Myrskyä ennen on syytä pestä ruukut talteen

Puhdistetettavia ruukkuja

Taivas on tummunut ja länsirannikko enteilee pahaenteistä myräkkää. Pahamaineinen syysmysky Aila pakotti puutarhatöihin. Kaikki ruukut piti kiireen vilkkaa hakea talteen. 

Ruukkujen puhdistus on varma syksyn merkki. Koko kesän ulkona olleet ruukut ovat hieman elämää nähneiden näköisiä ja ne kaipaavat kunnollista puhdistusta ja pesua ennen talvisäilöön laittamista. Kunnollinen ruukkuharja auttaa ruukun sisäpintaan pinttyneen mullan irroittamisessa. Tämän jälkeen ruukut pestään huolella juuriharjalla, tai vanhalla tiskiharjalla. Näin mahdolliset kasvitaudit eivät pääse leviämään seuraavan vuoden kasvustoon. Kunnollinen hygienia päteen siis myös ruukkuihin. 

Huolellisen puhdistamisen ja pesun jälkeen ruukut kuivatetaan huolella. Kuivatukseen sopii mainiosti kasvihuone, jossa ruukut ovat suojassa syksyn sateilta. Kuivumisen jälkeen ruukut on helppo pinota talvisäilöön. 

Uusimmassa podcastissa puntaroimme Katin kanssa syksyn puutarhatöiden tärkeysjärjestystä. Ruukkujen pesu lukeutuu näistä töistä kärkipäähän. Versoilevan artikkelista Tärkeimmät syksyn puutarhatyöt | Podcast #96 löydät syksyisen ToDo -listan.

Versoileva · 096 - Syksyiset puutarhatyöt

Ruukkuharja on oiva väline kuivuneen mullan irroittamiseen

Pehmeä juuriharja sopii ruukkujen pesemiseen.

Huolella pestyt ruukut ovat lupaus tulevasta keväästä. Nyt voikin siis luvalla pohtia jo tulevan kevään istutuksia. 

Syksyiset syklaamit

Rimpsureunainen ja kevyesti kerrottu Merengue värinään Light Salmon Pink.

Oi ihanat syklaamit. Olen täysin menettänyt sydämeni näille ihanuuksille! Eikä ihme, sillä syklaami on innoittanut kauneudellaan monia muitakin. Leonardo Da Vinci piirsi syklaameja käsikirjoitustensa lehdille, Versaillesin puutarhassa kasvoi syklaameja ja 1700-luvun flaamilaiset taiteilijat maalasivat tauluihinsa näitä ihanuuksia.

Syklaamien moninaisuus viehättää. Kukintoja löytyy ylvään veistoksellisina, vienosti kellohelmojaan nuokuttavina, rimpsureunaisina ja kerrottuina. Kukkien moninaisen muodon lisäksi kukintojen koot vaihtelevat. Kauppojen valikoimista löytyy suurikukkaisia syklaameja ja hennon pienikukkaisia. Väritykset myös vaihtelevat puhtaan valkoisesta hempeisiin ja elegantteihin vaaleanpunertaviin, räiskyviin pinkkeihin, punaisiin ja tummanpuhuviin violetteihin. Sydämen muotoiset lehdet ovat kuvioitu harmain juovakuvioin.

Syklaamin kukat voivat olla myös kaksivärisiä.

Syklaamien luontaista kasvualuetta ovat Palestiina, Syyria, Israel, Kreikka, Turkki ja Tunisia. Eurooppaan syklaamit saapuivat 1500-luvulla. Muinaisen Kreikan aikana syklaameja käytettiin rohtona mm. alakuloisuuden ja surujen hoitoon. Välimeren alueella syklaameja tapaa usein luostarien ja kirkkojen lähistöllä, sillä syklaamin symboliikka viittaa pyhään rakkauteen.

Syklaami on ihastuttava kukka niin syksyn ruukkuistutuksiin kuin viileän huoneen koristukseksi. Syklaamin lehtiruusukkeen alla on suurehko, litteähkö ja ympyrän muotoinen juurimukula. Juurimukula mädäntyy herkästi liiallisen kastelun vuoksi. Tämän vuoksi syklaameja on syytä kastella lautasen kautta. Viihtyessään syklaamin juurimukulat voivat pysyä elinvoimaisina jopa kymmeniä vuosia. Jos kiinnostuit syklaamien ihmeellisestä maailmasta niin klikkaa itsesi lukemaan seuraavia artikkeleita:

Ruukkupuutarhan syyskukat | Marjakanerva, syklaami ja keijunkukka

Syksyinen ruukkuistutus | Syklaamit ja koristekaalit

Syksyn ihanimmat ruukkukasvit

Ruukkuistukset syntyvät syksyisin uudelleen. Kesän istutuksista jääneet lankaköynnökset, muratit ja muut lisukekasvit kaipaavat rinnalleen jotakin uutta ja ripauksen valovoimaisuutta. Kanerva Calluna vulgaris skyline ja Seastar ovat tämän syksyn ehdottomimmat ihanuudet. Ripaus limeä, ripaus kellertävyyttä ja hennosti kuparin sävyä. Kaunista ja niin syksyisiä. Callunoiden rinnalle sopii krysanteemin sukulainen Ajania. Ajanian nahkeat lehdet kestää hyvin pientä pakkasta. Joten se on erinomainen valinta callunoiden seuraksi.

calluna vulgaris seastar

Lisää ihanista ruukkuistutuksista voit kuunnella alla olevasta podcastista. Nyt podcastit löytyvät  myös Spotifystä. Syksyinen ruuppukuutarha -artikkeliin on koottu lista hyviä syysistutuskasveja.

Calluna vulgaris skyline ja Ajania

Retkiä latvusten alla

Ruska on tänä vuonna poikkeuksellisen kaunis. En suorastaan muista koska olisin nähnyt näin upeaa väri-iloittelua. Tänään olen tekemässä retken latvusten alle ja aion nauttia kaikin siemauksin ihanista väreistä. Teen nimittäin koko päivän retken potageriin. Otan ämpärin, lapion ja kottikärryt mukaani. Kitken, konttaan, siistin, siivoan ja istutan uusia ihania syksyn värejä.

Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä tehdään myös retki latvusten alle. Numerossa esitellään lukuisia kasveja, jotka pidentävät puutarhakautta ja saavat syksyn vaikuttamaan vähintäänkin yhtä ihanalta kuin kevään.

Mutta mitä syysjuttuja on sitten tulossa potagerin laitamaille? Taimistojen syksy on kiehtova, sillä ruska iskee komeasti myös taimiston taimiin ja on helppo nähdä miltä pensaat ja pikkupuut näyttävät syysasussaan. Näin sitten minullekin kävi. En vaan voinut vastustaa pikkuihanuuksia, jotka syyspuvuissaan huusivat minulle, että nappaa syliin ja vie meidät potageriin =)

Punalehtinen peruukkipensas oli ensimmäinen joka pääsi istuskelemaan ostoskärryihin. Olin jo pitkään haaveillut omasta peruukkipensaasta ja nyt kohdalle asteli erityisen kaunis ja tasapainoisen oloinen yksilö.

Toisena kärryihin hypähti oranssina hohtava höyhenpensas.

Ja kolmantena aivan hurmaava, vaaleanpunamarjainen Hollanninlumimarja. Joten tänään on luvassa ihan huippupäivä puutarhapuuhissa =) Mitkä ovat sinun syyssuosikit, kasvit jotka jatkavat puutarhan iloa syksyyn, luovat erityistä tunnelmaa ja tarjoilevat erityisen ihania yksityiskohtia?

Hernepensaselämää -blogissta löydät muita kivoja syysjuttuja.

Tirkistelyjä!

Joskus tekee mieli tirkistellä. Kyykkiä pusikoissa ja etsiä kiinnostavia kuvakulmia, innostua itsekseen näkemästään ja etsiä taasen uusi tirkistelypaikka. Potagerissa alkaa tuoksua syksy, maatuneet lehdet ja kostea syksyinen maa. Puolet käytävistä on nyt puhdistettu talvikuntoon, puolet on vielä työnalla. Tuntuu, että ei ole kiire minnekään, voi vain seisahtua ja ihastua. Joskus on tällainen päivä. Levylautasella soi Suvi Isotalon Ulvova Puu, ilta hämärtää ja selän takana olevassa puuhellassa ritisee lämpöinen tuli.

Latva-artisokkien katveessa kukkivat viimeiset tuoksuherneet. Briteistä tilatut siemenet tuottivat ihania ja voimakkaasti tuoksuvia kukkia. Kosteassa illassa tuoksut tuntuvat voimakkailta.

Kukkivien hortenssioiden välistä voi nähdä pienen vilauksen potagerista. Vielä on syystöitä jäljellä, mutta tänään kaikki tekemättömät työt saavat odottaa =)

Puun päivänä istutetaan puita

Tänään vietetään kansainvälistä Puun päivää. Ja mikä onkaan parempi syy käydä hankkimassa puutarhaan uusi puu. Taimistolta tarttui matkaan purppuraomenapuu, jossa oli suloisia, peukalonpään kokoisia omenoita. Kyseinen koristeomenapuu kukkii keväisin vaaleanpunaisin kukin ja mikä parasta syksyisin puuta koristaa pienet marjat.

Puun päivänä halutaan nostaa puut keskiöön hyvinvoinnin näkökulmasta, korostaa niiden merkitystä yksilölle ja yhteisöille. Yleisesti ottaenkin ihmisiä kehotetaan istuttamaan eritoten tällöin puita. Puut luovat uutta ilmettä ja kauneutta, vaikuttavat pienilmastojen syntyyn ja kulkevat mukana taipaleellasi. Puihin liittyy erityisiä muistoja ja merkityksiä. Mikä on Sinun muistojesi puu? Koska viimeksi halasit puuta?

Purppuraomenapuu valikoitui kaikkien ihanien puuntaimien joukosta koska siinä on syksyisin suloiset koristemarjat. Haluan pikkuhiljaa pidentää puutarhan syyskautta ja hankkia pensaita ja puita, joilla on erityinen syysilme. 

Syksyn ihanimmat ovat kukassa =)

Kävin pitkästä aikaa oikein ajan kanssa tuolla potagerissa. Ensimmäisenä ajatuksena oli kuvata siellä kaikkea ihanaa, mutta lopputulos onkin nyt tässä. Kaikki ehdottomat ihanuuteni ovat kukassa. Jos pitäisi jokin väri sanoa mikä kuuluu potageriin niin se on ehdottomasti tämä vaaleaan orkkidean violettiin taittuva sävy. Sävyssä on jotain niin kuulasta, raikasta ja hienostunutta, että olen aivan lääpälläni näihin ihanuuksiin.

Suureksi yllätyksekseni siperiankurjenmiekka Iris sibirica "Ballerina Dance" aloittelee vasta kukintaansa. Tänä vuonna hänen kauneutensa on kaksi kuukautta myöhässä kukintansa kanssa. Mistä lie johtuva tämäkin, mutta tyrmäävän kaunis hän ainakin on =)

Sinikatanoiden Catanache caerulea kukinta on vuorostaan tänä vuonna ollut kovin heikkoa. Sinikatanathan kylväytyvät helposti, mikä tavallaan on onni tämän kasvin kannalta. Nimitäin katanat ovat hyvin lyhytikäisiä perennoja. Ne saattavat menestyä ainostaan kolmisen vuotta. Näinollen pikkuisia siementaimia tarvitaan joka vuosi runsain mitoin lisää, jotta katanakanta säilyisi.

Sitten ihanaakin ihanammat kaukasiantörmäkukat Scabiosa caucasica perfecta. Ne menestyvät potagerin hiekkamultamaassa ja kukinta on jatkunut yhtäjaksoisena kesäkuulta aivan näihin päiviin saakka. Näiden annan myös vapaasti siementää, jotta saisin näiden määrää pikkuhiljaa hitusen kasvatettua =)

Ja tutut turvalliset elokuunasterit Aster amellus. Nämä tuovat aina ekaluokan mieleeni. Jotenkin oli aivan mielettömän ihanaa mennä vanhaan puiseen kyläkouluun kun tien molempia reunustoja kehysti kymmeniä metrejä pitkät elokuunasteriaidanteet. Muistan vieläkin silmissäni alakouluaikani syksyiset koulumatkat näitä ihanuuksia nähdessäni. Voin muuten kertoa, että nämä todellakin ovat upeita reunustamassa käytäviä tai polkuja suurena massana. Meillä niitä on muutamia vain siellä täällä potagerissa.

Sitten siemenestä kasvatetut kurjenpolvet Geranium wallichianum "Buxton´s Blue". Oi oi Näidenkin sävy sopii täydellisesti yhteen edellisten ihanuuksien kanssa.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on pikkuruinen törmäkukka Scabiosa japonica var. alpina, joka kasvaa leveinä mättäinä potagerin sisääntulopäädyssä. Nämä ovat vuosien saatossa saaneet siementää rauhassa ja alueelle on kasvanut vähintäänkin ihastuttava törmäkukkamatto, joka sulavasti vaihtuu välillä neilikkamattoon välillä kurjenpolvimattoon. Suloista sunnuntaita teille kaikille =)

Syksyn fiiliksiä ja keltaisia ihanuuksia

Meillä pilkistelee keltaisia herkkuja siellä täällä. Jotenkin tänä vuonna sato on kypsynyt hurjan myöhään. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan =) Keltaiset kesäkurpitsat ovat tirisseet pannulla ja seuraavaksi ajattelin kokkailla jotain kevyttä keittoa töihin evääksi. Jos siis on hyviä kesäkurpitsaketto-ohjeita takataskussa niin niitä otetaan ilomielin vastaan =)

Syksy on selvästikin alkanut sillä työkiireet vetävät niin mukanaan, että vapaa-aika ja työ sekoittuvat niin, ettei ehdi juurikaan edes käymään puutarhassa saati, että ehteisi kärräämään omenapuusta tippuneita maatiaisomenoita pois tai muutoin siistimään paikkoja. 

Kuuran kuoruttamia ihanuuksia =)

Kuura on saapunut. Tänään alkoi odotettu syysloma ja aamukahvin jälkeen piti oitis lähteä puutarhakierrokselle. Aamu oli jo kohtuullisen pitkällä kun pääsin potagerin uumeniin. Kaikkialla tulvi syksyn lempeä valo ja kuuran pienet timanttikiteet kuoruttivat lehtiä ja potagerin rakenteita. Terracottainen raparperihuuppa on vielä potagerin koristuksena, mutta tulevalla lomaviikolla sekin pääsee pakkasia piiloon sisätiloihin.

Viimeiset raparperit ovat kaatuneet yöpakkasten lötkistettyä niiden varret.

Mantsuriankärhöjen siemenkodat kylpevät auringossa

Ja lakastuneet punahatut kurottautuvat korkeuksiina. Kohta pitää ottaa sakset ja leikellä nämä ihanat siemenkodat tunkioon. Sillä meillä on totinen ongelma potagerissa ja tuo ihanankamala ongelma on punahattujen ja sinipiikkiputkien levittäytyminen. Kumpaisenkin siemenkodat on syytä hävittää, ennen kuin talvi varisuttaa siemenet ympäriinsä.

Viimeiset kurpitsat odottavat poimijaansa. Nämä pienokaiset eivät olleet vielä viimeviikolla kypsiä kun kokosin kurpitsasatoa talven höyryäviä keittoja varten talteen. Nyt nämä pakkasen paleltamat pitäisi vielä paahtaa uunissa ja pakastaa pahojenpäivien varalle.

Lipstikan olen yleensä leikannut jo kesällä alas, mutta tänävuonna mokomat saivat kasvaa korkeuksiin. Viime vuonna sain lipstikkojen leikkaamisesta pahan fytofotodermatiitin käsiini ja tänä vuonna päätin olla leikkaamatta mokomat, jotta välttyisin viheliäisiltä palovammoilta. Vuosien varrella olen tainnut herkistyä sen verran noille kasviliemille, että parina edellisenä kesänä nuo palovammat ovat olleet melkoisena vaivana.

Sitten päästään ihaniin ritareihini =) Uskollisesti he kukkivat aina pakkastentuloon saakka. Kuura kuoruttaa aamuisin hennot terälehdet ihanasti ja ritarit näyttävät ränsistyneinäkin hurmaavilta =)

Mutta kaikista siemenkodista ehdottomia lemppareitani ovat liljojen pitkullaiset siemenkodat, joiden pinnan ruskeansävyt loistavat auringossa. Pikkuhiljaa siemenkodat aloittavat aukeamisensa ja siivu kerrallaan siemenkodan reunat rullaantuvat auki ja paljastavat sisältään hieman läpikuultavat, lituskaiset siemenet. Tämä ruskeus toimii parhaiten yhteen sinipiikkiputkien sinen kanssa =)