Tänään vietetään Pentin-päivää. Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivut tietävät kertoa erinäisiä tarinoita suomalaisista vuotuispäivistä, joihin Matopenttikin eli Pentin-päivä lukeutuu. Päivät ja yöt ovat nyt yhtä pitkiä. Madot eli kyykäärmeet kömpivät tänään ensikerran ulkosalle koloistaan ja lämmittelevät auringonpaisteessa. Karjaa ei ole syytä tänään laskea ulkosalle, sillä siitä voi seurata pahaa onnea koko vuodeksi jne. Matopentin innoittamana siispä päätin lähteä katsahtamaan meidän matosia.
Ensimmäiseksi katsahdin talon eteläseinustan, jossa keväisin on kyitä näkynyt. Eilinen lumimyräkkä tosin vaikeuttaa matohavaintojani selkeästi. Joskin naapurissa asusteleva kyytutkija on sanonut, että kyyt saattavat tulla lumihangellekin keväisin. Itse en niitä lumessa ole koskaan havainnut, mutta tutkimaan siis. Narskun alkuja ja kellanvihreitä päivänliljan piippoja sen sijaan löysin =) Ja ei muuta kuin potageriin ja kiviaidan läheisyyteen.
Aurinko lämmitti oikein todenteolla. Vesi tippui puiden oksilta ja linnut liversivät. Kiviaidanteessa oli eilisen myräkän rippeet vielä nähtävissä. Mutta ei matosen matosta vaikka kuinka hiippailin ja tarkkailin. Sen sijaan ränsistynyt linnunpönttö osui silmiini. Joten luvassa on selvästikin linnunpönttötalkoot vielä tälle keväälle. Sillä metsäpuutarhakin kaipaa pönttöjä =) Tässä muuten linkki vanhaan postaukseen, jossa meidän matoset ovat oikein poseeraamassa kiviaidanteella =)
Portinpieleen joku oli piirrellyt nuolia merkiksi =) Niitä tuntui olevan myös potagerissa. Minkäköhän aarrekätkön luo nämä johtavat? Ja kukakohan näitä komeita nuolia piirtelee?
Lopuksi poikkesin vielä metsäpuutarhan lämpimille rinteille katsahtamaan josko matosia täällä näkyisi. Mutta vain muutama lumisateesta viluinen sinivuokko roikutteli nuppujaan ja kuivatteli vesihelmiä terälehtiensä pinnalta. Joko sinä olet tehnyt kyyhavaintoja?
