maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tuuli muuttuu kylmemmäksi


Tuuli muuttuu kylmemmäksi, sormia kangistaa ja lähestyvä nollakeli saa sinivuokot värjöttelemään ja sulkemaan terälehtiään. Taivas on muuttunut raskaaksi ja pureva ilma tunkeutuu sisälle. Mutta potager kutsuu. Otin töiden jälkeen puolen tunnin nokkaunet kuten tavallista ja sen jälkeen pukeuduin pitkiin kalsareihin, puutarhafarkkuihin, 70-luvulta kotoisin olevaan Fjälrävenin kettutakkiin ja villa pipoon. Kivikäytävät kutsuivat, suorastaan viettelivät. 


Moni ihmettelee miten viitsin, miten jaksan kitkeä, kontata ja kääntää kiviä. Oikeastaan siihen on montakin syytä. Yksinkertaisimmillaan sen edestään löytää, minkä taakseen jättää pätee myös potageriin. Viime syksynä vätystelin, en hoitanut armaintani niin kuin olisi pitänyt ja nyt saa nauttia tursahtaneesta unelmasta tai olla nöyrä ja kitkeä ihanuus uuteen uskoon.

Toiseksi kivikäytävien kitkentä harjoittaa itsensäjohtamisen taitoja siinä missä moni muukin kiperä juttu.  Tässä motivaattorina toimii visio unelmien puutarhasta. Työ kiittää tekijäänsä ja auttaa jaksamaan urakan kanssa.

Kolmanneksi ainukaisena lapsena kaipaan joskus yksinäisyyttä. Aikaa, jolloin ajatukset järjestyvät uuteen uskoon, aikaa, jolloin kuulee vain lunnon ääniä, voi hengittää raikasta ilmaa ja antaa käsien käydä. Oikeastaan tämä on näistä kolmesta syystä tärkein, koukuttavin ja suurin kivikäytävien pariin kutsuja.


Kolme tuntia näin kylmällä säällä on oikein oiva kivien kääntely aika. Ja toisaaltaan voihan sitä ihminen käyttää aikansa moneen muuhunkin hölmöilyyn =) Esimerkiksi huushollin siivoamiseen, tai vaikkapa vain stressaamiseen. Kivien kanssa ei paljoa stressi paina päälle, jos tänään lopettaa niin eivät kivet minnekään yön aikana karkaa =) Niillä on aikaa odottaa. Kivien kääntely saa siis olon tuntumaan levolliselta.


Jättipoimulehdet ovat aina kuuluneet suosikkeihini. Ja tänä vuonna jättipoimareiden pikkualkuja tarvitaan enemmäin kuin koskaan. Meillä on muutostyöt käynnissä, on pitänyt tehdä päätöksiä. Päätöksiä mistä on valmis luopumaan ja mitä taas aikoo säilyttää. Meidän heikkous on haaveet omavaraistaloudesta. haaveet itsekasvatetuista puutarhan antimista, herkuista ja pikkusuupaloista. Mutta kattia kanssa, sato ei inspiroi, sato ei ole meidän juttu vaikka kuinka haluaisimme. Emme ole kunnianhimoisia sadon suhteen vaan leväperäilemme sadonkorjuun kanssa, kannamme antimia muiden vaivoiksi. Joten olemme päättäneet luopua perunavaoista, toukkien syömistä lantuista ja kaaleista. Tilalle tulee komeat pensaat ja jättipoimulehtimerta. Tuskin maltan odottaa. Lisää korkeutta, lisää jännitettä, lisää salaperäisyyttä, lisää rakennetta. Emme toki kaikkea syötävää hylkää. Rukkolaa leivän päälle, herneitä naposteltavaksi, mansikoita herkuteltavaksi ja ehkäpä latva-artisokkia ihailtaviksi.


Ensimmäiset narsissit tuuppaavat piippojaan. Hui paleltaa ihan niidenkin puolesta.


Ja tillipioni on vuosi vuodelta vantterampi. Se taitaa viihtyä meillä =)

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ruutukaavaa ja kohennustöitä


Meillä soi nostalgia musa. Tänään on vuorossa Abba. Nuorimmainen hurahti ensin Abbaan ja sitten se tarttui =) No Abban tahtiin on hyvä kantaa kellarissa talven viettäneitä ihanuuksia ulkosalle. Voi miten rakastankaan näitä finialeja, jotka löysin jokunen vuosi sitten Kemiöstä. 



Kaksi tolppaa on jo kannettu potageriin. Nyt vain tarvitsisi ottaa vatupassi, jotta tolpat olisivat suorassa. Potager viettää hitusen alas päin ja tuo koivujen lähettyvillä oleva alareuna on vielä sen verran kostea, etten tohtinut puhdistaa käytävää ja viedä tolppaa paikoilleen. Muutaman päivän vetäytyminen tekee vielä terää. 


Kun potageria alettiin 2008 rakentamaan silloiseen viljapeltoon, ei päätä paljoakan huimannut. Ruutukaava imaisi 600m mittalankaa, hedelmäpuita oli tasaisesti 5m välein ruudukkona ja silmissä kiilsi renessanssiajan upeat keittiöpuutarhat. Nyt keskikäytävän puut ovat kasvaneet niin, että niiden suojaan voi kätkeytyä ohikulkijoiden katseilta. Osa puista on kuitenkin talvien saatossa kuolla kupsahtaneet. Hedelmäpuiden joukossa oli näet persikkapuita ja arkoja erikoiskirsikoita ja jokunen päärynäpuukin. Ja haaveissa on jälleen hedelmäpuiden kartuttaminen. 


Tänään näin ensimmäisen kylvökoneen pellolla. Täällä kylvetään viljaa ja naapurin vanha pappa pysähtyi kanssani keskustelemaan. Meillä on tapana huudella tuon kiviaidanteen yli ja jutustella säästä, maanviljelyksistä, ilmastonmuutoksista, tuulivoimaloista ja päivän politiikasta. Tänään puhuimme jälleen siis säistä. Rauhalliseen, perin rauhalliseen sävyyn hän sanoi aidanteen takaa, etteivät vuodet oli veljeksiä keskenään. Rauhoitteli tuskaani, kun lämpö ei mittarissa nouse. Olen hieman levoton kun kevät saapuu niin kovin hiljaksiin, mutta totisesti vuodet eivät ole veljeksiä keskenään ja hyvä niin =) 


Jatkoin hänen mentyään kivikäytävän kunnostamista. Kivikäytävien kunnostamisessa on oma viehätyksensä. Mittakaava muuttuu aivan toisenlaiseksi niin pinta-alallisesti kuin ajallisestikin. Yht äkkiä oli hulahtanut tunti toisensa perään kiviä käännellessä. Tätä puuhaa muut inhoavat yli kaiken, mutta minä rakastan. Siinä aivot lepäävät, ajatukset lipuvat ja kädet kääntelevät kiviä uuteen uskoon. Lopputulos on aina yhtä sävähdyttävä. Käytävät piirtyvät huikean selkeinä esiin ja ryhdistävät koko potageria. Muistaakseni Pikku Prinssikin mainitsi, että asiat joiden eteen joudut näkemään vaivaa tulevat kovin rakkaiksi.


Valkeat krookukset kukkivat uskollisesti. Näitä pitäisi vaan haalia hitusen lisää. Mittakaava tuottaa näiden kanssa päinvastaista päänvaivaa. Talolta potagerin halki johtavalla keskiakselilla kun on pituutta 25m ja näitä krookuksia on vain tämän verran ;)


Ajuruohosta on tullut yksi suosikki. Se viihtyy meillä upeasti ja leviää sopivasti. Tänä kesänä ajuruohot ovat siis ehdottomasti hankintalistalla.


Armottoman nuotioinnin jäljiltä kastelukannu rivistö on valmiina siirtymään palvelukseen.


Puuvajan edusta on vihdoin haravoitu puhtaaksi. Ränneissä näyttää olevan niin vietävästi lehtiä, että pitäisi joku päivä kiipeillä niitä putsaamaan. Ja ovet odottavat tervaamista. Viime vuonna tervasimme ovet, mutta niiden tervaaminen on jokavuotinen puuhde, vähän niin kuin veneenkin.


Kellarista on otettu esiin finialien ja tolppien lisäksi myös melkoinen kavalkaadi erinäisiä pikkupuita. Saunalla viihtyy vartettu happomarjapuu.


Tällä viikolla puutarha hommien pitäisi edistyä superkyytiä, sikäli mikäli säät sallivat. Mutta nyt muihin hommiin ja mukavaa illanjatkoa kaikille =)


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Potagerissa voi hukkua linnunlauluun ja uusiin haaveisiin


Tässä viikossa ei tahdo pysyä mukana =) Kevään huuma on täällä ja töissä samaan aikaan uskomaton flow ja härdelli. Uusia juttuja pukkaa kuin sieniä sateella. Tänään sain nauttia upeasta seurasta. Töissä oli liki 70 nuorta, uutta intoa puhkuvaa nuorta, uusine ajatuksineen =) Meillä oli valintakokeet ja tuntuu upealta saada seurata ihmisten onnistumisia. Tempo viikossa on siis ollut uskomaton.

Puutarhaan on kevään aikana tulossa ties mitä uusia juttuja. Meillä on myös puutarhavire päällä. Tänään käytiin iltaa vasten korkkaamassa yksi ruutu potageristakin. Toistaiseksi sieltä ei edes voi ajatella ennen kuvia. Mutta jahka viikonvaihde taittuu loppusuoralle niin toivon mukaan myös sieltä saadaan pikkuhiljaa tilannekatsauksia.


Oli miten oli niin meillä on kevät uskomattomasti jäljessä mitä pohjoisemmassa. Tänään olen pyydystänyt ensimmäiset aukinaiset krookkukset.


Skillojen nuput ovat vähissä ja vihreät piipat vasta työntymässä maasta kohti aurinkoa.


Mutta unikoita on paljon=) Niitä työntyy talon vieruksen kivireunuksesta, kukkapenkistä, käytäviltä, muraattien juurelta ja ties mistä. Tänään olen saanut vain hieman nauttia rakkaasta puutarhasta, mutta huomenna aion lähteä aikaisin töistä. Puoliltapäivin lupaan olla uskollinen kukkapenkeilleni, potagerillemme ja aloittaa siivoustyöt, uudistaa kasvuston elinvoimaa ja raivata vihulaisia uuden kasvuston tieltä. Huomenna laitan kesäbiisin soimaan ja nautin raikkaasta ilmasta ja mullan kosketuksesta =)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tunnen kuinka vauhti kiihtyy...


Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy... Tää on paikka jossa illat viihtyy =) Voi kuinka ihailenkaan Tikkurilan henkilökunnan heittäytymistä Matin ja Tepon tahtiin. Nyt puutarhatöissä on päästy sille asteelle, että vauhti kiihtyy ja tuskin malttaa pysytellä poissa puutarhahommista. Tinki kasvaa päivä päivältä, salakavalasti, aivan varkain imu vetää mennessään.


Maan viljelijän tyttärenä olen sielultani maanviljelijä, rakastan kevättä, lumien sulamista, traktorien pörinää ja mullan kosketusta. Tuntuu kuin mitään ei elämästä puuttuisi, kun kevät ja työmaat koittavat. Tänään syöksyin suoraan töistä työvaatteisiin ja lähdin kaivamaan loppusyksystä villiintynyttä kukkapenkkiä taas uuteen loistoon. 


Vanhat maatiaispäivänliljat tuuppaavat seinänvierustalla tulemaan, samoin siniset liljat kivetyksen reunalla. Saippuakukka on päässyt vihulaisen lailla valtaamaan penkkiä ja vuorossa onkin tänä kesänä saippuakukkien totaalinen hävitys. 


Talon nurkalla kasvava pirunkeppi toiselta nimeltään piikkiaralia on repinyt työvaatteeni liki riekaleiksi. Piikit ovat hyytävät ja kasvi tiputtelee oksanpätkiä pitkin kukkapenkkiä. Piikkiaralian lehdistö on kuitenkin kesällä hurmaava. Talvenarka kasvi on tuottanut pikkuruisia sivuversoja ja pitääkin miettiä mihin tätä ihkua viholaista levittäisi.


 Talon toinen reunus on vielä talvipuvussaan. Törröttäjiä on penkissä jos jonkinmoista. Muraatit ovat luikerrelleet kivijalkaa pitkin ylös ja talon reunustan kivetys on rikkojen peitossa. Tästä se sitten taas huomenna lähtee jos kelit niin sallivat. Mutta nyt uusien unelmien virittelyyn ja tutkimaan mm. japaninsiipipähkinän hankintapaikkoja, suunnittelemaan kanalauudistusta ja haaveilemaan riikinkukon ohella valkeista riikinkukkokyyhkysistä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lisää haravan viuhketta ja vähäsen kuokkimista


Hernepensaskujanteella haravat ovat viuhuneet ja nurkkia on siistitty minkä on ehditty. Haravointijäte mikä pääasiassa on neulasia ja risuja on kärrättyy sauna pation rinteeseen.


Pienoinen lumivana kulkee talven jäljiltä kolausreunuksen kohdalla, mutta muutoin meillä on lumetonta. Vanhimmainen kävi tänään jo kevariakin ulkoiluttamassa.


Talon vieruksen kukkapenkkiä on jo kuopsuteltu ja narsissirivistö tuuppaa alkuja jo kovaa kyytiä. Pionin alut myös pistivät päitään ulos mullasta. Routaa ei tunnu olevan missään ja maa on jo hitusen lämmintä.


Vanhaa maatiais narskua =)


Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu piha-alueen soran uusiminen. Vanhat kun ovat niin painuneet ja sammaloituneet.


Potageria ei uskalla vielä kuvata ;) Mutta potagerin reunaan viime vuonna istutettu syreeniaita on hyvässä voinnissa ja silmut pullistuvat kovaa kyytiä. 


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Haravointia, haravointia ja kevään tuloa =)


Potagerissa hieman vielä upottaa, joten annetaan sen vetäytyä vielä muutama päivä. Puutarhavimma on kuitenkin vietävä, joten aloitimme haravointipuuhilla. Viimeisen vuoden kuistimme on ollut rempan alaisuudessa, joten olemme siirtyneet käyttämään talon sivuovea. Sivuoven vieressä on kuulopuheiden mukaan ollut joskusmuinoin syreenimaja. Majaa ei enää tunnista, mutta syreenit ovat tallella ja niiden alla oleva sinivuokko ja skilla matto. Tänne luikertelee näin keväisin kyy. Olemmehan jo useammalle näyttäneet fiskarsilaista, mutta niitä vain tulee siitäkin huolimatta. Täällä on siis syytä haravoida tarkasti kaikki risut pois, jotta luikertelijan näkisi riittävän hyvin. 


Meillä kevät taitaa olla muuta Suomea myöhemmässä vaikka asustellaan ykkös vyöhykkeellä. Nimittäin skilla matto on vasta nupuillaan samoin krookkukset ja sinivuokkojakin kukkii vain muutama.


Mutta nämä kolme sen sijaan ovat uskaltautuneet auringonottoon =)


Viime syksynä raivasimme pihamaalle jälleen yhden uuden alueen. Syreenimaja-alueen takana on vanhoja villiintyneitä omenapuita ja alue on ollut pahuuden vallassa. Tasoitimme maata syksyllä, jotta täällä pystyisi ajelemaan nurmikon leikkurin kanssa. Toistaiseksi alueen päänmenoksi on ollut hajanaisia ideoita liljoista ja sen semmoisista, mutta saapa nähdä mitä alueelle tapahtuu.


Raparperit ovat ilmestyneet vihdoin näkyviin ja niiden sekaan on eksynyt muutama mansikkakin.


Pyykkinarujen tienolla on myös yksi kyyvyöhyke. Täältä myös haravoimme tänään, jotta väijyvät vihulaiset nähtäisiin. 


 Ensi viikonvaihteessa taidetaan laittaa sauna lämpiämään ja ottaa toden teolla kevät vastaan =)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kevättä potagerissa


Viimeisen kahden päivän aikana sade ja lämpö on edesauttanut potagerin sulamista. Tänään pääsin kulkemaan jo avonaisia käytäviä pitkin ja sieltä täältä pilkisteli pikkuruisia kevään merkkejä.


Viikonvaihteessa pitäisi aloittaa jo pihankunnostus työt ja hitusen himottaisi tuon potagerin raivaus kevätkuntoon. Keskiympyrään tuli viimevuonna hankittua jos jonkinmoista tainta ja nyt pitää jännittää moniko on saanut tuulta purjeisiinsa. Lähipäivi kukaties siis luvassa potagerasiaa =)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Raparperihuppuja, hyppypussseja ja vaon piirtäjiä


Viktoriaanisesta ajasta lähtien raparperejä on kasvatettu terrakotta huppuun verhottuna. Pimeys madaltaa raparperien happotasoa ja saa ne maistumaan pehmeämmiltä. Tällaista rapsuhuppua olen himoinnut jo jonkin vuoden. Meillä on näet himoraparperin syöjiä ja rakastamme raparperimehua, raikasta raparperikiisseliä ja raparperimarenkitorttua - njamskis.


Vaikkei meillä kukaan enää olekkaan varsinaisessa leikki-iässä niin hulvattomiin puutarhakilpajuoksuihin olisi oiva juttu tälläiset hyppysäkit=) Siitä saisi jos jonkinsortin hupia, jos iltakaudet hyppelisimme puutarhatöiden jälkeen säkkihippasia =) Aikojen alussa kun aikuiset vielä leikkivät niin suuret puutarhathan olivat leikkipaikkoja, joissa aikuiset hippastelivat ja harrastivat kaikenmoisia pelejä ja leikkejä. 


Potagerhommiin taas vakopiirturi olisi mukava pienoinen hifistelytyökalu. Puinen piikkiharava tekee mukavat vaot esim salaateille ja muille pikkutaimille. 

Meillä siis vietetään ulkoiluvapaata päivää kaameassa hengitystie tulehduksessa ja mikäpäs sen parempaa kuin tutkailla puutarhapuotien antia. Englantilainen Hen & Hammock  on tällaiseen oikein oiva paikka. Riikinkukko asia on myös edennyt. Munanetin tunnukset on vahvistettu ja suunnitelmat kanalan kuntoonsaattamiseksi ovat saaneet innostusta ilmaan =) Tästä siis lisää kun pääsemme aluilleen hankkeen kanssa. 

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Riikinkukon jäljillä =)


Blogin banneri piti vaihtaa hehkeäksi kukkamereksi. Tähän on toki oma syynsä. Pikkuhiljaa, suorastaan salakavalasti idea omasta riikinkukosta on vallannut mielemme. Vanhaa kanalaa pitää siis ryhtyä kunnostamaan, jotta ylväällä kaunokaisella olisi hyvät oltavat. Kaveriksi linnulle olemme ajatelleet muutamaa helmikanaa.

Lintuihin liittyy monen monituista ihanaa muistoa, suorastaan ne ovat kappale elämäämme. Meillä on aikojen saatossa ollut skonen hanhia, ankkoja, kalkkunoita, viiriäisiä, helmikanoja ja ties mitä lintuja. Olen jopa hoitanut lapsena hautomakonetta. Lapset ovat myös kasvaneet lintujen maailmaan. Rakkaimpia lintuja ovat varmasti matkan varrella olleet Hurja Bill kukkola naiskaarteineen. Hurja Bill oli nimensä veroinen, kulmakunnan kingin. Koollaan ja ärhäkkyydellään se peittoisi kaikki aiemmin näkemäni kukot. Kirjavana ja ylväänä se kuljeskeli vapaana naiskaartinsa kanssa edellisen huushollimme pihamailla. Sitten meillä oli myös taannoin valkea kirjekyyhkypariskunta. Nuorimmainen kuljetti pihalla kyyhkyjä kainalossaan. Sitten eräänä kauniina päivänä kyyhkyt ottivat ja lähtivät. Ja siitä se vasta murhetta koituikin. Itkua ja surua Albinin ja Liljan menetyksestä siinä määrin, että lähtö innoitti  lapsia maalaamaan taulut. Kumpikin maalasi pyhimyksen, jonka olkapäillä kyyhkyt istuivat. Taulut ovat vieläkin jossakin tallessa ja muisto Liljasta ja Albinista.

Mutta nyt uudet tuulet puhaltavat ja riikinkukon etsiminen on aloitettu. Meille on saapunut kevään suloinen sointi, unelmat ja innostus. Tästä ei suorastaan vielä tiedä mitä ihmeellisyyksiä kesä tuokaan tullessaan, suorastaan jännitävää =) Sen kunniaksi pistetään soimaan meidän kesäbiisi, mikä pitää sisällään myös suuria ja onnellisia muistoja. Siitä alkoi elämämme ihanassa kansakoulussamme.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pihahommat ovat alkaneet



Heti aamusta suuntasimme saunan taakse =) Siellä aurinko on hellinyt jyrkkää rinnettä, lumet ovat lähes haihtuneet ja ensimmäiset sinivuokot availevat nuppujaan. Itseasiassa saunan alarinne ei kuulu kansakoulun tonttiin vaan on erään vanhan mammastin. Mutta siitäkin huolimatta sahat viuhuen päätimme ottaa ohjat käsiimme ja raivata vitikoitunutta rinnettä. Kuntokin oli romahtanut talven aikana niin, että keuhkoon pisti ja hiki valui, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa taas käyntiin lähtee.


Rinteeseen on iskenyt viheliäisiä vaahteroita, leppiä ja haapoja. Pahimpia näistä toki ovat nuo vaahterat.  Kertaalleen kaadettu puu vesoo niin hurjasti ja pöhheiköt senkun laajenevat. Saimme kuitenkin raivattua rinnettä melkoisesti ja haaveena on sinisenä lainehtiva metsä, lemmikkeineen, sinertävine liljoineen.


Rinteessä punertavat vuokot oikoivat jo kilvan nuppujaan. Täällä on kevät lähes kuukauden jäljessä edellisiä vuosia. Korjailin juuri blogia, poistin reunuskuvan ja samalla kasvatin tekstikentän leveyttöä, jotta saan vastedes täysleveät kuvat blogiin. Samalla kävin päivittämässä vanhojen kuvien kokoa ja huomasin, että potagerin kevättyöt on aloitettu toukokuun ensimmäisinä päivinä ja joskun huhtikuun puolellakin.