Ruissalon kasvitietteelisen puutarhan ihmeitä - osa1

Nuorimmainen voitti liput Varjojen kaupungit sarjan Luukaupunki näytökseen ja oitis piti lähteä leffaa katsomaan. Meitä lähin Finnkinon teatteri sijaitsee tietysti Turussa, melkein puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Mutta ei hätiä mitiä. Olisi vihdoin oikein kunnon luppoaikaa ja ajan voisi hyödyntää Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan aarteita tutkimalla. Siinä missä Varjojen kaupungit sarjan Clary Fray kohtaa salaperäisen varjojenmetsästäjien ja haltoijoiden valtakunnan oli vähintäänkin yhtä jännittävää astua Ruissalon posteista sisään. Seikkailu siis alkoi.

Ensimmäisenä portin lähistöllä oli vastassa ihastuttava sora-alue supermielenkiintoisine istutuksineen. Kun kohotti katsetta korkeuksiin näki kummallisia hedelmiä kummallisessa puussa. Täällähän kasvoi siis ihka oikea Papaija. Papaija oli haaraton, kolmisen metriä korkea pikku puu. Rungolla näkyi vanhojen lehtien jättämiä arpia ja korkeuksissa roikkui kaksi papaijaa. Punaisella murskeella peitellyllä alueella oli myös komeita agaveita. Kaikki kasvit olivat selvästikkin upotettu ruukkuineen päivineen maahan, joten nämä kaiketi talvehtivat jossain sisätiloissa. Mutta suorastaan harkintamyssyyn pistettävä idea kellarissa talvehtivien kasvien kesäkauden esillepanoksi.

Sitten olimmekin jo pienoisella kummulla, jota kiersi liuskekivipolut. Polkujen varsilla oli tutun näköisiä kasveja, puita ja heiniä. Kumpare oli idyllisen oloinen ja unelmat meidän kivikkopuutarha-alueesta saivat jälleen tuulta purjeisiin. 

Kyynelkoivu näytti suloiselta keskellä kumparealuetta. Sen lehvästö roikkui niin soman rennosti ja kasvutapa oli hitusen vaivaiskoivumainen. Voi miten kaipaankaan meillekin tällaisia salaisia sopukoita, runsautta, vehreyttä ja uudenlaisia tiloja. Metsäkatkerot olivat kukassa ja sinisenä hohtavat kukat vetivät katseita puoleensa. Tästä siis alkaa retkipäiväkirja Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan ja sen ihmeisiin =) Ensiviikolla luvassa lisää tarinaa ja ihanuuksia.