tiistai 25. marraskuuta 2014

Sukkia, sukkia, enemmän sukkia


Tämä syksy on ollut perin erikoinen ja olen tehnyt sellaisen uuden aluevaltauksen, jota tuskin itse uskon edes todeksi. Kaikki lähti liikkeelle jokunen kuukausi sitten kun ilmat viilenivät ja vanhimmaisen villasukkavaranto oli päässyt kovasti huventumaan vuosien varrella. Surffasin netistä sukkalankojen värisävyjä ja jotenkin ajauduin tilaamaan muutamia sävyjä. Muutamassa päivässä pehmoinen paketti olikin jo kotosalla ja siitä sitten ihmettely alkoikin. Olin nimittäin tarttunut kutimiin viimeksi alakoulun kässätunneilla. Huh - valovuosi siis kutimien heiluttelusta, eikä suorastaan aavistustakaan miten langoista sukat syntyisivät. Ei auttanut kuin googlettaa ja katsoa youtube videoita, koska sukkalankakääreen ohjeet tuntuivat vähintäänkin heprealta =)

Vaikka vanhimmainen oli akuuteimmassa sukan tarpeessa niin en rohjennut aloittaa ensimmäisenä uurastamaan numeron 45 sukkia vaan aloitin nuorimmaisen sukista. Yllätyksekseni ensimmäiset sukat olivat valmiit noin viikon sisällä lankojen saapumisesta. Sitten uskalsin jo aloitella suurempia sukkia vanhimmaiselle. Mustat sukat, keltaisten ja ruskeiden raitojen kera tuntuivatkin sitten jo ensimmäisiä työläämmiltä ja keskityin niin puikkojen heilutteluun, että unohdin toisesta sukasta yhden raidan ja vanhimmainen sai erimittaiset sukat =) Sillä välin olikin jo satanut sitten lisää sukkatilauksia kun kotiväki oli todennut, että sittenkin osaisin kutoa. Nyt oli vuorossa vanhimmaisen tyttöystävän sukat. Harmaihin sukkiin tuli vihertäviä ja punertavia raitoja ja lopulta toiseen sukkaan päätyi vanhimmaisen sukasta unohtunut ruskea raita. Joten nyt nuorella parilla on molemmilla erimittaiset sukat.

Sitten oli vielä jonossa kahdet sukat. Lääh puuh =) Pelkkiä sukkia siis koko syksy. Puuhellan vierellä on vanha kirpparilta löytynyt tuoli ja lankakori. Siinä ne kutimet iltaisin kilisevät ja väliin voi pistellä puita pesään. Melkoisen erilaista arkea kuin yleensä. Mitäköhän seuraavaksi?



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Peilityventä etsimässä


Huh - melkein kuukausi on jälleen vierähtänyt ihan varkain. Marraskuu tuntuu olevan aina jotenkin erityisen kriittinen kuukausi tämän bloggaamisen suhteen. Puutarha-aikakausi on jäänyt taakse, vielä ei oikein joulujututkaan ole ajankohtaisia saati sitten kevään odotus. Mutta onneksi on ihanainen meri, joka aika ajoin kutsuu.

Vanhimmainen on ollut tyttöystävällään tiiviisti ja nuorimmainen oli viikonvaihteen isosleirillä, joten oli suorastaan ruhtinaallisesti aikaa vaihteeksi. Hiljalleen pyörät pyöri ja maisemat vaihtui. Ensin oli vuorossa kotikulmien ihanainen merenlahden pohjukka, idyllisine laitureineen ja rannalle nostettuine veneineen. Meren pinta oli aivan peilityven. Harvoin näkee näin tyyntä meren pintaa.


Sitten oli aivan pakko poiketa pienen, metsän siimeksessä virtaavan, kirkasvetisen joen varrelle. Täälläkin oli aivan peilityventä. Ja sitten suuntana oli Hanko.

Hangon huvilat viettelivät ja rannasta löytynyt ihanainen sisustusliike Villa Hima, kaikkine ihanine jouluhömpötyksineen. Niistä jouluhömpötyksistä pitää joku päivä tehdä aivan oma juttunsa. Mutta sitä ennen vielä pieni pala ihanaista merta.




torstai 6. marraskuuta 2014

Ensilunta ja viimeiset pelargoniat

Tänään satoi ensilumi ja oli aivan pakko käydä paikallisessa kukkakaupassa hankkimassa jotain pientä. Kukkakaupan myyjä nimesi tämän kiiltävälehtisen syyskukan skimmiaksi. Kun googletin niin näytti olevan sisäkasvi, mutta kestää syksyn ensimmäisiä pakkasia. Aika ihanaa kun joka syksy saapuu kukkakauppoihin jokin uusi tuttavuus.

Siinä missä hetken lunta tuprutti se sulasi myös nopeasti ja sade muuttui kuinka ollakaan vesisateeksi. Mutta ehdin kuin ehdinkin napata muutaman todistusaineiston tuosta hetkellisestä valkeudesta.



Vihmainen keli ajoi melko pikaisesti tuvan lämpöön ja valkenevaa maisemaa oli paljon mukavampi tarkastella liimapapereilla tilkittyjen ikkunoiden takaa. Talon palomiestä ei ole viime aikoina näkynyt kuin vilaukselta. Niin ovat työt, harrastukset ja seurustelu vieneet mennessään. Mutta paloauto sentään muistuttaa herran olemassaolosta =)

Työhuoneen ikkunalla on kokoelma kesän jäljiltä pelastettuja ja lahjaksi saatuja Pelargonioita. Vasemmalla P.Vaniegated Fragrons ja vieressä ihastuttava P.australe vasemmalla jokin lähipuutarhalta kesän alussa kotiutunut maatiais pelakuu.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sumuisen suloinen sunnuntai

Hämäränhyssyä, sumuistasadetta ja pieniä väripilkahduksia. Syksyssä on jotain upeaa, maisemat näyttävät kerroksellisilta ja pehmeiltä. Kylmät hyytävät viimat ovat väistyneet ja ilma on pehmeän lämmintä. Pönttöuuneissa ritisee suloisesti tuli, hellalla porisee tulisenlempeä juureskeitto ja tuvan pöydällä lepattaa kynttilä. Puutarha on autuaasti laskeutumassa uneliaaseen talvilepoon. 

Pikkuhiljaa olen alkanut selailemaan siemenluetteloita ja haaveilemaan tulevan kesän kylvöksistä. Yhtenä unelmana on nepalinhanhikkien ja tyräkkien valikoiman laajentaminen ja vihdoinkin kipuaminen kohti yläpihan muototarhaa. Joskus prosessien eteneminen tuntuu sietämättömän hitaalta, mutta, jos päästäisiin edes välitilan kimppuun jo heti kevään korvalla. Toisaaltaan jossain näin säätiedoituksen, jossa ennustettiin leutoa ja lämmintä talvea. Sellainen olisi tietysti aivan mahtava, koska perustustöiden kimppuun pääsisi jo talven aikana. Huh - taidan hitusen jo kaivata kevättä ja uutta puutarhahulinaa. Mutta vielä on hetki aikaa nauttia viimeisistä kukkijoista ja niiden suomista väripilkahduksista. Utuisen kaunista sunnuntaita siis =)