sunnuntai 26. elokuuta 2018

Päärynä-aurajuustopiirakka oman maan päärynöistä


Meillä on kolme päärynäpuuta, jotka tuottavat vuosittain melkoisesti satoa. Mehukkaat ja makeat päärynät pilaantuvat pian ja joka vuosi pitää keksiä jotain uutta, miten päärynöitä käyttää. Tänä vuonna päätin ensimmäistä kertaa kokeilla paljon kehuja saanutta päärynä-aurajuustopiirakkaa. Ei siis siinä auttanut muu kuin kipaista hakemaan sateisesta potagerista kulhollinen päärynöitä ja ryhtyä leipomaan.


Aivan ensimmäiseksi tein helpon ja nopean pohjan. Sekoitin ainekset nopeasti keskenään ja laitoin uunin 200 asteeseen. Alkuperäisessä ohjeessa pyydettiin taikina laittamaan puoleksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Tämän vaiheen hätäpäissäni oikaisin ja pistin vuokaan levitetyn taikinan noin 10 minuutiksi uuniin paistumaan.

Piirakan pohja:
3 dl vehnäjauhoja
75 g voita
1/2 dl rahkaa

Sillä välin kun pohja paistui uunissa viipaloin päärynät kuorineen ja sekoitin täytteet valmiiksi.

Täyte:
Reilusti kotimaisia päärynöitä viipaloituna
3 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
ripaus suolaa
ripaus mustaa pippuria
150 g aurajuustoa

Kun pohja oli riittävästi paistunut otin sen uunista ja ladoin piirakan pohjalle reilun kerroksen päärynäviipaleita. Päärynöiden päälle kaasin huolella sekoitetun munamaidon sekä murensin puolet aurajuustosta. Sitten ladoin piirakan pintaan vielä reilusti päärynän siivuja ja murensin loput aurajuustot. Piirakka sai vielä kypsyä uunissa noin 40 min. 

Kauniiksi paistuneen ja herkullisen tuoksuisen piirakan päälle ripottelin vielä saksanpähkinöitä ja valutin vasta lingottua paikallista hunajaa. Ja voitte vain arvata menikö kieli mennessään kun maistelin jäähtynyttä piirasta. Mitä hyviä vinkkejä teillä on päärynöiden hyödyntämiseen?



lauantai 18. elokuuta 2018

Punaviinimarjoja, tähtianista ja inkivääriä =)


Aloitin letkeästi lipuavan lauantain viimeisten viinimarjojen keräämisellä. Tämä vuosi on ollut vaihteeksi melkoinen hillovuosi ja ajattelin jatkaa hillolinjalla. Marjojen poiminnan lomassa kipaisin vielä kaupassa hakemassa tähtianista ja tuoretta inkivääriä.


Hilloa on mukava tehdä kilon satsi kerrallaan. Joten mittasin kilon punaviinimarjoja. Otin esiin hillosokerin, vaniljapulverin ja muut tykötarpeet.




Ensimmäisen hilloerän maustoin tähtianiksilla. Kolme tähtianista riittää oikein hyvin kiloon marjoja. Lorautin marjojen sekaan puoli desilitraa vettä. Yöllä oli satanut ja marjat olivat mehuisia ja vielä sateesta kosteita, joten pieni nestemäärä riittää hyvinkin. Hillot ovat siitä kivoja, että niiden keittäminen käy hetkessä.


Kun sain hillot purkitettua niin merkkasin purkit vielä, jotta syksymmälläkin tietää mitä kaapista ottaa. Toisen erän maustoin inkiväärillä. Onneksi tein kaksi erää hilloja, sillä ensimmäinen kuorma lähti vanhimmaisen matkaan heti tuoreeltaan. On kuulemma hyvää kaurapuuron kanssa =)


keskiviikko 15. elokuuta 2018

Viikonlopun retki Joensuuhun ja vierailu Botaniassa


Ihminen tarvitsee kasvitieteellisiä puutarhoja vähintään kerran vuodessa tai kaksi. Tämä oli tämän vuoden toinen vierailu kasvitieteellisessä. Ensimmäinen oli Helsingissä Talvipuutarhassa vierailu ja nyt toisilla leveysasteilla Joensuun Botaniassa. Kasvitieteellisessä puutarhassa on aina jotakin kiehtovaa, jotakin rauhoittavaa ja jotakin jännittävää. Tällä kertaa retkellä oli mukana nuorimmainen ja asioita tarkasteltiinkin yhdessä ja vähän toisenlaisesta tulokulmasta kuin tavallisesti. Jutustelu kulki huonekasveissa, hurmaavassa papukaijassa ja mahdollisessa picnicretkessä.

Kasvihuoneiden vehreä tunnelma tempaisi mukaansa kuten tavallista. Oli ihanaa kyyristyä tuttujenkin kasvien juurelle ja tarkastella nimilappuja, ruukun alla olevia maanpeitekasveja, kaikkea runsautta.

Kasvihuoneilla oli lukuisia levähdyspaikkoja ja penkkejä, joille voi istahtaa hetkeksi rupattelemaan. Nuorimmainen ihastui kovasti köynnöstävään ja kukassa olevaan posliinikukkaan.

Puutarhalla tutustuimme myös trooppiseen perhospuutarhaan ja siitä löydät lisää juttua  Hernepensaselämää - blogista, johon pääset tästä linkistä. 


sunnuntai 12. elokuuta 2018

Syksy tulee ja ihanat koristekaalit!


Selvää syksyn fiilistä on ilmoilla. Kypsyvän viljan tuoksun voi tuntea jopa autolla ajellessa, äänet, valo ja kaikki ympäröivä luonto huokuu lämpimistä ilmoista huolimatta syksyn tuloa. Tänään pörähdin kylillä ja oli ihan pakko piipahtaa myös kukkakaupoilla. Ajattelin ostavani muutaman krysanteemin, mutta toisin kävi, sillä koristekaalipöydät notkuivat täynnä ihanuuksia. Niiden lisäksi olen heikkona syklaameihin.



Kaalien ja syklaamien rinnalle nappasin yhden syysasterin sekä kolme pensastähdykettä. Nyt vaan pitäisi etsiä ihanuuksille kivat ruukut ja laittaa nämä rapunpieltä koristamaan. Ulkona tosin on satanut kaatamalla koko päivän niin pitänee katsahtaa, jos huomenna onnistaisi paremmin =)


torstai 9. elokuuta 2018

Siniluumu Sinikka ja minikokoinen viinirypäle


Pitkin kesää olen silloin tällöin käynyt hoitamassa vanhempieni ruukkukasveja ja samalla ihastellut heidän minikokoisessa puutarhassa kasvavaa siniluumu Sinikkaa. Vaikka herkullisen näköiset luumuvanat hohtavat sinisenä, niin vielä en ole ainuttakaan kypsää luumua löytänyt, vaikkakin olen niitä salaa käpelöinyt ja tunnustellut. Meidän puutarhassa on ainoastaan superherkullisia Viktoria luumuja, mutta niiden kypsymiseen on vielä hurjasti aikaa. Nämä siniluumut tuntuvat selvästikin olevan aikaisempaa lajiketta.


Toinen salaisen ihailun kohde on viinirypäle, joka on tehnyt kolme pikkiriikistä terttua. Marjat tuntuvat olevan todella pieniä, ehkäpä pikkurillin kynnen kokoisia. Nämä molemmat ihanuudet pitäisi jonakin päivänä hankkia myös omaan puutarhaan. Saisi samalla luumusatoa pidemmällä aikavälillä ja omat viinirypäleet kuulostaisi kyllä erityis ihanilta.



lauantai 4. elokuuta 2018

Njamskis! - Kardemummaa ja karviaisia


Olen tehnyt elämäni löydön =) Karviaiset ja kaardemumma - ahh mikä makuyhdistelmä. Tiesitkö, että on lukuisia muitakin mausteita, jotka sopivat erinomaisesti karviaishilloon ja saavat karviaisen kirpeän maun taittumaan. Karviaishillon reseptin ja ihanat makuyhdistelmät löydät Hernepensaselämää - blogista, jonne pääset tästä linkistä. Jos karviaissato on komea, niin mikäpä estäisi siitä tekemästä makukokoelman vaikkapa joulupöytään!



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Mitäpä jos ottaisit pistokkaita? | verenpisarat

Verenpisarakokoelmani odottaa vielä haaveissa olleen teatterin rakentamista. Mutta lämpö ja puolivarjoinen on saanut ne viihtymään erityisen hyvin. Olen tullut sellaisiin aatoksiin, että otankin niistä pistokkaita vielä näin loppukesällä. Verenpisaa on nimittäin äärettömän helppo lisätä pistokkaiden avulla ja lisääminen onnistuu lähestulkoon milloin vain. Ajattelin näet kerrankin kokeilla näiden ihanuuksien talvettamista. Meillä on esikasvattamonakin käytetty eteläinen pikkukuisti, jossa talvisin lämpötila pysyy plussan puolella ja huoneeseen tulvii kuitenkin valoa, mitä verenpisarat talvellakin kaipaavat.



Toisena ajatuksena on testata verenpisaran kasvattamista rungolliseksi. Luin nimittäin juuri erinomaisen yksityiskohtaiset ohjeet tähän puuhaan vuoden 1932 Kotiliedestä. Näin helteellä kun täydellistä aikaa perehtyä uusiin juttuihin ja selata sellaistakin kirjallista aineistoa, mitä muutoin ei tulisi selailtua.