittuneet kauniisti, eikä kasvi tarvitse minkäänlaista tukea pysyäkseen pystyssä. Pikkuisia pylvästyräkkejä on vuorostaan neljässä eri ruukussa vankistumassa.