Kivoja yllätyksiä

Jokunen viikko sitten Viktoriuksen ikkunat näyttivät lasittomilta kun olin juuri pessyt ne. Nyt kevät ja sateet ovat jättäneet jälkensä ja ikkunalasit erottuvat jälleen. Aurinko paistaa eilisen lumisateen jälkeen ja tuntuu kuin lunta ei olisi koskaan ollutkaan. Ilma on raikas ja kasvunkohinan voi kuulla korvissa. Assyyrian pikarililjat Fritillaria vulpis on avannut kukkansa Viktoriuksen lämmössä. Nämä pikarililjat olivat kiva löytö Kemiöstä tuossa kuukausi sitten.

Samaan syssyyn saamme nauttia hyasinttien kukinnasta. Pink Pearl on avannut vihdoin nuppujaan ja hentoinen vaaleanpunainen pääsee valloilleen =) Oi kevään suloisuutta.

Eilen oli sähköpostiin tupsahtanut myös superkiva yllätys. Ilmoitus siitä, että Hernepensaskujanne oli päässyt upeaan seuraan ihanien, tuttujen puutarhablogien rinnalle. Onnea kaikille listautujille =) ja kiitoksia Cisionille =)

Lumen kevättanssi =)

Kesken kaiken kun hääräilimme työhommia työhuoneessa ikkunasta avautuva näky samanaikaisesti näytti houkuttelevalta ja toisaaltaan harmitti vietävästi. Potager ja maisema näyttivät niin kauniilta keväisessä lumisateessa. Lumihiutaleet valtasivat hetkessä maisemaa ja yht äkkiä kaikkialla oli valkea kuorutus. Sitten lumisaden hidastui hidastumistaan ja loppui. Lumi jäi potagerin ruutuihin, saaden potagerin rakenteen näyttäytymään komeasti, käytävien ollessa lumettomia. Ja nyt lumesta on tuskin jälkeäkään. Erikoisen kaunis näytelmä tanssivia lumihiutaleita.

Ritarivuosi tuloillaan =)

Tänään sataa =) Ihanaista lämmintä vesisadetta, kaivattua vettä. Onneksi eilen ehdin tehdä pientä potagerkierrosta ja napsia muutamia kuvia. Meillä ajuruoho on ottanut vallan tuolla potagerin pikkuruuduissa ja haudannut uumeniinsa esikkopoloiset. Oikein sain kaivamalla kaivaa esiin tämän poloisen julianesikon. Suloinen pikkukukkija tuolla ajuruohopesässä. Ajuruoho on syönyt tuolla alaruudussa palloesikon niin syövereihinsä, että koko palloesikko on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ei taida auttaa muu kuin käydä ajuruohon kimppuun saksin joku päivä =)

Vuosien varrella on joka kevät tullut hankittua noita pikkuruisia helmililjoja ja sitten niitä on tullut vietyä tuonne potageriin kasvamaan. Pikkuhiljaa kasvusto on alkanut laajentua ja pikkuisia siementaimia ilmestyä sinne tänne.

Viime syksynä jäi läjäpäin pikkuisia ritarinkannuksia, joille ei löytynyt majapaikkaa istutuksista, joten laitoin ne valeistutukseen talonvierustan omenapuun alle. Ja sieltähän ritareita pukkaa nyt oikein urakalla. Osa näistä ylijäämä ritareista talvehti ruukuissa Viktoriuksessa ja nyt pitäisi keksiä hyvät paikat näille pienoisille. Tästä taitaa tulla oikea ritarivuosi =)

Pala kerrallaan =)

No nyt on ensimakua. Eilinen lämmin auringonpaiste suosi jyrsintähommia. Pikkuhiljaa, pala palalta muototarhan maa alkaa hahmottua. Jyrsitystä maasta haravoiduilla ruohotupoilla täytetään vanhaa nuotiopaikkaa ja maassa olevaa suurta monttua. Nyt maasta on jyrsitty noin neljännes tai viidennes. Eli vielä on hitusen matkaa jäljellä. Tuo vihreä kaistale tuossakuvien oikeassa reunassa pitääkin sitten avata kontaten kolmipiikkiharaa apuna käyttäen. Koska reunus on täynnä hernepensasaidanteen juuria. Mutta maa on niin pehmuista, että ei hätiä mitiä. Reunus siistitään viimeiseksi.

Jyrsitty maa näyttää näin möykyräiseltä, koska heinätupakset juurakoineen ovat vielä maassa. Helpointa on poistaa heinätupakset heinäharavan avulla.

Vanha talikko toimii apuna näissä hommissa =)

Kevään mittaan myös sauna on lämminnyt silloin tällöin. Jyrsintäpuuhien jälkeen on aika makoisaa maata vanhan ulkosaunan lauteilla ja kuunnella ulkoa kantautuvaa linnunlaulua. Ahh tätä maalaisuutta =)

Jyrsityllä alueella siellä täällä pilkotti narskujen ja helmililjojen alkuja. Ennen jyrsintää kaivoin pikkusipulit visusti talteen. Ehkäpä tällä alueella on joskus ajan saatossa ollut kansakoulun puutarha. Nyt siintä on jäänteenä vain muutamia sipulikasveja, punaisia tulppaaneja, siellä täällä luikertelevaa maksaruohoa ja muutamia yksinäisiä liljoja.

Tältä jyrsitty alue näyttää toiselta suunnalta katsottuna. 

Ja tältä tulevan muototarhan kauimmaisesta kulmasta katsottuna. Vielä on siis matkaa jäljellä ;)

Muototarhaa rakentamassa

Meillä on vihdoin ja viimein siirrytty peruna-aura-ajasta koneiden maailmaan. Muistatte varmaan kun olen jo muutaman vuoden puhunut muototarhasta ja sen perustamisesta. Eilen sitten otettiin vihdoin askel kohti muototarhaa. Tuleva alue on kutakuinkin potagerin kokoinen ja siinä on kasvanut seitsemän vuotta heinä. Viime kesänä kun muototarhaprojekti piti aloittaa iski uskon puute tuohon hankkeeseen, vitkuteltiin ja lopulta vaan pidettiin heinä kurissa trimmeröimällä. Nyt pitkän harkinnan tuloksena sitten kuitenkin päätettiin hankkia jyrsin avuksi. Pikkuinen Husqvarna nousi suosikiksi, koska meidän trimmeri, pensasleikkuri ja moottorisaha ovat samaista merkkiä ja meilläpäin näiden huolto toimii hienosti ja muutoinkin laitteet ovat toimineet moitteetta. Toivottamasti tämä on siis samaa sarjaa =)

Kävin pyytämässä paikallisista liikkeistä tarjoukset torstaina ja sain kuin sainkin tingittyä reilun satasen lähtöhinnasta ja saatiin pikkupeli kohtuulliseen hintaankin. Tämän jyrsinleveys on 80cm, joten toivottavasti muototarha alkaa muotoutua vikkelään =)

Jyrsintä piti tietysti heti torstai iltana koekäyttää, sillä pelkäsimme, ettei se pystyisi tuohon heinikkoon. Onneksi maa on niin multavaa kuin maa vain voi olla ja päästyään heinätuppojen läpi jyrsin mylläsi maata hienosti. Mutta kyllä tässä taas urakkaa ja hikeä piisaa ennen kuin maa on käännetty edes kertaalleen. Ja tuon heinikon ja valtaisan juurikasvuston takia maan kääntämisestä tulee hidasta, voimia vaativaa ja melkoisen työlästä. Voi miten voinkaan jo nähdä muototarhan mielessäni. 

Tuossa on vielä viimevuotisista postauksista kaivamani muototarhasuunnitelmat. Vielä kerran teemme suunnitelman uudelleen, sillä käytävät tulevatkin murskeesta toisin kuin näissä alkuperäissuunnitelmissa. Käytävämateriaalin vaihto vaikuttaa siihen, että käytävistä tehdään aavistuksen aiempaa leveämmät, jotta muototarhassa pystyy liikkumaan kätevästi kottikärryillä. Istutusalueet tehdään kohopenkkeihin ja reunukset tehdään tälläkertaa ruosteisesta teräksestä. Huoh =)

Muototarhasta tulee fiilikseltään tämäntyyppinen. Kohopenkkejä reunustamaan tulee jokin matala aita esim taikinamarjasta, sitten puutarhaan tulee paljon iiriksiä, muotoonleikattuja pensaita ja puita sekä espaliereja =) Voi miten innoissani taas olenkaan.

Herkkuja Potageriin =)

Potagerin uumeniin kätkeytyy tulevana kesänä melkoinen määrä erilaisia herkkuja. Marraskuussa aloitettu kevennyskuuri on rakastuttanut kurpitsoihin, uunissa paahdettuihin ja samettisiksi keitoiksi valmistettuihin pikkukurpitsoihin =) Ja ihaniin oranssisiin punajuuriin ja supermakeisiin porkkanoihin. Pieniä kurpitsoja on tulossa kuutta eri sorttimenttia, nuo kuvassa olevat kaksi ja niiden lisäksi neljä muuta uutta tuttavuutta. Porkkanoissa suosimme tänä vuonna alkuperäislajikkeita ja suussasulavan makeita herkkuporkkanoita ja punajuuria on kolmea laatua. Njamskis =) Pitää vain vielä käydä hankkimassa sipulinistukkaat niin saa potageriin vuorotellen sipulia ja juureksia niin öttiäiset ja kiusankappaleet pysyvät toivottavasti loitoilla herkuista =)

Lehteä odotellessa ;)

Kotipuutarha

Nyt on perhosia vatsassa ja totisesti jännittää =) Viime keväänä saimme yhteydenoton täällä blogimaailmassakin tutulta Katilta =) Sitten tapahtui jotain kummallista. Yhtäkkiä olimme keskellä jutuntekoprojektia. Ja jännittävähän tästä lehtimatkasta tulikin. Heinäkuussa sitten Kati ja Teija saapuivat kuvaamaan potageria ja haastattelemaan, väliin kahviteltiin ja juteltiin. Sitten nähtiin syksyllä jo ennakkoon vähän maistiaisia ja tässä kevään aikana saatiin nähdä jo koko juttu. Ja nyt tämä projekti tulee huomenna tuutista ulos =) Tiesin lehden ilmestyvän 20.4 ja piipahdin tässä yhtenä päivänä ihan huvikseni kurkistamassa Kotipuutarhan sivuilla ja olin aivan äimänkäkenä kun vastaan syöksähti tuttuja kuvia oikein useampia. Eli jännityksellä huomiseen =) ja kiitos ihana Kati ja Teija =)

Piikkejä kerrassaan

Vaikka aiemminkin jo olin uhonnut täällä tuon meidän juurivesoja tekevän piikkiaralian siistimisestä niin tänään vasta tartuttiin tositoimiin. Ja verenvuodolta ei tälläkään kertaa vältytty. On tuon aralian piikit nimittäin kuin sapelit ja yksikin harha-askel tuolla vesojen keskellä niin se on menoa. Tällä kertaa pohkeessa liki viisitoistasenttinen haava. Argh.

Aralia on viihtynyt talonseinustalla niin kauan kuin mekin täällä olemme asustelleet. Hiekan ja mullan sekainen maa saa sen suorastaan villiintymään. Pisimmät rungot hoippuvat kolmen metrin tietämillä ja vesat olivat vallanneet useiden neliömetrien alueen aralian lähistöllä. Mutta tänään kaikki ylimääräiset piipat saivat lähteä. Parin tunnin urakka paksuissa nahkahanskoissa palkittiin lopulta ja talon nurkkauksella seisoo jälleen ryhdikäs nippu aralian varsia.

Ei syyttä suotta araliaa kutsuta pirunkepiksi. Puumaiset terävät piikit ympäröivät varsia kauttaaltaan.

Ja juuriahan tällä kaverilla on vaikka muille jakaa =)

Aralia oli tullut kukkapenkkiä kiertävän kivireunuksen läpi pihan murskealueelle niin, että kivetystä jouduttiin purkamaan paikka paikoin.

Samalla kun ylimääräiset araliat saivat lähteä niin kuormaan kertyi metritolkulla myös muraattia, joka oli luikerrellut myös villisti pitkin kukkapenkkiä. Piikkiaralian oksat ovat niin piikikkäitä, että kottikärrykuormassakin ne takertuvat toisiinsa yhdeksi valtavaksi röykkiöksi.

Ja tämän verran piikkisyyttä sitten lopulta tuohon nurkalle jäi.

Viktoriuksen kevätvalmistelut

Tänään se sitten vihdoin koitti =) Vein aamulla nuorimmaisen kouluun kun oli koko päiväksi luvattu epävakaista ja sadetta. Sitten kellon vielä vetäessä varhaisaamun tunteja otin lämmintä vettä ja pesutarpeet mukaani ja marssin päättäväisin askelin kohti Viktoriusta. Täältä tullaan kevät ja kevätsiivo =)

Ikkunat oli pesty käden käänteessä ja siinä samassa jynssätty ikkunalaudat. Kannoin kuihtuneet krookukset ulkosalle odottamaan potagerin mullan uumeniin pääsyä ja laitoin vielä freeseinä pysyneet helmililjat, idänsinililjat ja viimeiset perunanarskut ikkunalaudoille. Hain kompostin vieressä olevasta multavarastosta kuusi säkkiä mustaa multaa ja kunnostin istutusalueet, lakaisin tiililattian ja nautiskelin muutamista, silloin tällöin pilvenraoista näyttäytyvistä auringonsäteistä.

Ikkunoista tuli niin kirkkaat, että tuntuu kuin Viktoriuksessa olisi pelkät aukot ikkunoiden tilalla. Viime vuonna asennettu valokate on selvinnyt hienosti talvesta ja myrskyistä, jotka ovat alati riepotelleet kotikulmia. Meidän takana olevasta metsästä on vuosien saatossa parturoitu niin kovasti metsää, että myrskyt ovat alkaneet ottamaan kovemmin tilusillemme. Myös vaneriset ranskanliljat selvisitvät mainiosti kuluneesta vuodesta.

Jo likimain kuukausi sitten hankittu hentoinen pikarililja on pitänyt itsensä urheasti kukassa ja viihdyttänyt meitä ihanalla olemuksellaan.

Tässä ruukussa kukkii kohtapuoliin vuorostaan Assyyrianpikarililjat Fritillaria uvavulpis.

Edellisvuotena ommellut viirinauhat ovat löytäneet paikkansa Viktoriuksesta ja multa odottaa ensimmäisiä kylvöksiä. Tänään tai huomenna aloitan perennakylvösten tekemisen. Ensimmäisenä multaan pääsevät valkoiset katanat, sitten odottelenkin jo Jellitolta nepalinhanhikkien ja tyräkkien siemeniä. Meillähän Viktorius palvelee suurimmaksi osin perennojen kylvöpaikkana ja nuo syötävät ovat sitten hitusen sivuroolissa. Mutta rukkolaa ainakin tänne laitetaan ja pensastilliä sekä erilaisia salaatteja.

Tänä keväänä löysin näin sievän harmaan ruukun ja laitoin siihen valkeita helmililjoja. Yleensä suosin terracottaruukkuja, mutta tämä oli niin kovin sievä =) Puutarhaisaa viikonvaihdetta Teille kaikille =)

Kaikki on vinksin vonksin ...

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun .... Tänään oli kotipäivä ja ajattelin jo aamusta, että nyt jos koskaan pesen Viktoriuksen ikkunat ja laitan koko komeuden kevätkuntoon, mutta mitäpä vielä. Sitten auringonpaiste veti kuitenkin ulkotöihin ja eilen kesken jäänyt kirsikoiden leikkaus ja talon seinustan siivous kutsuivat.

Potagerin keskiympyrän ja keskiakseleiden risteyksissä kasvaa neljä suorastaan villiintynyttä kirsikkaa. Niitä on aika-ajoin hoidettu leikkaamalla niin, että potagerin käytävillä pääsee kulkemaan. Mutta viime kesän jäljiltä kirsikat olivat entisestään ryöpsähtäneet, joten tällä kertaa mentiin täysin riskillä, kuin venäläisessä ruletissa konsanaan. Kirsikkapuut saivat sellaista kyytiä, että hyvä kun lehtiä noihin rankoihin tänä vuonna tulee. Juuri ja juuri killumalla A-tikkaiden ylimmillä askelmilla ylettyi nipsimään latvuksia ja ylöspäin kasvavia oksia pois. Samalla yyber radikaalissa leikkauksessa otettiin kirsikoiden keskustaan kasvavat oksat pois. Huh - vähän suorastaan jänskättää kuinka tässä käy ja kuinka kamalasti kirsikat kasvattavat juuriversoja tuon hurjan leikkauksen johdosta. Mitenkäs Te olette kirsikkapuitanne leikelleet? Jostain jopa muistan lukeneeni, etteivät kirsikat oikein edes tykkäisi leikkaamisesta. Mutta minkäs teet kun potagerissakin pitää mahtua kulkemaan =)

Näin villiltä puut nyt näyttävät =)

Toisena projektina oli talon päädyn kukkapenkki, joka oli viime syksynä jäänyt hitusen vähemmälle hoidolle ja rikka-armeija oli melkoinen. Samalla kun penkkiä putsattiin niin piti siistiä kivijalkaa ympäröivä kivetys.

Ja vielä jäi hommia yllin kyllin kummallekin työmaalle. Suunnittelin Viktoriuksen ikkunaurakan siirtoa perjantaille kun silloin ilmeisesti sataa ja lauantaina sitten uudelleen näiden alueiden kimppuun =)