Tunnen kuinka vauhti kiihtyy...

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy... Tää on paikka jossa illat viihtyy =) Voi kuinka ihailenkaan Tikkurilan henkilökunnan heittäytymistä Matin ja Tepon tahtiin. Nyt puutarhatöissä on päästy sille asteelle, että vauhti kiihtyy ja tuskin malttaa pysytellä poissa puutarhahommista. Tinki kasvaa päivä päivältä, salakavalasti, aivan varkain imu vetää mennessään.

Maan viljelijän tyttärenä olen sielultani maanviljelijä, rakastan kevättä, lumien sulamista, traktorien pörinää ja mullan kosketusta. Tuntuu kuin mitään ei elämästä puuttuisi, kun kevät ja työmaat koittavat. Tänään syöksyin suoraan töistä työvaatteisiin ja lähdin kaivamaan loppusyksystä villiintynyttä kukkapenkkiä taas uuteen loistoon. 

Vanhat maatiaispäivänliljat tuuppaavat seinänvierustalla tulemaan, samoin siniset liljat kivetyksen reunalla. Saippuakukka on päässyt vihulaisen lailla valtaamaan penkkiä ja vuorossa onkin tänä kesänä saippuakukkien totaalinen hävitys. 

Talon nurkalla kasvava pirunkeppi toiselta nimeltään piikkiaralia on repinyt työvaatteeni liki riekaleiksi. Piikit ovat hyytävät ja kasvi tiputtelee oksanpätkiä pitkin kukkapenkkiä. Piikkiaralian lehdistö on kuitenkin kesällä hurmaava. Talvenarka kasvi on tuottanut pikkuruisia sivuversoja ja pitääkin miettiä mihin tätä ihkua viholaista levittäisi.

 Talon toinen reunus on vielä talvipuvussaan. Törröttäjiä on penkissä jos jonkinmoista. Muraatit ovat luikerrelleet kivijalkaa pitkin ylös ja talon reunustan kivetys on rikkojen peitossa. Tästä se sitten taas huomenna lähtee jos kelit niin sallivat. Mutta nyt uusien unelmien virittelyyn ja tutkimaan mm. japaninsiipipähkinän hankintapaikkoja, suunnittelemaan kanalauudistusta ja haaveilemaan riikinkukon ohella valkeista riikinkukkokyyhkysistä.