Salaisuuksien esirippu saa luvan väistyä!

Pihaa puhtaaksi, jotta voi taas kuvata =)

Moni Teistä onkin jo varmaan ihmetellyt kun Hernepensaskujanteella on ollut kovasti hiljaista viime aikoina. Tänään on aika laskea salamyhkäisyyden esirippu ja kertoa mistä moinen hiljaiselo on johtunut. Moni Teistä varmaan ajattelee, että joulun-ajasta mutta ehei, ei ollenkaan. Hernepensaskujanne on tänään saanut rinnakkaisblogin itselleen. Kotipuutarha lehden uudistuneille verkkosivuille on tänään avattu blogit osio, josta jatkossa löytyy Hernepensaselämää -blogi. Olen siis superinnoissani alkavasta yhteistyöstä Kotipuutarha-lehden ja kahden muun ihanan bloggarin kanssa. Tästä eteenpäin pyöritän siis kahta puutarhaan painottuvaa blogia, tämän tutun Hernepensaskujanteen lisäksi myös uutta Hernepensaselämää -blogia.

Viime päivät meillä täällä eteläisessä Suomen kolkassa on ollut niin lämmintä, että pihaa on haravoitu oikein urakalla ja potagerin tienoo on kummasti siistiytynyt. Hernepensaselämää -blogista pääsetkin kurkistamaan miltä potager näyttää hieman toisesta kuvakulmasta tarkasteltuna.

Jatkossa vinkkaan myös täällä kun tuonne toiseen blogiin ilmestyy uutta luettavaa. Tervetuloa siis seuraamaan myös rinnakkaisblogia!

Klikkaamalla kuvaa pääset uuteen blogiin. Jatkossa tästä tunnuksesta tiedät, milloin uutta sisältöä on tullut Hernepensaselämää -blogiin.

Siementilausten pauloissa

Siemenkauppojen hyllyt suorastaan laulavat kuin seireenit ojentumaan toinen toistaan ihanampiin siemenpussukoihin. Toki en ole tästä koneelta mihinkään liikkunut, mutta sitä enemmän surffaillut kaikkea ihanaa. Kevät saisi minun puolesta jo näet tulla ja vauhdilla. Meillä on edessä nimittäin potagerin alkuperäisen värimaailman palauttaminen, enkä millään malttaisi odottaa. Erilaisia violettiin ja siniseen vivahtavia yksivuotisia ja muutama perennojakin lähti kyytiin tänää kevättä silmällä pitäen. Tein kaksi eri siementilausta ja tällaista on luvassa:

Moles Seeds

• Tarhaleukoija ´Katz Lavender Blue´ (Matthiola incana)
• Tarhaleukoija ´Lucinda Lavender´ (Matthiola incana)
• Oppineittenkukka ´Benary´s Giant Bright Pink´ (Zinnia)
• Asteri ´Gala Scarlet´ (Aster)
• Asteri ´Gala Lavender´ (Aster)
• Alppiasteri ´Happy End´ (Aster Alpinus)
• Sinivarjo ´Madonna Mixed´ (Didiscus)
• Nukkeasteri ´The Blues´  (Felicia heterophylla)
• Jalokallioinen Ázule Fairy´ (Erigeron)
• Leijonankita ´Potomac Lavender´ (Antirrhinum)
• Koirankieli ´Mystery Rose´ (Cynoglossum)

Seedaholic

• Sinivarjo ´Blue Lace Flower´ (Didiscus caerulea)
• Tarhaleukoija ´Lady Mix´ (Matthiola incana)
• Sulkaneilikka ´Spring Beauty´ (Dianthus Plumarius)
• Tähtitörmäkukka (Scabiosa Stellata)
• Kiinanasteri ´Milady deep blue´ (Callistephus Chinensis)
• Hopeamaruna (Artemisia Ludoviciana)
• Hiekkamaruna ´Mori´s Strain´ (Artemisia Stelleriana)

Näiden lisäksi on tulossa kolme pussukallista latva-artisokan siemeniä. Vuhuu - kevät on kohta täällä =) - eikö vain?

140 tulppaania istuttamassa

140 tulppaanin sipulia eli suurta aarretta =)

Jotenkin eksyin töiden jälkeen kukkakauppaan. Ensimmäisenä ajatuksenani oli hankkia muutama hyasintti lakastuneiden tilalle. No nehän löysin oitis, mutta sitten lähtikin mopo keulimaan. Sillä rantauduin sipulialennukseen. Vauh! Voitte vain kuvitella miten puutarha höperö menee sekaisin kun kohtaa jättimäisiä sipulipusseja euron hintaan =) Kännykkä kävi kuumana kun googletin miltä mikin tulppaani kukkiessaan näyttäisi. Ja lopulta ostoskoriin päätyi huimat 140 tulppaanin sipulia ja kokonaissummaksi tuli huimat 7 €.

Vasemmassa yläkulmassa Triumph tulppaanit (20kpl), vasen alareuna Cum laude tulppaanit (10 kpl), keskellä valkeat Spring green tulppaanit (20kpl) ja oikealla vaaleanpunaiset Ollioules Darvin tulppaanit (40kpl)

Tässä siis tulppaanisaldoani. Näitä ihania valkeita, purppuran sävyisiä ja vaaleanpunaisia tulppaaneja löysin yhteensä 90 kpl. Kelpo määrä, että potagerin keskikäytävän kanssa päästään alkuun. Ensi vuonna aion täydentää näitä vielä laukoilla ja tummanpuhuvilla purppuraisilla tulpuilla. Ehkäpä myös valkoista pitää lisätä. Sellainen suloinen valkeiden ja purppuroiden sekamelska siis luvassa.

Potagerin pystyakselin tulppaani suunnitelma

Loihdin nopeasti koneella suunnitelman siitä miten tulppaanit sijoittuvat potagerin pysty akselin reunoilla oleville istutusalueille. Vaaleanpunaisista Darvin tulppaaneja riitti jokaiseen kahdeksaan kukkapenkkiin 5kpl ja valkoisia sekä raidallisia 2 kpl ja tummia yksivärisiä yksi kpl. Muutama jäi vielä ylimääräiseksi keskiympyrään.

Ihanat sipulit lähdössä maan uumeniin

Ei siinä sitten auttanut muu kuin pistää villapaitaa päälle ja työhanskoja käteen ja ei muuta kuin kohti istutuspuuhia. Numeroin tuvan lämmössä nuo pussit huolella ja laadin numeroidun istutussuunnitelman, jotta pysyisin edes jollain tavalla järjestyksessä sipulieni kanssa.

Numeroitu istutussuunnitelma 

Tulppaanien istutusta kohmeiseen maahan 

Maan pinta oli sen verran ehtinyt jäätyä, vaikka meillä on satanut vettä ja lämpö pysytellyt reilusti plussalla, että jouduin hieman pistolapiolla rikkomaan maan pintaa. Kun maan pinta oli saatu rikki niin alta paljastui ihanan multaisaa ja pehmeää multaa. Sipulit pääsivät siis hellään maan huomaan ja lopuksi laittelin vielä vähän lehtiä istutusten peitoksi.

Pehmeään maan syleilyyn

Marilyn tulppaanit (20kpl) ja Yonina tulppaanit (20kpl)

Istutuspuuhien jälkeen jemmaan jäi vielä 50 tulppaanin sipulia. Pika pikaa siinä kaupassa googletellessani olinkin ottanut koriini myös punaisia tulppaaneja. Kauniitahan nämäkin ovat, mutta potageriin ei voi ajatellakaan mitään punaista, joten nämä hakevat vielä paikkaansa. Lisäksi jemmassa on vielä keltaisia metsätulppaaneja. Ne ovat menossa tuonne metsäpuutarhan puolelle =) Onpa sitten muuten ensimmäinen kerta kun istutan jäätyneeseen maahan kasveja. Mutta voi taivas sentään, jos nuo sipulit lähtisivätkin kasvuun ja keväällä saisimme nauttia ensimmäistä kertaa tulppaaniloistosta =) Oikein ihanaa ja puutarhaisaa viikonvaihdetta Teille kaikille =)

Talvinen puutarha ja potager

Talvisen potagerin keskikäytävä aamuauringon valossa.

Joulukuinen aamu avautui suorastaan häikäisevän kauniina. Pakkanen oli laskenut yön aikana likimain - 10 asteeseen ja kuiva pakkasilma sai lumikiteet suorastaan kimaltelemaan. Talvista potageria tulee melko harvoin kuvattua ja päätin tarttua härkää sarvista. Potager näyttää erityisen kivalta silloin kun lumipeite on vielä niin ohut, että käytävät ja rakenteet piirtyvät selkeästi esiin.

Aamuauringon valo siivilöityy pitkin potagerin käytäviä

Tuntui kuin aurinko olisi lähtenyt hippasille kanssani. Sitä mukaan kun kuvasin, aurinko hivuttautui hurjalla vauhdilla talon taakse. Kellertävä valo sai talventörröttäjät näyttämään kauniilta. Tosin pitäisi ehdottomasti kaivaa sekatöörit esiin ja käydä leikkaamassa talventörröttäjät pois ennen kuin ne ehtivät siementää holtittomasti. Mutta tämä puutarhurointi on alinomaista kamppailua kauneudenkaipuun ja järkisyiden kanssa.

Potagerin vaakakäytävä

Potagerin vaakakäytävää tarkastellessa näkee hyvin potagerin kaltevuuden. Voi kunpa tuolla päädyssä sijaitseva orapihlaja-aita kasvaisi vauhdilla niin saataisiin potageriin päätyseinämä. Mutta aidan kasvatus tuntuu super hitaalta puuhalta ainakin silloin kun sitä kuumeisesti odottaa. Jostain satuin lukemaan, että aidan kasvatus täyteen mittaansa kestää peräti seitsemän vuotta. Ja odottakaas kun käyn kaivamassa arkistoja. Juurikin niin orapihlaja-aidan taimet saapuivat toukokuussa 2015. Ja itse istuttaminen olikin sitten suoranainen jätti urakka. Eli koko komeus saavuttaa ehkäpä vuonna 2022 ihanne korkeutensa. Miten ihmeessä tämän odotusajan oikein kestää?

Potagerin obeliski ja mantsurian kärhö

Mantsuriankärhöjen lakastuneet kasvustot näyttävät kauniilta näin talvellakin vaaleita obeliskeja vasten. Ensi kesän urakkana onkin sitten tehtailla muutama obeliski lisää. Etenkin ennen kuin tuo aita kasvaa niin obeliskeilla saa kivasti katseen seisahtumaan ja samalla syntyy kivoja yksityiskohtia puutarhaan.

Talvisen potagerin keskikäytävä ja näkymä jokilaakson suuntaan.

Suurena haaveena on kolmen koivun kaataminen tuolla potagerin alapäädyssä lähellä kiviaitaa. Toivoisin niin, että niiden tilalla kasvaisi jonakin päivänä lehmuksia. Koivut ovat kauttaaltaan lahoja ja pelkään niiden jonakin myrskyisenä päivänä rojahtavan joko kiviaidan takana kulkevalle tielle tai potageriin. Yksi tällainen koivu on nimittäin jo rojahtanut ja kaatuneen puun raivaaminen on aivan kaaottisen työlästä. Viimeksi saimme korjata sortuneen kiviaidankin puun aiheuttaman tuhon jäljiltä. Mutta sitten päivän päätehtävään eli lukijalahjan arvontaan.

Viime viikon sunnuntaina osallistuimme Järvenpään Kukkatalon joulunalus kampanjaan ja kävimme somistamassa jouluisen esillepanon Kukkatalon sisääntuloaulaan. Tänään esillepano on purettu ja tilalle noussut Mansikkatilan mailla blogin esillepano. Kampanjaan meidän kahden lisäksi on osallistunut jo Kukkatalon oma blogi sekä Villa Kotirannan blogi. Ja ensi viikon sunnuntaina mukaan hyppää myös ihana Kukkala. Jännää ja ihanaa. Esillepanoja voi käydä äänestämässä koko joulunalusen Järvenpään Kukkatalon Facebookin Joulukampanjasivulla. Yhteistyöhön liittyi myös lukijalahjan arvonta. Tänään siis arvoimme Hernepensaskujanteen lukijalahjan, 50€ lahjakortin Järvenpään Kukkataloon ja voittaja oli.....

Onneksi olkoon ihana Molley. Ilmoitatko minulle yhteystietosi niin laitan viestiä eteenpäin ja saat tuon voittamasi lahjakortin =) 

Oikein aurinkoista ja ihanaa alkavaa viikkoa Teille kaikille =)

Jouluiset kranssit havuista ja varvuista

Jouluinen kranssi kuusen havuista, kävyistä ja ruskeasta silkkinauhasta

Kranssivillitys vie selvästikin mennessään. Tätä en olisi millään arvannut kun ensi kertaa tein kranssia kuukausi sitten. Nyt tuntuu alati siltä kuin miettisi mistä luonnon materiaalista saisi kransseja. Aamusta lähdin koiran, korin ja sekatöörien kanssa lähimetsään keräämään kranssitarpeita. Ensimmäisenä ajatuksena oli kerätä pelkästään pikkuruisia havuja havukranssia varten, mutta retkellä tarttui koriin paljon muutakin.

Talvinen sänkipelto ja talventörröttäjät näyttivät kauniilta ja sopivat mainiosti vanhan rottinkikorini kanssa yhteen =) Itseasiassa talventörröttäjistäkin voisi saada aikaan kauniita kransseja.

Entuudestaan minulla oli tiedossa hyvä havuapaja. Pellon reunalla kasvavissa nuorissa kuusissa on ihanan tuoreen ja siron näköisiä uusia kasvustoja ja havut ovat kauniin tiiviitä.

Leikkasin korin pohjalle noin 15cm pitkiä havujen latvustoja.

Puolukanvarpuja leikkaamassa

Sitten piti koiran kanssa kivuta ojan yli läheiseen metsään ja sieltä korin täytteeksi poimin vielä puolukanvarpuja ja lehtensä karistaneita mustikanvarpuja.

Kuusenkävyistä saa somia yksityiskohtia kranssiin 

Käpyjä olikin sitten vaikeampi löytää, koska maahan oli jälleen satanut lunta. Mutta onneksi muutamia somia käpyjäkin sentään löytyi.

Korillinen kranssitarpeita

Mustikanvarpujen pätkiminen 

Tuvan pöydän ääressä alkoi siis jälleen kranssipuuhat. Näitä mustikanvarpuja en ollut edes ajatellut hankkivani, mutta niin vaan mieli muuttui metsäretken aikana ja aloitinkin kranssipuuhat näistä. Ajatuksena oli siis tehdä kevyt ja ilmava kranssi siroista ja lehdettömistä varvuista. Joten aloitin työn leikkaamalla varvuista piemenpiä pätkiä.

Pieniä mustikanvarpukimppuja kranssia varten

Seuraavaksi niputin kolme-neljä varvun pätkää yhteen ja kieputin sidontateippiä niiden ympärille. Näin sain pieniä mustikanvarpukimppuja.

Mustikanvarpukimppujen sitominen kranssiin

 Lopuksi sidoin pienet mustikanvarpukimput sidontalangasta tekemäni pyöreän renkaan ympärille.

Kevyt mustikanvarpukranssi valmistui hetkessä

Lopputuloksena sain aikaiseksi keveähkön ja ilmavan mustikanvarpukranssin. Tämän jälkeen innostuin vielä tekemään kuusenhavuista tuollaisen puolikkaan kranssin, jonka koristelin kahdella kuusen kävyllä ja silkkinauhalla. Nyt vielä kutkuttaisi tehdä sammaleista ohuen ohut sydänkranssi. Huh miten nämä puuhat vievätkään mukanaan ja muuten sotkevat koko huushollin niin, että saa melkoisesti raivata ja siivota puuhastelujen päätteeksi.

Puuhastelua metsäpuutarhassa =)

Täällä maa on sulaa ja aika on suorastaan otollinen sipuleiden istutukselle. Eteisessämme on ollut korillinen erilaisia sipuleita jemmassa ja odottelemassa istutusta. Tänään mittari näyttää jälleen plus asteita ja aurinkokin hieman näyttäytyy pilvien takaa. Päätin siis ryhtyä toimeen ja istuttaa ihanuudet metsäpuutarhaan. Metsäpuutarha onkin saanut olla pitkään oman onnensa nojassa.

Kevääseen on luvassa vaalenpunaisen magnolian seuraksi valkoisia idänsinililjoja, Scilla siberica Alba. Nyt pitäisi vielä jostain bongata samaisia sinililjoja vaaleanpunaisena tai pikkiriikkisiä helmililjoja niin keväällä metsäpuutarha olisi varmasti hurmaava.

Kätköistä löytyi myös pari pussillista Allium Karataviensen sipuleita. Valkeita pallolaukkoja, joiden kukat saattavat olla jopa 15cm halkaisijaltaan. Nämä ihanuudet ovat kotoisin Keski-Aasian kivisiltä jyrkänteiltä - sopivat siis meidän jyrkänteeseen vallan mainiosti. Nämä olisivat toimineet myös tuonne potagerin puolelle, sillä nämä karkoittavat myyriä, jäniksiä ja kauriita. No nyt ne saavat suojella ihanaista magnoliaa talven herkkuttelijoita.

Metsäpuutarhan aionkin pitää melkoisen luonnonmukaisena. Lehdet saavat rauhassa maatua istutusalueille. Kesän aikana olen myös tullut siihen tulokseen, että hitaasti hyvää tulee. Tänne metsäpuutarhan kätköihin vetäydyn vähän niin kuin rauhoittumaan. Pyrin, että tämä muotoituisi siinä sivussa vähän kuin itsestään =) Kaunista ja metsäisää viikonvaihdetta Teille kaikille =) Nyt on mitä ihaninta aikaa samoilla metsissä ja etsiä vaikka mitä aarteita jouluistutuksiin.

Ihanaa valoa ja luminen puutarha

Talvi on saapunut. Tällainen marraskuu on näillä leveyksillä kuin seitsemäs ihme. Ja tuo valon kuulaus ja kepeys on kuin tammikuun hangilla. Meillä on lunta reilusti yli nilkan ja aamulla pakkasen elohopea oli painunut miinus 15. Hrrrr. Onneksi tuvassa on klapeja ja puuhellassa ritisee tuli.

Talventörröttäjien värimaailma on lumoava. Yleensä kun lumi saapuu vasta tammikuun puolella, jos silloinkaan niin nämä talventörröttäjät ovat aivan ruskeita. Nyt pakkanen ja lumi yllätti ja upeat värit taltioituivat. Tyräkit ovat niitä lemppareita niin kuin moni Teistä tietääkin. Niissä on vaihtelevuutta, ilmavuutta ja yllätyksellisyyttä =)

Tuntuu kuin valoa tarvitsisi imeä itseensä säilöön. Niin ihanalta valon kirkkaus näyttää puhtaan valkeita lumipeitteitä vasten =) Ihanan aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille

Uusia kransseja!

Olemme tehneet viikolla pieniä valmisteluja nuorimmaisen kanssa tämän päiväistä kranssiprojektia varten. Kävimme viikolla paikallisesta kukkakaupasta hankkimassa kukkateippiä, sidontalangan pätkiä ja mustaa sekä vihreää rautalankaa. Kävimme myös parturoimassa tienvarren leppiä ja napsimassa norkoja ja käpyjä kulhollisen. Tänään olikin sitten helppo aloittaa kranssipuuhat kun kaikki tykötarpeet olivat valmiina.

Tämä postaus onkin siitä erikoinen, että tämä on meidän yhteistyöpostaus. Sillä nuorimmainen työskentelee koulun ohella paikallisen 4H-yhdistyksen luontoreportterina ja päivittää omaan blogiinsa kaikkea luontoon liittyvää. Tämä on oikeastaan huisin mukavaa kun voi yhdessä puuhailla kaikessa rauhassa naisten juttuja =)

Nuorimmainen siis vastasi kranssin valmistamisesta ja minä puolestaan kuvasin ja toimin apurina.

Tällä kertaa kranssista tuli huomattavasti viime kertaista kevyempikin =) Lepän korkojen vieno purppura ja kranssin rungon vihertävä kukkateippi sointuivat kauniisti yksiin myös meidän ulko-oven kanssa. Inspiroivaa ja ihanaa lauantai-iltaa Teille kaikille =)