Robbie Williams ja uudet puutarhatuulet

Haravointi, aurinko, pikku pakkanen ja Robbie Williams ovat virittäneet tunnelmat aivan uudelle tasolle. Puutarha on kuin ihmeen kaupalla herännyt henkiin näin keskitalven kynnyksellä. Yhtäkkiä jälleen kaikki puutarhaan liittyvä kiinnostaa kummasti. Kaivoin jopa naftaliinista 1922 Chr. Ranckin Puutarhataiteen historian ja sen lisänä ahmin aamukahvin kera Eija Klaucken Englantilaista puutarhaa. Njamskis =) Niin inspiroivaa jälleen.

Illalla ennen nukkumaan menoa olin tarkistanut oviaukosta, että meilläkin tupruttaa hiljaksiin lunta ja aamulla ensitöikseni meinasin ikuistaa potagerin suloisessa lumikuorutteessa, mutta toisin kävi. Olin tainnut liiaksi haaveilla Garden Illustrated lehteä lukiessani lumesta. Mutta suloinen auringonpaiste kruunasi kuitenkin tuon tunnelman.

Potageriin pitäisi sukeltaa sekatöörien kera ja leikellä pois kaikki ihanat talventörröttäjät ennen kuin ne ehtivät siementää hulvattomasti. Mutta sekatöörit olivat jossain erikoisjemmassa ja homma jäi odottamaan seuraavaa päivää. Huomenna käyn kaupungissa ja hankin jostain haavasuojaa lehmuksille ja taidan tehdä huomenissa myös tutkimusmatkan puuvajan uumeniin, etsiäkseni hitusen työkaluja puutarhatöiden avuksi =)

Vaaka-akselia en ehtinyt haravoimaan ennen pakkasten tuloa. Mutta eiköhän sieltä vielä suojakelitkin tupsahda.

Mutta jotain pientä piti sentään puuhata pikkupakkasessa. Punahatut siementävät aivan valtavasti ja pitihän muutama punahatun siemenpallura koota talteen jos vaikka pitäisi perustaa punahattumeri jonnekin päin puutarhaa ;). Vielä pitäisi ottaa muutamia sinikatanan siemeniä talteen ja ehkäpä mooseksenpalavanpensaankin =)

Joulun taikaa ja hitusen haravointia =)

Joulunpyhät ovat vierähtäneet taas omalla levollisella tavallaan. Meillä kun vietetään oman porukan kanssa joulua jo 23.12 niin herkuttelua ja levollista yhdessäoloa on jo kertynyt muutamia päiviä. Tuvan lämmössä villieläimet ovat lasikupujen suojissa, mutta potagerissa on jo ehditty syödä yhtä jos toistakin. Pari vuotta sitten istutetut Siivosen lehmukset ovat tähän asti saaneet olla kovasti rauhassa, mutta nytpä peura tai hirvi on ottanut ne silmätikukseen. Runkoja vasten on hangattu itseään niin, että oksia on taittunut ja kuorta on riivitty suurina siivuina irti. Potager tarvitysisi ehdottomasti verkkoaidan ympärilleen, mutta se on niin hirvittävän näköinen. 

Joulua ennen kelit olivat kovasti lämpimät ja ehdimme haravoimaan lähes koko alapihan. Tänään rohkenin jatkaa puuhastelua tuolla potagerin puolella ja siistin keskiakselia. Nyhdin talventörröttäjiä surutta tunkioon ja haravoin käytäviä. Huh miten ihanaa puuhastella jälleen puutarhassa. Vaikkakin säät ovat perin kummallisia ja lämpimiä. 

Joulunpyhinä on toki jälleen ollut aikaa haaveilla niin lumisesta maisemasta kuin kasvavasta orapihlaja-aidasta, uusista perennoista ja puutarhan uusista sopukoista. Tänään jopa ajattelin linnoittautua Thompson & Morganin siemenvalikoiman ääreen ja tilata latva-artisokkien siemenet ja muut ihanuudet.

Joulu on jo ovella - ei vaineskaan =)

Meillä on joulu jo melkein ovella. Nuorimmainen innostui tekemään havuseppeleitä, jotka nyt odottavat talon seinustalla oveen kiinnitystä. Syksy on hurahtanut niin huimaa kyytiä jälleen kerran, että hyvä kun on menossa mukana pysynyt. Tällä erää haaveilen joululomasta ja rehdistä pihamaan haravoinnista. Meillä jäi nimittäin syksyn haravoinnit haravoimatta ja nyt on niin kovasti pimeää kun pääsee töistä niin moiseen hommaan ei ole edes haaveilemista.

Tänään ehdin piipahtaa päiväsellä kotona ja parahiksi vähän aurinkokin paistoi. Hentoinen kuura oli siellä täällä potagerissa ja ruskeat lehdet näyttivät jotenkin houkuttelevilta.

Potagerissakin pitäisi tehdä pienoinen siivous, jottei keväällä hukuttaisi siementaimiin. Vaikka talventörröttäjät ovatkin niin kauniita niin vaakakupissa on hurjaakin hurjempi siementaimien kitkentä.

Koitan tästä pikkuhiljaa virittäytyä jälleen puutarhatunnelmiin pikkiriikkisen lepotauon jälkeen. Tammikuun artisokkakylvökset lähestyvät jo huimaa kyytiä ja kevään odotus =)

Kuuran kuoruttamia ihanuuksia =)

Kuura on saapunut. Tänään alkoi odotettu syysloma ja aamukahvin jälkeen piti oitis lähteä puutarhakierrokselle. Aamu oli jo kohtuullisen pitkällä kun pääsin potagerin uumeniin. Kaikkialla tulvi syksyn lempeä valo ja kuuran pienet timanttikiteet kuoruttivat lehtiä ja potagerin rakenteita. Terracottainen raparperihuuppa on vielä potagerin koristuksena, mutta tulevalla lomaviikolla sekin pääsee pakkasia piiloon sisätiloihin.

Viimeiset raparperit ovat kaatuneet yöpakkasten lötkistettyä niiden varret.

Mantsuriankärhöjen siemenkodat kylpevät auringossa

Ja lakastuneet punahatut kurottautuvat korkeuksiina. Kohta pitää ottaa sakset ja leikellä nämä ihanat siemenkodat tunkioon. Sillä meillä on totinen ongelma potagerissa ja tuo ihanankamala ongelma on punahattujen ja sinipiikkiputkien levittäytyminen. Kumpaisenkin siemenkodat on syytä hävittää, ennen kuin talvi varisuttaa siemenet ympäriinsä.

Viimeiset kurpitsat odottavat poimijaansa. Nämä pienokaiset eivät olleet vielä viimeviikolla kypsiä kun kokosin kurpitsasatoa talven höyryäviä keittoja varten talteen. Nyt nämä pakkasen paleltamat pitäisi vielä paahtaa uunissa ja pakastaa pahojenpäivien varalle.

Lipstikan olen yleensä leikannut jo kesällä alas, mutta tänävuonna mokomat saivat kasvaa korkeuksiin. Viime vuonna sain lipstikkojen leikkaamisesta pahan fytofotodermatiitin käsiini ja tänä vuonna päätin olla leikkaamatta mokomat, jotta välttyisin viheliäisiltä palovammoilta. Vuosien varrella olen tainnut herkistyä sen verran noille kasviliemille, että parina edellisenä kesänä nuo palovammat ovat olleet melkoisena vaivana.

Sitten päästään ihaniin ritareihini =) Uskollisesti he kukkivat aina pakkastentuloon saakka. Kuura kuoruttaa aamuisin hennot terälehdet ihanasti ja ritarit näyttävät ränsistyneinäkin hurmaavilta =)

Mutta kaikista siemenkodista ehdottomia lemppareitani ovat liljojen pitkullaiset siemenkodat, joiden pinnan ruskeansävyt loistavat auringossa. Pikkuhiljaa siemenkodat aloittavat aukeamisensa ja siivu kerrallaan siemenkodan reunat rullaantuvat auki ja paljastavat sisältään hieman läpikuultavat, lituskaiset siemenet. Tämä ruskeus toimii parhaiten yhteen sinipiikkiputkien sinen kanssa =)

Suuri luumupäivä =)

Luumusato vetelee viimeistään. Meillä kasvaa saunan lähistöllä kansakoulunaikaisia luumuja, joiden latvukset hivelevät vähintäänkin pilviä. Juuri parahiksi viimeiseen luumusavottaan saapui Fiskars Gardenilta QuikFit sarjan teleskooppivarsi sekä hedelmäpoimuri. Itseasiassa vuosia nämä ylimmät luumut ovat itsekseen varisseet ja pilaantuneet maahan, koska puskasto on niin vaikeakulkuinen tikkaiden kanssa. Ajattelimme siis testata hedelmäpoimurin toivivuutta luumuille. Aivan ensimmäiseksi teleskooppivarteen piti saada lisäpituusosio käyttöön ja ei muuta kuin poimimaan.

Poimuriin sai yllättävän näppärästi haukattua luumuja. Ensin vähän jännitin sitä, että kaikki luumut varisevat kun poimurilla viuhtoo menemään. Mutta huolenaiheeni osottautui turhaksi. Teleskooppi varsi ulottui huikeaan kuuteen metriin ja viimeisetkin luumut saatiin pikkuhiljaa talteen.

Luumut painoivat yllättävästi pussukassa, joten väliin piti pussia tyhjentää. Mutta täytyy sanoa, että oiva työväline juurikin noille luumuille. Omenapuuthan meillä on vielä niin pieniä, että niihin ylettyy ihan käsinkin maasta. Seuraavaksi päästää testaamaan räystäiden putsausta ja ylimääräisten oksien sahausta. Mutta niitä vasta syyslomalla. Sitä ennen sienimetsä kutsuu ja kuppu kuumaa kahvia kalliolla =)

Postauksessa näkyvät Firskarsin tuotteet on saatu blogiyhteistyönmerkeissä Fiskars Gardenilta.

Tuntemattomia herkkuja ja syksyn lempeyttä =)

Syksyn tuulet puhaltavat lempeästi, tuuli tekee pesän hulmuaviin hiuksiin ja auringon viimeiset säteet leikkivät iholla. Sato on kypsymässä ja päivittäin voi hakea yleellisiä herkkuja omasta puutarhasta. Vielä hetken voi maistaa kesän, auringon ja ihanan makeuden

Potagerin alalaidassa kasvaa kaksi luumupuuta, toinen Kuntalan keltaluumu ja toisen nimi on vuosien saatossa painunut unholaan. Keltaluumu teki tänä vuonna vain yhden keltaisen ihanuuden, mutta tämä toinen ihanainen on suonut sitävastoin satoa ties kuinka. Luumut ovat makeita, mehukkaita ja kivet irtoavat niistä helposti. Njamskis =)

Potagerin vaaka-akselilla on vuorostaan kaksi päärynää. Toinen makea, mehukas, vihreä ja aikainen. Toinen tällainen pikkuinen, kirpakampi ja kiinteämpi. Herkkuja molemmat. Molempien nimet myös kadonneet vuosien saatossa. Joku muukin pitää päärynöistä kuin me. Nimittäin hampaanjälkiä oli jokaisessa tuulenpudottamassa päärynässä. Liekkö supikoira käynyt herkuttelemassa. No onneksi oli pari viimeistä jäänyt meillekin =)

Ihanan nostalginen arabian fasaani kulho sopii luumuille lähes täydellisesti ja kesän viimeiset sudenkorennot sekä tuntemattoman pariskunnan kuva. Syksyssä on jotain lempeää taikaa =)

Sunnuntaipäivä ihanassa Westersissä =)

Syyskuun päivät ovat jälleen hellineet meitä. Lämmin aurinko on houkutellut ulkoilmaan niin lenkkeilemään kuin muihinkin juttuihin. Viikolla jo bongasin Facebookin syövereistä, että tänään olisi Suomen ensimmäiset siiderifestivaalit Kemiön Westersissä ja tokihan siellä piti piipahtaa.

Ensimmäisenä oli luvassa pieni luento siidereiden valmistuksesta. Omenoiden makeudesta, hapokkuudesta, tanniineista, hiivoista ja käymisestä. Mukavaa rupattelua herkullisen ruuan äärellä ja sitten puutarhan puolella pääsi seuraamaan omenoiden murskaamista ja mehustamista. Käsilingolla murskatut omenat puristettiin tuoremehuksi - ahh näyttipä herkulliselta ja taisipa joku pikkusorminen käydä vähän maistamassakin tuota tuoremehua =)

Pihalla oli kemiöläisiä omenoita myynnissä =)

Ja aurinkoinen päivä houkutteli tietysti myös pakolliselle puutarhakierrokselle =) Ihastelemaan Gunillan inspiraationtäyteistä puutarhaa =)

Erilaisia kaaleja oli ties kuinka paljon. Pikkuiset ja vähän isommat samettikukat suojasivat kaalikasvustoja ja muodostivat upeita pareja erilaisten kaalien kanssa. Suorastaan hieman kadehdin näitä Gunillan kaalikasvustoja, niin herkullisilta ne näyttivät.

Päärynät kypsyivät säleikössä ja sopivat vallan mainiosti päivän teemaan.

Kasvihuoneen puolella pienet agavet olivat somassa rivissä ja selvästikin syksyn merkit olivat jo ilmassa.

Puodin puolella oli houkuttelevia kirjoja ja kaikkea suloista

Tässä vielä päivän ohjelma. Paikalla oli melkoisesti innostunutta väkeä ja tunnelma oli leppoisa kuten aina tuolla Westersissä. Aivan kuin siellä aika pysähtyisi ja kellot siirtyisivät johonkin levollisempaan aikaan =)