tiistai 29. maaliskuuta 2016

Tekohengitystä =)


Kiitos tuhannesti Teille ihanille puutarhahöperöille, jotka tsemppasitte ja annoitte hyviä vinkkejä ryöjäke jänöläisten syömien puiden hoitoon =) Päätin kokeilla kahta eri konstia. Ensimmäiseksi vesisumutusta ja elmukelmua =)


Ja toiseksi Haavasuojaa, jonka on varmastikin suunnitellut joku Bull Mentulan tyyppinen karmuusi. Sillä tökötti on niin tiukasti kiinni pullossa, ettei se tule ulos edes vaikka hyppäisi pullon päälle. Tämä haavasuoja oli kyllä jälleen kerran hermoja raastava kokemus. Miten olinkaan unohtanut moisen.



Aikani kun olin pakertanut näiden suojaustoimien kanssa ja saanut suojattua yhden omenapuun ja yhden lehmuksen päätin tarttua strategisen ajattelun oppeihin ja päädyin siihen lopputulemaan, että itse aiheutettu puiden tuhoutuminen antaa uuden mahdollisuuden hankkia tylsien omenoiden tilalle herkullisempia luumupuita ja päärynöitä sekä tuhoutuneen kultasateen tilalle voi saada potagerin sävyihin paremmin sopivamman sinisateen. Ja hermojen menetyksen sijaan voi siten suunnata energiat uusien kasvivalintojen suunnitteluun =) Joten hain lapion valmiiksi potagerin reunalle odottamaan syötyjen rähjien ylöskaivuuta ja uusien istuttamista.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Potager rakkautta =)


Potager on imaissut jälleen mukaansa. Voi tätä päivää olen niin odottanut. Aamulla kun katsoin ulos keittiön ikkunasta niin näin kuinka yö oli vienyt mennessään viimeisetkin lumenrippeet - Jee =) Sehän ei voinut tarkoittaa muuta kuin tarttumista saksiin, sekatööreihin, haravaan ja kottareihin. Ensimmäisenä puhdistui pystyakseli, jonka olin jo talvella melko hyvin puhdistanut. Ja sen jälkeen luvassa oli astetta kovempi rupeama vaaka-akselin kimpussa. Potagerin reunalla odottaa suorastaan huumaavan tuoksuinen kuorma hevosenitseään, joka odottelee seuraavaksi pääsyään istutusalueille.


Tässä on potagerin pääty, paikka johon potager päättyy ja josta pelto alkaa. Vaaka-akselin aloituspäädyn loppuun saattaminen on tämän kesän projekteja. Sitten potageriin tulee ikään kuin oma sisäänkäynti kotitieltä =)



Pitkään heinämaana ollut potagerin vierusmaa kynnettiin syksyllä, joten saas nähdä mitä siihen ilmestyy keväällä. Toivotaan, että potagerin reunalle viime vuonna istutettu orapihlaja-aita ottaisi kunnon kasvuspurtin ja pikkuhiljaa potagerin pääty rajautuisi pellosta.


Tässä pystyakseli kiviaidan suunnalta kuvattuna. Täällä kiviaidan vieressä kasvava kultasade on aivan syöty ja sen elvytystyöt ovat vielä vaiheessa. Joskin kohtapuoliin on jo kiire moisen puuhan kanssa, sillä siihen malliin ilmat ovat lämmenneet.


Ja tässä sitten vaaka-akselin toinen pääty, eli tuleva sisääntulonäkymä =) Kun pakittaisin vieläkin taaksepäin niin näkisimme käytävän ja sen kummankin puolen istutetut orapihlaja-aidanteet. Mutta sisääntuloalue on vielä niin hirveä, etten tohtinut peruuttaa enempää =) Tällaista tänään ja nyt työt kutsuvat takaisin joten oikein mukavaa pääsiäismaanantaita teille kaikille <3 p="">

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kansainväliset käsimerkit potagerissa


Kansainvälisille käsimerkeille on nyt kysyntää potagerissa. Ihmettelin maailman myrskyjen keskellä, että mitä kellertävää potagerissa näkyykään ja päätin astella sitten oikein paikan päälle tarkastelemaan tilannetta. Kellarissa talvensa viettänyt kanaverkko ei näemmä sitten suojannut näitä puita tänä talvena. Itseasiassa keväänä. Sillä joku on käynyt nakertamassa tämän ja kolme muuta omenapuuta ihan lähiaikoina. Argh.

Sitten mikä pahinta! Seitsemän vuotta vanha ja vuosien saatossa vankistunut kultasadekin oli syöty. Ensin kuvasin kultasateen itsekseni, mutta kuvissa se näytti niin pieneltä, että houkuttelin nuorimmaisen mittasuhdeihmiseksi kuviin.


Hetken kuluttua nuorimmainen kysyi, että onko kädet hyvin ja huutelin vaan kameran takaa, että juu, juu. Kunnes sitten kuvia purkaessa huomasin nämä kansainväliset käsimerkit. Että sellainen puutarha-apuri tällä kertaa. Mitenkäs teidän apurien laita on? Onko puutarhakipinä syttynyt vai into puutarhajuttuja kohtaan tätä luokkaa? No tulkitsen nämä hienovaraiseksi vihjeeksi jänöjussien herkutteluhimoille =)



maanantai 21. maaliskuuta 2016

Matopentti ja muut vanhanaikaiset kujeet =)


Tänään vietetään Pentin-päivää. Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivut tietävät kertoa erinäisiä tarinoita suomalaisista vuotuispäivistä, joihin Matopenttikin eli Pentin-päivä lukeutuu. Päivät ja yöt ovat nyt yhtä pitkiä. Madot eli kyykäärmeet kömpivät tänään ensikerran ulkosalle koloistaan ja lämmittelevät auringonpaisteessa. Karjaa ei ole syytä tänään laskea ulkosalle, sillä siitä voi seurata pahaa onnea koko vuodeksi jne. Matopentin innoittamana siispä päätin lähteä katsahtamaan meidän matosia.

Ensimmäiseksi katsahdin talon eteläseinustan, jossa keväisin on kyitä näkynyt. Eilinen lumimyräkkä tosin vaikeuttaa matohavaintojani selkeästi. Joskin naapurissa asusteleva kyytutkija on sanonut, että kyyt saattavat tulla lumihangellekin keväisin. Itse en niitä lumessa ole koskaan havainnut, mutta tutkimaan siis. Narskun alkuja ja kellanvihreitä päivänliljan piippoja sen sijaan löysin =) Ja ei muuta kuin potageriin ja kiviaidan läheisyyteen.


Aurinko lämmitti oikein todenteolla. Vesi tippui puiden oksilta ja linnut liversivät. Kiviaidanteessa oli eilisen myräkän rippeet vielä nähtävissä. Mutta ei matosen matosta vaikka kuinka hiippailin ja tarkkailin. Sen sijaan ränsistynyt linnunpönttö osui silmiini. Joten luvassa on selvästikin linnunpönttötalkoot vielä tälle keväälle. Sillä metsäpuutarhakin kaipaa pönttöjä =) Tässä muuten linkki vanhaan postaukseen, jossa meidän matoset ovat oikein poseeraamassa kiviaidanteella =)



Portinpieleen joku oli piirrellyt nuolia merkiksi =) Niitä tuntui olevan myös potagerissa. Minkäköhän aarrekätkön luo nämä johtavat? Ja kukakohan näitä komeita nuolia piirtelee?


Lopuksi poikkesin vielä metsäpuutarhan lämpimille rinteille katsahtamaan josko matosia täällä näkyisi. Mutta vain muutama lumisateesta viluinen sinivuokko roikutteli nuppujaan ja kuivatteli vesihelmiä terälehtiensä pinnalta. Joko sinä olet tehnyt kyyhavaintoja?




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Visiitillä Viktoriuksessa =)


Aurinko on lämmittänyt, sulattanut ja vienyt meitä askel askeleelta kohti kevään ihanuutta. Aamu auringon ensisäteiden kutitellessa verhojen välistä, kömmin ylös sängystä, join aamuteeni ja lähdin tutkimaan miltä kevääntulo Viktoriuksessa näyttää. Syysmylläkän jäljistä ovella oli vastassa Veraisen vanha leipälaatikko täynnä sipuliruukkuja, oli kastelukannuja, tuulen lennättämiä lehtiä ja multaa syyspuuhien jäljiltä. Ajattelin vähän siivota, jotta kevät tulisi nopeammin =)


Kukkaviirit olivat edelleen hyvässä kuosissa ja paikoillaan. Aikoinaan niitä tehdessäni olin aivan varma, että sää ja aurinko jättäisivät hyvinkin nopeasti niihin jälkensä. Nyt lähes kolme vuotta myöhemmin saamme edelleen nauttia niiden lempeistä sävyistä, ripauksesta brittipuutarhojen henkeä ja kepeyttä. Juuri niitä kaipaan nyt kun kevät vielä odotuttaa itseään.


Viime vuoden tyräkit ja muut ihanuudet ovat ovat tällä kertaa talvehtineet Viktoriuksessa. Aiempina vuosina olen kantanut pikkutaimet ulos talvehtimaan, joten saas nähdä miten tämänkertaisen kokeiluni käy. Toivotaan, että elon merkkejä alkaa pikkuhiljaa näkymään, sillä metsäpuutarha kaipaisi kovasti tyräkkejä suojiinsa. Onneksi siemenlaatikossa on vielä viittä erilaista tyräkkiä odottamassa tämän vuoden kylvöksiä.


Samoin hanhikkiosastolla uinutaan talviunta =)


Työkaluhyllyssä on selvästi vajetta nähtävillä. Meillä on sellainen viheliäinen taipumus, että lumien sulettua työkalut löytyvät yleensä potagerin puolelta ;)


Sisällä jo parhaat päivät nähneet sipulikukat ovat pikkuhiljaa kulkeutuneet Viktoriukseen odottamaan maihin pääsyä. Nämä ovatkin lähdössä metsäpuutarhan puolelle, jahka maat sulavat =)


Viktoriuksen tiililattialla odottaa kevään sipulikukkia sipulikukkasixback =)


Tältä Viktoriuksessa näytti pienen kevätsiivouksen jälkeen. Tuo musta iso betoninsekoitusastia toimii multalaatikkona, joten kevään kylvöt voivat kohta alkaa täällä ulkosallakin, sillä multa odottaa jo töiden alkua.


Sitten vielä tämmöinen viheliäisyys. Kuka osaisi auttaa? Millä Viktoriuksen katto kannattaisi puhdistaa / käsitellä, jotta vihreys lähtisi ja pysyisi poissa?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle =)


Eilen tunsin itseni vähintäänkin etuoikeutetuksi =) Niin ihanaa oli tunnelma uunituoreen puutarhajärkäleen kirjan julkkareissa.


KEITTIÖPUUTARHA 
Siemenestä lautaselle 


Jo puolilta päivin auto starttasi kohti kevätauringon hyväilemää pääkaupunkia =) Ensitöikseen piti näin maalaisina nuuhkaista kaupunki-ilmaa ja nauttia kaupungin vilinästä ja tunnelmasta. Ihailla Konstantin Kiselefin ja Elia Heikelin 1889 suunnittelemaa Mannerheimintie 16 rakennusta. Ja luoda katse rakennuksen kuudennen kerroksen kattohuoneistojen ikkunoihin, joista paistoi valo jo kutsuvasti. Kello 17.00 oli alkamassa uunituoreen Keittiöpuutarha kirjan julkkarit, ihanaisten kirjoittajien Kati Jukaraisen, Maria Kesäsen ja Hanna Sumarin sekä puutarhabloggaajien tapaaminen =) Ensin oli kuitenkin nautittava ripaus kulttuurihistoriaa ja astella rauhaisin askelin rappuja kohti korkeuksia =)

Paikanpäällä tunnelma oli kutsuva, lämmin ja pöydät notkuivat toinen toistaan ihanampia herkkuja.


Kattohuoneistosta avautui näkymä kattojen ylle. Saimme kuulla siitä kuinka kattoterassi muuttuu kesäisin vehreäksi hyötykeitaaksi.


Sitten oli luvassa mukaansatempaavaa kerrontaa kirjan syntyvaiheista, matkasta keittiöpuutarhan syövereihin ja suussa sulavien herkkujen resepteistä. Kirja tuntui olevan suoranainen puutarhaintoilijan aarreaitta =)


Tutut puutarhabloggaajat kuuntelivat hersyvää kerrontaa herkeämättä ja välillä koko kööri remahti nauramaan. Kuplivan helmeilevä nauru täytti auringon lämmittämän kattohuoneiston ja kaikki paikallaolijat nauttivat täysin siemauksin =)


Sitten oli vuorossa taimitalkoot =) GreenCaren Luomu Taimimulta sai bloggaajien sormet painumaan muhevaan multaan ja huumaavan tuoksuiset yrtit pääsivät hetkessä ruukkuihin odottamaan kotien yrittitarhoihin pääsyä.


Versoja Vaahteramäeltä blogin Riina, Autuaan olon Cheri ja Lilja & Salvia blogin Mona istuttivat kilvan taimiaan =)


Tämän jälkeen saatiinkin itse aarteet, eli uunituoreet kirjat ja pitihän niihin oitis saada tekijäkaartin nimikirjoitukset =) Maria Kesänen Kanelia ja Kaardemummaa blogin takaa kirjoittamassa omistuskirjoitusta ja Kati kuvaamassa =)


Sitten kirja-idean super-energinen äiti Kati Jukarainen 100% Outdoor blogista kirjoittamassa


Ja lopuksi Hanna Sumari =)



Ennen kotiin lähtöä vielä juteltiin Autuaan olon Cherin kanssa ja ihasteltiin kirjaa sekä hämmästeltiin sen järkälemäisyyttä. Huikeat 239 sivua,  21,5cm x 28,5cm x 3cm tiukkaa asiaa, upeita kuvaelämyksiä, vinkkejä ja tunnetta =)


Tänään töistä päästyäni istahdin ensi töikseni meidän puutarhakammariin ja puutarhatuoliin nautiskelemaan kirjan monipuolisesta annista sekä viehättävistä Katin piirtämistä kuvituskuvista ja ennen kaikkea mukaansatempaavasta puutarhatunnelmasta. Kiitos Kati, Maria ja Hanna upeasta lukuelämyksestä =)