Sävyjä syksyyn

Luureissa soi Yes sir, alkaa polttaa ja työviikko lähestyy uhkaavasti loppuaan. Kaikkea kivaa on tapahtunut tälläkin viikolla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on voinut iltaisin halata lämpimiä pönttöuunin poskia, on saanut vetää villasukat jalkaan ja painaa lenkillä pipon korville. Clipperin teen höystin ensi kertaa tänä syksynä korkillisella lämmikettä ja vanha kansakoulumme on kynttilänvalossa niin suloinen.

Edellisen postauksen kommentit innoittivat kuvaamaan meidän eteisen sävyjä syksyn viimeisten auringonsäteiden paistaessa. Joku lukijoista varmaan muistaakin alkuperäisen keltaisen eteisemme. Vaalea keltaisuus kolmeja puolimetriä korkeassa eteisaulassa oli toki valovoimainen, mutta vuosien varrella sävy tuntui yhä ristiriitaisemmalta muun huushollin kanssa. Viime keväänä sitten vihdoin innostuttiin ja aloitettiin uusien sävyjen metsästys. Innoittajana toimivat englantilaiset sisustuslehdet sekä niiden täyteläiset sävyt. Alun perin sävyjä etsittiin Farraw & Ball värifirman upeista kartoista. Mutta sävyjen etsinnän kiivastuessa tuttu ja turvallinen paikallinen värilliike astui apuihin ja meille rantautui Tikkurilan Pro Grey kartan sävyjä. Vanhat paneelit saivat tummanpuhuvaa vihertävän harmaata pintaansa ja pinkopahvit nutrian sävyä. Luonnonvalossa sävyt näyttävät hurmaavammilta kuin tuossa värilastu näytteessä. Tummanpuhuvuus nostaa kauniisti esiin vanhan koulun muistorikkaat naulakot ja patenttipullokokoelmamme.

Ilmeeseen kirkkautta ja kurveille kyytiä

Tänään se sitten tapahtui =) Nimittäin ilmeeseen pitää saada syksyn tiimellyksen keskellä kirkkautta, hiuksiin uutta väriä, kurveille pitää antaa kyytiä ja ottaa itseään niskasta kiinni. Olen tehnyt lupauksen. Tähän suureen lupaukseen kuuluu kunnon kohotus, raikkaan syysilman haukkaaminen, ruskalehtien ihastelu, kevennetty ruokavalio ja kunnolliset yöunet. Nyt syksyn pyörityksen pölyt pyyhitään pois ja kirkastutaan ja kerätään puhtia talven koitoksiin. Kokemuksen syvällä äänellä voin nimittäin sanoa, että huonokuntoisuus, kovat pakkaset ja kankeat toppavarusteet ovat sietämätön yhdistelmä. Ja nyt aion siis varautua ajoissa niin jaksaa toppatamineissakin ulkoilla.

Meillä on suoranainen etuoikeus. Etuoikeus taivaallisiin metsäpolkuihin, joita riittää kymmeniä kilometrejä eri suuntiin. Metsäpolkuja peittää vuoroin neulaset vuoroin syksyn lehdet. Kaikkialla on aivan hiljaista ja voi kuulla lintujen siipien havinan syystuulessa, tikkojen kumean koputuksen metsän uumenista, nähdä hirven livahtavan paikalta, voi poimia keltasieniä polun varresta ja maistella punaisena hohtavia puolukoita. Autiot polut johdattelevat metsämaastosta toiseen ja siinä missä kunto kohoaa myös kauneuden kaipuu tulee ruokittua. Koiruus saa nauttia nenämusiikista ja nuuhkutella tuoreita tuoksuja. Voi miten rakastankaan maalaisuutta =)

Syksy tulvii ikkunoista

Syksy hellii jälleen lämmöllään ja auringonpaisteellaan. Syksyn ja talven tuloon liittyy ehdottomasti puhtaat ikkunat ja oitis aamusta aloimme pesemään kuistin ikkunoita. Kuisti on vihdoin saatu kohtuulliseen kuntoon ja nyt pikkuruiset ruudut säihkyvät puhtauttaan. Aivan kuin syksyn sävyt tulvisivat suorastaan sisälle. Tänä vuonna ikkunoiden pesua on helpotettu jättiAtikkailla. Olen nimittäin pessyt ikkunat ulkoa tikkailla. Meillä pitää ikkunat nostaa pois paikoiltaan pesun ajaksi ja uloimmat ikkunat aukeavat ulospäin. Kuistilla ikkunoissa ei ole laisinkaan saranoita, joten pesu on melkoisen haasteellista. Ikkunanpesun yhteydessä välähti ensimmäistä kertaa jo joulukin mielessä kun kuistin ikkunanpokista löyty naula, jolla viime vuonna paperitähti ripustettiin. Mutta ehkä vielä hetki suloista syksyä ja ihanaisia kukkijoita.

Lievästi oranssia

Viikko on ollut suorastaan täyteläinen, maukas ja yllätyksellinen =) Naurun helinä ja pienet hauskat jutut ovat siivittäneet matkaa kohti ahhhh niin odotettua viikonvaihdetta. Puutarhassa gladiukset ovat puhjenneet kukkaan ja tuoneet utta loistetta muutoin jo syksyn tuntuiseen väriskaalaan. 

Oikeastaan henkselit paukutellen lähdin tähän aamuun ja ajatuksenani oli tehdä postaus sisustuksen ihmemaasta tänään. Ajatuksenani oli esitellä jotain sävähdyttävää, uutta ja raikasta. Mutta kuinkas kävikään. Työni on tehnyt tepposen ja kaikki tuntuikin jotenkin nähdyltä - sytyin enemmän Fazer cafen herkullisesta parmankinkkuleivästä ja hyvästä ruokaseurasta kuin moneen kertaan nähdyistä sisustuksen jutuista. Habitare Päivä oli kuitenkin hyvä, hauska ja mukava - täynnä kivoja tuttuja ja suorastaan lokoisaa oleilua. Silti kaipuu johonkin sisustukselliseen herkkuun jäi kytemään. Ehkäpä huominen ikkunoidenpesupuuha taltuttaa sisustusintoani tai sitten se vain yltyy =) Mutta nyt ihanan kepeää Amya =)

Vauhdin lakipisteellä

Syksyn tahti on jälleen imaissut mukaansa. Tuntuu, että vauhti kiihtyy kiihtymistään ja ollaan lähellä vauhdin lakipistettä. Joka päivä jotain uutta, jotain innostavaa, jotain erilaista. Syksyt ovat aina tällaisia =) Niissä on imua, ne tempaisevat mukaansa yhä kiehtovampiin projekteihin ja tarinoihin.

Töissä meillä on nuoret liekeissä ja tulokset puhuvat puolestaan. Sosiaalisessa mediassa on imua enemmän kuin vuosiin. Uusia härpäkkeitä otetaan yhdessä haltuun minkä ehditään ja prosessit levittäytyvät, monimutkaistuvat ja toisaaltaan johdattelevat aivan uusille poluille. Kotona sama hässäkkä jatkuu, on kirjoituksia, koulutuksia, uusia harrastuksia ja ties mitä.

Huomenna on luvassa matka Tampereelle yhdessä opiskelijoiden kanssa. Siellä on luvassa ihanaa tuttujen tapaamista ja inspiroitumista kaikesta uudesta ja perjantaina reissu Habitareen sisustuksen ihmeitä ihastelemaan. Termari on valmiiksi pestynä, koska mikään ei ole mukavampaa kuin höyryävän kuuma musta kahvi bussiretkellä ja kupposen äärellä hyvää seuraa =)

Potager uinuu ja nauttii syksyn sateista. Mutta on siellä jälleen hitusen jotain uuttakin =) Mutta hänen kauneudestaan jonain toisena päivänä sitten tarkemmin =) Laitan siis levylautaselle lisää poweria ja ryhdyn valmistautumaan huomiseen.

Oi Potager =)

Potagerin voi nähdä kokonaisuutenaan meidän keittiön sekä salin ikkunoista. Kun ikkuna-aukkoon kiipeää seisomaan ja kurottelee kameran kanssa niin potager avautuu siinä aivan muutaman metrin päässä. Ohikulkijoille ja kiviaidanteen takansa kulkevalle tielle salaisuutemme ei näy kuin aivan pikkuisen vain. Mutta me näemme salaisuutemme koko komeudessaan tuvan ikkunoista ja ehkäpä siksi sitä niin rakastammekin.

Potagerin syyskitkentä ja kunnostus on juuri saatu päätökseen. Olemme siis melkein valmiina ottamaan talventulon vastaan. Keskiympyrän hakuro on leikattu jälleen muotoonsa, samoin sitä ympäröivät kirsikat on jälleen hieman muotoiltu. Käytävät hohtavat rikkaruohottomina ja istutusalueet samoin. Lisäksi kaikki alueet on harattu, niin että talvella maan mururakenne paranee ja keväällä maa on valmiiksi ihanaisen kuohkeaa.

Osa alueista ammottaa vielä ankean multaisena. Mutta ensikeväänä tilanne korjaantuu - ainakin toivon mukaan. Potageriin uppoaa niin paljon taimia, että sen perustaminen kertarysäyksellä vaateisi vähintäänkin Kroisos Pennosen pulleaa kukkaroa. Suurimman osan perennoista me olemme itse kasvattaneet siemenistä. Kevääksi on siis jälleen luvassa uusia kylvöksiä =)

Tänään piti kantaa A-tikkaat potagerin uumeniin ja napsia hieman yleiskuvia. Kaltevalla pinnalla tikkaat huojuivat mutta saatiin sentään muutamia kuvia, joista saa käsityksen potageristamme =)

Punahattuteetä =)

Tänään ne sitten saapuivat. Tilasin nimittäin viikko sitten Englannista teetä kylmeneviin iltoihin, mukavaan yhdessäoloon ja tietysti hitusen myös silmäniloksi =) Clipperin teet ovat ehdottomia suosikkejamme. Niitä saa kahta eri makua lähikaupastamme. Mutta syksyn tullen on mukavaa fiilistellä ja tehdä makumatkoja lämpimään filttiin kääriytyneenä.

Punahattuteetä nuhanehien rohdoksi. Piparmintulla höystetty valkea tee on vuorostaan yksi suosikkini jo entuudestaan samoin perinteinen earl grey maistuu ihanalta. Mutta loput lukeutuivatkin sitten makumatkailu osastoon. Suloisen Zen Again teehen tutustuin muutama viikko sitten jonkin blogin kautta ja pakkaus vei jalat siltä seisomalta jalat alta. Keltainen superpakkaus uneliaiden aamujen aamuteetä oli myös vastustamaton. Eksotiikkaa mukaan piti myös hitusen saada Loose leaf assam teen ja Indian Chai teen muodossa.

Clipperillä on jotenkin hyvälle tuulelle saava pakkaussuunnittelu. Herkulliset värit, rento ja hersyttelevä kuvitus sekä lupsakka typografia vetoavat kerta toisensa jälkeen ja teepurkkeja on mukava pitää esillä keittiössä. Voi kun pakkaussuunnitteluun panostettaisiin näin muillakin firmoilla. Mutta nyt pitää mennä maistelemaan =)

Silmänkirkastusjuhlaa!

Terracotta on ollut tämän kesän ehdottomin ykkösjuttu. Aiemmin en juurikaan ole piitannut terracotasta, mutta jo keväällä sydämeni avautui tuolle rustiikkisen kauniille materiaalille. Paikallisen taimiston hyllyt notkuivat toinen toistaan ihastuttavimpia yksilöitä ja se oli menoa =) Nyt nämä ihanuudet on kerätty huolella talteen ja kannettu kansakoulun ulkorakennuksen toiseen kerrokseen odottamaan kevättä. Meillä on piharakennuksen toisessa kerroksessa 12 kpl vanhoja huussireikiä kansakouluajoilta ja siellä on myös oivaa varastotilaa. Mikään ei ole hienompaa kuin vanhojen miljöiden mukanaan kantama historia ja tarinat. 

Tänään on muuten silmänkirkastusjuhlat. Kuinka monen monituista iltaa olenkaan elämäni aikana viettänyt paikallisten käsityöläisten luotsaamassa juhlassa. Muutamia kertoja keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneena. Nyt kuitenkin ajat ovat muuttuneet ja yhteinen kulttuurikohteemme on myyntilistalla, joten ei auta kuin illan hämärtyessä sytyttää vanhan perinteen muistoksi lyhdyt ulkosalle ja kynttilät sisälle. Silmänkirkastusjuhlaa vietetään Aleksanterin päivän iltana. Entisaikoina silloin sytytettiin ensikertaa kesän jälkeen valot verstaisiin ja pajoihin. Valojen sytyttämisen jälkeen mestarit tarjosivat silmänkirkastusta ja hyvät kahvit oppipojilleen. Ja juhlia jatkettiin =) 

Maailma muuttuu, perinteet unohtuvat ja vauhti kiihtyy. Joskus tällaisina hetkinä olen niin kovin onnellinen saadessani olla maalainen ja vieläpä kohtuullisen korvesta. Täällä aika pysähtyy, täällä ihmisillä on aikaa pysähtyä vaihtamaan kuulumisia, täällä maiseman ympäröi tyyneys ja täällä iltaisin ulkolyhdyn valo täyttää loisteellaan ympäröivän avaruuden ja voi hetken tuntea olonsa maailman äärellä pieneksi ja nöyräksi. Silmänkirkastusjuhlaa siis Teillekin =)

Helminauhojen pauloissa

Aamu auringon säteet eivät tänään päässeet kutittelemaan kun jo heräsin. Jokin sisälläni aavisti aamu-usvan olevan parhaimmillaan. Hiivin hiljaa muiden vielä kääntäessä kylkeään ulkosalle potagerin syvyyksiin. Sumu oli niin sakeaa, että sen vesihiukkaset saattoi selvästi erottaa ilmassa vasten aurinkoa katsoessaan. Syksyssä on aivan parasta aamukaste, aamusumu, valon ainutlaatuisuus ja kosteudessa voimistuvat tuoksut.

Hämähäkit olivat ahertaneet yöntunteina tehden jos jonkinmoisia ansoja. Kaikkialla oli perusverkkoja, jotka oli koristeltu helminauhoin, oli hässäkkäverkkoja ja pitkiä nauhoja, joita pitkin oli ilmeisesti siirrytty kukasta toiseen. Potagerissa oli varsinainen saalistus käynnissä ja minä sain vain ihailla helminauhoja.

Tänä vuonna olemme tehneet potagerissa töitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tuntuu suorastaan hyvältä. Tänään viimeistelen loput ruuduista ja sitten kaikki rikkaruohot on kitketty pois, maa muokattu kuohkeaksi ja potager on melkein valmis vastaanottamaan talven tulon. Vain kaksi juttua puuttuu. Nimittäin tänäkesänä hankittujen omenapuiden talvisuojaus ja mustikoiden. Miten muuten te olette suojanneet mustikkanne talveksi? Jostain luin, että pensasmustikat ovat todellista jänöjussien herkkua. Mutta nyt viimeiset kitkennät odottaa - joten Ihanaista sunnuntaipäivää Teille kaikille

Todo-listan pauloissa

Tämän päivän ToDo lista oli pitkä kuin nälkävuosi. Nuorimmainen laski, että listalla komeili 16 pienempää ja suurempaa asiaa. Kotityöt ovat semmoisia, että niihin on aivan pakko tehdä aina noita todo-listoja, muuten hommat riistäytyvät tyystiin käsistä ja jokin intohimoisempi juttu vie mennessään. Listalta saatiin yhteistuumin tehtyä seitsemän asiaa ja pahin jälleen lykättiin. Nimittäin meidän ikkunat ovat edelleen maalaamatta ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa öinen kylmyys tunkeutua sisään. No jospa ne huomenna saataisiin työn alle.

Mutta sen sijaan kaikki nurmet saatiin ajettua, talon kuisti maalattua ja muutama ränsistynyt lista toisaaltakin, kaikki pihamaan ruukut saivat lähtöpassit sisätiloihin, komposti saatiin tyhjennettyä ja potagerin syyskitkentä saatiin lähes puoliväliin ja oi että on jälleen raukea, mutta onnellinen olotila.

Kevät on niin kovasti jo mielessä ja Ruissalon ihanuudet mielessä. Meille muuttaa viimeistään ensi keväänä Hopeaikiviuhkoja, paljon ihanaisia viuhkoja. Hurmaavat kanervan väriset kukinnot ja mikä runsaus. Nämä rakastavat paahteisia paikkoja ja sellaistahan meiltä löytyy.

Myös rantakukkakasvi näytti komealta. Meille on kertynyt valikoima kevään ja kesän kukkijoita, mutta syksyn kaunottaret uupuvat tyystiin. Ja nämäkin loistavat punaansa pitkään syksyyn. Voisivat sopia vaikka meidän punahattujen kavereiksi. Kun tulikukat ovat kuihtuneen niin rantakukat ottaisivat punahatut hoiviinsa =)

Ja sitten niitä kesäkukkia. Amarantteja eli revonhäntiä. Nämä ovat muuten saaneet nimensä Antiikin Kreikan mytologian amaranth kukkasesta, mikä oli kaikessa mystisyydessään kuihtumaton. Mutta punarevonhännän palluranauhat näyttävät syyskesäisessä kukkapenkissä houkuttelevilta. Ehkäpä näitäkin voisi laittaa punahattujen lähettyville. 

Naag, Valtsu, Thelma ja Säde =)

Voi miten rakastankaan työtäni. Onni on ollut matkassani ja saan tehdä suorastaan unelmieni duunia aamusta iltaan. Hurjaa vääntöä, painetta, venymistä, haasteita, jättisuuria riskejä, onnistumisia, itsensä ylityksiä, hurjia tuloksia, uusia tuulia ja tuoreita ajatuksia. Työni on vuosia kuljettanut minua kuin Liisaa Ihmemaassa. Toinen toistaan huikeampiin seikkailuihin. Olo on kuin aalloillaratsastajalla. 

Tänään oli jälleen yksi syksyinen käännekohta. Ihanaakin ihanampi nuorten suunnitteleman Y-päivä, ihania bloggaajia vieraina talkshowssa, helisevää naurunsolinaa =), pajoja, puheenvuoroja, intoa, innostusta, Duudsonien Jarno ja paljon paljon muuta.  Jos pitäisi valita jokin ääni miltä työni kuulostaa niin se olisi ehdottomasti helisevä naurun solina =)

Tämän kaiken lisäksi minulla on maailman ihanin kollega, joka tuossa nauraa retkottaa ihastuttavien bloggaajavieraidemme kainalossa. Kiitos siis kollegalleni yhteisistä väännöistä ja rutistuksista, nuorillemme hurjasta työstä, innosta ja ilosta ja tietysti Naagille, Valtsulle, Thelmalle ja Säteelle - Teitte päivästämme superinspiroivan, innostavan ja ikimuistoisen =) Olitte kuin puutarhan sädehtiviä kukkia syksyisessä auringonpaisteessa. 

Huomenna odottaakin jälleen uudet kujeet, uudet aluevalloitukset ja uudet naurunsorinat =) Huomenna bloggaan jälleen puutarhasta, uusista taimista ja vähän vanhoistakin =) Huomenna otan lökölököilystä kaiken ihanuuden irti =)

Poskissa punaa =)

Tänään on jälleen se päivä kun Ville Leinosen kauniit luritukset soivat levylautasella. "Oletko sinä se tyttö, jonka valossa sokaistun, joka puhalsi tuulen mun sydämeen" Ja kevyt rullaus ottaa valtaansa, aivan kuin kesäkukkaniitty Ruissalossa. Hetken jo olin luullut, että syksy on täällä. Mutta lauantaina olin toista mieltä. Sillä edessäni avautui taivaallisen ihastuttava kukkameri, jossa huojui punertavan eri sävyjä. Tunnelma oli niin täyteläinen, suorastaan hieman ylitsepursuava ja kasvit olivat kilvan kurottauneet yli puolentoistametrin, että muutin mieleni myös kesäkukista. Meille muuttaa ensikesänä siis jotain aivan erityistä, kylvämme kesäkukkia - paljon kesäkukkia =)

Kellarissamme on ehkäpä sittenkin tilaa toinen toistaan ihanimmille daalioille. Suurikukkasille ja rimpsuhelmaisille unelmille, jotka läikehtivät vaaleanpunaisen ihanissa sävyissä. Mukaan mahtuu myös muutama todella punaposkinenkin ihanuus.

Ja tupakan huumaava tuoksu valtaa puutarhamme, potagerin, välitilan ja uuden muototarhan. Meille on muuttanut ensimmäiset unelmat keväästä, siementilauksista, kylvöpuuhista, kevätauringon sulattamasta mullasta. Jokos Teillä on haaveiden aikakausi alkanut?