Päivät viuhuvat niin sukkelaan ohi, että puutarhahommat laahaavat mojovasti perässä. Keväällä luulin vielä, että metsäpuutarha on yhdessä rykäyksessä aluillaan, mutta mitä vielä. Sillä välin kun puuhastelee potagerissa niin toisaalla riistäytyy hurjaa kyytiä, etenkin kun vuorotellen sataa ja on lämmintä. Keväällä istuttamani pikkuruinen saniainen on lähtenyt kivasti kasvuun samoin kun alueella oleva magnolia ja vuokotkin.
Mutta toisaalla odottaa suurempi alue kunnostusta tai ylipäänsä raivausta. Viime päivät olen kiivaasti ajanut raivurilla metsänpohjaa matalaksi ja vuoroin haravoinut, jotta maan muodot tulisivat esiin. Alueelta pitäisi kaataa melkoinen määrä haapoja. Vain nuo muutamat erittäin kookkaat haavat saavat jäädä. Ajatuksena on nimittäin arboretumin ja metsäpuutarhan välitila ja alueelle istutettavat puut tarvitsevat valoa kasvaakseen.
Metsikön alareunassa on vanha pumppukoppi. Tuolta on tullut aikoinaan kansakouluun vesi. Sittemmin jossain 90-luvun lopulla kaivoon on päässyt vuotamaan viemärivesiä ja kaivo sekä pumppukoppi on jäänyt unholaan. Lisäksi nyt kun olen raivannut ja haravoinut niin metsikön alareunassa on myös melkoisesti kiviä, joita ajan saatossa on läheiseltä pellolta mitä luultavammin viskottu metsikköön - meidän onneksemme. Kiviä pitää vähän kaivella ja niistä saa aluelle varmasti joitakin reunuksia tai muita kivoja yksityiskohtia. Tänne pumppukopin tienoille on myös suunnitteilla pikkuruinen suo.
Havarointijätteitä olen koonnut pellon reunaan paikkaamaan maan epätasaisuutta.
Tämän kallion alustalle on myös kerätty melkoinen lähä haravointijätettä maatumaan. Tuohon missä näkyy muutamia pitkittäispäin olevia puita haravointijätteen seassa pitäisi rakentaa penger. Vaikka valokuvassa korkeusero näkyy huonosti niin tässä kuvan alalaidassa näkyvän maan ja penkereen yläreunan välinen korkeusero on ainakin 60cm. Turveharkkoja olen yhtenä vaihtoehtona miettinyt, toisena kaadettavien haapojen runkoja.
Täälläkin maata on pidetty jonkin sortin kaatiksena. Maan uumenissa lymyää hurjasti tiiliä, erilaisia putkenpätkiä sun muuta rompetta. Muutoin maa on kylläkin multaisaa ja mehevää, mutta ottaa oman aikansa ennen kuin istutusalueet on tehty.
Tuohon polun reunaan ja sen alla olevaan rinteeseen olen ajatellut erinäisiä eksoottisia lehtipuita.
Aluetta reunustava jyrkkä kallio näyttää nyt jo varsin hienolta. Tuskin maltan odottaa millaisia kuvaustaustoja se luokaan metsäpuutarhan muotouduttua kuviin.
Kallion sammaleet näyttävät kuin pienoismaisemilta.
Tässä vielä aluetta toiselta suunnalta kuvattuna. Kuvan oikealle puolelle jää 60cm pengerrys ja vasemmalla puolen on kaivo sekä pumppukoppi. Tällaista siis vaihteeksi. Tällä hetkellä toki näyttää vahvasti siltä, että tämä kesä menee ihan metsikköä raivatessa ja pengerryksiä rakennellessa, joten josko ensi vuonna sitten täällä jo jotain muutakin tapahtuisi =)
torstai 30. kesäkuuta 2016
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
Voihan Opuntia ja muut viheliäiset piikikkäät
Nuorimmainen on saanut ajokortin ja tänään kävimme kaupungilla ja takaisin kotiin tullessa ajelimme ihan ajelumielessä Kemiön kautta. Siellä ajattelimme siemaista helteisessä kesäpäivässä vallan mainiosti maistuvat jätskitötteröt, mutta sitä ennen ehdotin pientä visiittiä ihmeellisen ihanaan Kasandra Gardeniin. Oikeastaan Kasandraan mennessämme ei ollut mitään ideoita eikä odotuksia mielessä. Ehkä ajattelin lähinnä katsahtaa ruukkuvalikoimaa, kunnes ajauduimme ihmeen ihanien kaktusten ja mehikasvien maailmaan. Viime päivinä olen ahkeraan pinnannut Pinterestissä vihersisustuskuvia ja viimeisen vuoden kaktukset ovat eläneet suoranaista kultakauttaan sisustuksen saralla. No ei siinä auttanut mikään kun upeat opuntiat suorastaan kutsuivat luokseen. Ihanat mikkihiirenkorvat, näistä olin haaveillut. Mutta ajatellut tekeväni hankintoja vasta talven lähestyessä. Opuntiat ja mehikasvit olivat neljästä eurosta ylöspäin, joten hinnat olivat vähintäänkin maltilliset. Ensin kassalle kannettiin tuo pilkullinen opuntia, sitten mukaan lähti viikunaopuntia, jonka hedelmät ovat myös syötäviä ja lopuksi vielä harmahtavalehtinen rahapuu ja jokin muu mehikasvi =)
Meillä on entuudestaan seitsemän kaktusta, jotka ovat kulkeneet matkassa jo ainakin kymmenen vuotta. Lapset ovat joskus pienempänä niitä keräilleet ja pikkuhiljaa ne ovat kasvaneet, joskaan eivät ole vieläkään tämän kummoisempia kuin nämä uudetkaan. Mutta pikkuhiljaa meidän viininpunaiseen ruusukammariin on syntymässä varsinainen erämaa kaktuksineen ja mehikasveineen. Syksymmällä sitten pitää laittaa niitä vihersisustuskuvia siitä miltä kaktukset näyttävät ruusukanmmarissa =) Nyt hankinnat saavat nautiskella Viktoriuksen valoisuudesta ja lämmöstä aina viileän tuloon asti.
Meillä on entuudestaan seitsemän kaktusta, jotka ovat kulkeneet matkassa jo ainakin kymmenen vuotta. Lapset ovat joskus pienempänä niitä keräilleet ja pikkuhiljaa ne ovat kasvaneet, joskaan eivät ole vieläkään tämän kummoisempia kuin nämä uudetkaan. Mutta pikkuhiljaa meidän viininpunaiseen ruusukammariin on syntymässä varsinainen erämaa kaktuksineen ja mehikasveineen. Syksymmällä sitten pitää laittaa niitä vihersisustuskuvia siitä miltä kaktukset näyttävät ruusukanmmarissa =) Nyt hankinnat saavat nautiskella Viktoriuksen valoisuudesta ja lämmöstä aina viileän tuloon asti.
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Ruotsalaisilta vaikutteita hakemassa =)
Viime päivinä olen selaillut blogeja maamme rajojen ulkopuolelta ja monissa ihanissa blogeissa on vallalla hieman dramaattisen synkeröiksi, mutta samalla pehmeiksi käsitellyt kuvat. Tänään päätimme testata miltä potager ja potagerin vallanneet unikot näyttäisivät vähän toisenlaisessa asussa. Yleensä meidän kuvat ovat kovasti värikylläisiä, valoisia ja puhtaita. Nyt tunnelma on toisenlainen. En edes oikein tiedä ovatko nämä kiehtovia, ihania vai aivan kaameita. Yksi asia on ainakin varmaa, nämä sopivat tunnelmaltaan lähes täydellisesti viime päivinä levylautasella soineeseen Nicolas Kivilinnan Kapteeni Kirk ja Enterpsise raitaan =) Siitä puheen ollen pieni paljastus =) Start Trek on ehdoton suosikkisarjani siinä missä myös Ville Haapasalon matkakertomuksetkin. No mutta asiaan! Miltäs teistä tällaiset kuvat näyttävät? Hirveiltä, kaameilta, omituisilta, kiehtovilta, ihanilta? Mutta yksi on ainakin selvää - tätä pitää treenata vielä.
maanantai 27. kesäkuuta 2016
Ritarien aikaan!
Delphinium Blue Tit
Ritarien riemusoitto on alkanut! Toinen toistaan ihmeellisemmät ritarit aukovat kilvan kukkiaan potagerin käytäviä reunustavilla kukkapenkeillä. Larkspur Nurseryltä jokunen vuosi sitten tilaamani siemenet ovat tuottaneet melkoisen taimikavalkaadin meille. Ritarinkannuksia on super helppo kasvattaa itse siemenestä ja jo seuraavana kasvuvuonna kukkaloisto on taattu.
Delphinium Blue Nile
Ritarien kaverina meillä kasvaa Tähtisilkkiyrtti, jonka siemenet on hankittu Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta. tähtisilkkiyrtti on terhakka kasvutavaltaan ja antaa tukea näinollen ritareille, joilla on taipumus kasvaa niin pitkiksi, että kaatuilevat. Tähtisilkkiyrttin ainoana huonona puolena tuntuu olevan sen vähän liiallinen innostus kasvaa ja levitä tuolla potagerissa.
Koska ritareiden tunnistus on melkoisen mahdotonta ja onneksi meillä on jemmassa vanha kooste ritareista niin laitan sen jälleen tähän tunnistuksen avuksi. Luulen nimittäin, että kasvuolosuhteet, maan PH ja valon määrä muuttavat ritarien sävyjä jonkin verran.
Näiden Larkspurin ritarien lisäksi meillä on muitakin ritareita. Pinkki Pacific Astolat kukkii villiintyneen kanitarhan kukkamaan reunalla.
Ja ruusukukkulalla kukkiva kiinanritarinkannus, jonka nimikyltin olen juurikin pahimmoilleen sattunut hukkaamaan.
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Neiti kesäheinä kauniina =)
Juhannus on ihanaa yhdessäolon aikaa. Nuorimmainen on joskin paiskinut töitä, mutta väliin ehditään sentään jotain puuhailemaan naisissa. Tänä aamuna ulkosalla oli vähintäänkin trooppinen ilmasto ja sateen jälkeen värit näyttivät ihanan raikkailta. Aamukahvilla nähtiin puutarhalehdessä ihania kukkaseppeleitä ja siitä inspiroituneena meinattiin itsekin kokeilla =) Ei muuta kuin kori kukkia ja saksia varten ja sitten fiilistelemään =)
Aamuauringossa läikehtivä hopeapaju näytti rennosti roikkuvine oksineen niin houkuttelevalta, että sitä oli pakko napsia muutama oksa mukaan.
Seuraavaksi muutama oksa mantsuriankärhöstä. Ja kuinkas muutoinkaan meidän vanha tuttuhan se oli siellä herkuttelemassa. Potager on varsinainen kultakuoriaisten juhlatyyssija.
Näin kauniilta keskikesän neiti kesäheinä näytti =)
3>
Aamuauringossa läikehtivä hopeapaju näytti rennosti roikkuvine oksineen niin houkuttelevalta, että sitä oli pakko napsia muutama oksa mukaan.
Seuraavaksi muutama oksa mantsuriankärhöstä. Ja kuinkas muutoinkaan meidän vanha tuttuhan se oli siellä herkuttelemassa. Potager on varsinainen kultakuoriaisten juhlatyyssija.
Näin kauniilta keskikesän neiti kesäheinä näytti =)
3>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)