torstai 27. helmikuuta 2014

Primuloita Barnhavenilta

Voi tätä kevääntulon ihanuutta. Ilma oli pehmeän lipuava, väliin kylmä viima puhalsi ja taas laantui pehmoiseksi kevätsääksi. Kivi toisensa jälkeen pääsi kottikärryjen kyydillä kiviaidan paikka-ainekseksi. Huono kunto ja huohotus vaan huokui koko aidan tienoolta, mutta pala palalta se valmistui - JEEEE! Tänään on se päivä kun kiviaita on ensimmäistä kertaa kokonainen - aivan ehjä ja yhtenäinen. Nyt on enää jossain kohdin kevyttä notkelmaa, mitä voi sitten pikkuhiljaa nostella oikeaan korkeuteensa. Kiviaidasta ei vielä ole kuvia, joten somasti kukkivat perunanarskut saavat luvan kuvata kiviaitaonneamme =)

Siinä kivien kanssa touhutessani ohitse ajoi ystävällisesti vilkutteleva posteljooni ja mitä hän toikaan mukanaan? Vain muutama päivä sitten tilasin ranskalaiselta esikkotaimistolta esikoiden siemeniä. Olen aina ihaillut Claus Dalbyn puutarhassa kasvavia auriculata esikoita ja nyt minullakin on vihdoin niiden siemeniä. Samaan tilaukseen otin palloesikoiden siemeniä sekä juliana esikoita. Siemenet olivat myynnissä vain sekoituksina, jos olisin saanut irtona tilata nämä niin olisin jättänyt pois kaikki punaiset, mutta nyt on niitäkin. Pitänee tehdä jo tänään kylvökset, jotta pääsisin näkemään nuo auriculatat vielä tänä vuonna =) Alimmaisen kuvan kollaasi on koottu Barnhavenin sivuilta otetuista kuvista.

Sitten meillä on tapahtunut myös siemenkatastroofi - aivan totaalinen töpeksiminen. Onneksi Versoja Vaahteramäeltä blogin Riina huomasi onnettomuutemme. Kylvin täpinöissäni muutama päivä sitten hyasinttipavut, joiden kylvöaika oli juurikin nyt, mutta samaan syssyyn kylvin kaksi pussukkaa valkeita ruusupapuja ja voihan hertsilei kun ne olisivatkin lähteneet ihan avomaalla keväällä. Mihin ihmeeseen joudun 50kpl kilometrinpituisia honteloita tämän kevään aikana. Huh huh - huolimaton saa palkkansa. Älkää siis missään ihmeessä kylväkö vielä ruusupapuja ;)

id_hernepensaskujanne


tiistai 25. helmikuuta 2014

Hyasinttipapuja ja ruusupapuja

Kevääntulo villitsee ja viettelee yhä uusiin ja uusiin kylvöpuuhiin. Nyt oli vuorossa hyasinttipavut sekä ruusupavut. Meillä on nimittäin köynnösboomi päällänsä. Ja miksi tällainen villitys? Potagerin mustikat ovat maistuneet lyhykäisen talven aikana pitkäkorvaisille lurjuksille ja viime kesänä istutetut 16 tainta on enemmän ja vähemmän parturoidun oloisia. Päätimme iskeä salaiset aseemme jo hyvissä ajoin ensi talven varalle ja roudan sulettua laitamme kaikki neljä mustikka-aluetta tiheään kanaverkkoaitaukseen. Aitauksiin tulee pikkuiset ovet, joista herkkuja pääsee sitten hoivaamaan ja poimimaan. Ja näitä verkkoja vasten kasvaa sitten ensi kesänä loisteliaat köynnökset antaen samalla paahteisella paikalla kasvaville mustikoille hitusen varjoa. Tuskin maltan pysyä nahoissani ja odottaa näiden aitausten syntyä. Sillä välin ehdin ehkäpä lisäämään vielä miinanköynnöksiä ja ehkäpä löydän jotakin mojovaa vielä köynnösaitoihin. 




maanantai 24. helmikuuta 2014

Liian aikaisin


Viime elokuussa hankimamme ritarinkannus kaunokainen Delphinium Highlander "Sweet Sensation" on nostattanut versonsa kohti taivaalta tirkistävää aurinkoa. Pitänee ehkäpä haalia jostakin lehtiä poloisen lämmikkeeksi, jos vielä pakkaset koittavat tänne etelään. Osa tulikukkien lehtiruusukkeista on selvinnyt köykäisestä talvesta vihreinä ja lisää vihreyttä pukkaa lehtiruusukkeiden keskeltä. Myös Saaripalstan Sailalta viime kesänä saamani metsätyräkki puskee pikkuista versoaan potagerin keskiympyrästä =) Huh kuinka täällä on kevät myllin mallin. Pelkään totisesti takatalvea ja heinäkuun hallaöitä. Muistelisin joskus kuulleeni, että vuoden keskilämpö on jokseenkin vakio ja nyt vedämme kyllä turhan lämpimän puolella. Ei auta kuin pitää varansa ja hakea tunkiosta lehtiä pienokaisten peitoksi ja toivoa parasta.



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kiviä kantamassa =)


Ulkona on +6 astetta lämpöä, linnut livertää ja saapas uppoaa kuralälliin. En muista tällaista hiihtolomaa viettäneeni koskaan aiemmin, mutta ei hullumpaa. Tällaisiin talviin tottuisin oitis, kunhan luonto vaan tottuisi ja pysyy tasapainossa. Tuvassa kukkii sulassa sovussa kevään kaunokaiset - narsku ja esikko. Tiesittekö muuten, että noita esikoita on ollut 1800-luvun englannissa aivan mielettömästi erilaisia, toinen toistaan ihanampia jalostuksia. Saksalaisella Barnhavenilla näyttäisi myös olevan ties millaisten ihanuuksien siemeniä tarjolla =) Pitääpä ehkäpä tehdä pienoinen siementilaus jossain välissä. Tietääkö Teistä kukaan hyviä esikoiden hankintapaikkoja, jos haluaisi vähän erikoisempia ihanuuksia puutarhaan?

Tänään ei paistettu makkaraa ;) ei syöty lihiksiä eikä liioin nuotioitukkaan. Tänään punnerrettiin auringon hellimässä ulkoilmassa jälleen hitusen kiviä. Kerta kerran jälkeen kiviaita saa uutta ryhtiä. Hikistä puuhaa ja nyt on erityisesti syytä olla tarkkana, ettei talvipöpperöinen kyy pääse yllättämään kiviä kaivellessa. Meillä kivet ovat niin suurissa röykkiöissä, että kun kiviä nostelee niin alta paljastuu onkaloita maan alle ties miten pitkälle. Hyh olkoon! Mutta onni on siltikin suuret kiviröykkiöt =) Mutta nyt on sellainen draivi päällä, että varsinaisen kevään koittaessa kiviaidan pitäisi olla kunnossa. Jihuuu - sitä päivää odottelen innolla. Tällaiset talvet ovat suoranaisia aarteita. Talven aikana on saanut puutarhahommia niin järisyttävästi eteenpäin, että kevään kohina on suorastaan hurmoksellista ottaa vastaan. Talvi on siitä ihanaa puutarhastelu aikaa kun mikään ei kasva, eikä rehota - saa kaikessa rauhassa puuhastella ja laitella sellaisia paikkoja kuntoon mitä ei kasvukauden kohistessa ehdi.


 

Maisema on silmänkantamattomiin aivan lumetonta. Saas nähdä milloin meillä ensimmäiset traktorit hörähtävät käyntiin, jos tällaisia kelejä jatkuu. Vielä maassa on vähän routaa, mutta sulamistahti on uskomaton ja tienoon pellot ovat hiekkamultamaita. Huh miten odotankaan jo kevättä tai täällähän se melkein on jo =)

Kiviaitaa paikatessamme ladomme suuret kivet tukevasti aidan reunoille ja täytämme keskiosaa piememmillä kivillä. Sitä mukaan kuin piemenpien kivien taso on samalla korkeudella kuin reunakivien ylätaso läjätään taas uusi kerros isompia kiviä reunoille. Meillä kiviaidan leveys vahtelee hitusen, jossain kohdin päälinen on lähes 1,5m ja toisinaan se hitusen kapenee. Nyt on meneillään superleveä kohta. Lääh puuh =)



Tänne kiviaidan ja potagerin väliin meinasimme tilata hurjasti helmililjoja, lumikelloja, kevätkurjenmiekkoja ja crokuksia. Niin, että kiviaidan reunus hohhtaa vielä jonakin päivänä sinertävän, liilan ja valkoisen sävyissä.



lauantai 22. helmikuuta 2014

Nuotiotulen loimussa


Vettä on tihuttanut hiljalleen ja kevään tulon voi aistia selvästi. Eilen saimme vihdoinkin puuvajan edustalla majapaikkaa pitäneet 8 suursäkkiä sekaklapeja puuvajan uumeniin, tänään vuorostaan ikiaikaisen, lehdettömän pihlajan kaadettua. Huomiseksi jäi vielä nuotiointipuuhia. Lähipäivinä pitäisi tilata toinen samanmoinen lasti klapeja, sillä nyt on juuri oivallista aikaa puuhailla mokomien kanssa. Kohta täällä kohisee kevät niin voimallisesti ja muut jutut kutsuvat, ettei klapien kanssa puuhastelulle liikene aikaa. Samalla kun klapikuorma tilataan niin ajattelin ottaa jälleen puutarhamme salaista asetta, nimittäin ehtaa turpeeseen palanutta hevosenkakkia traktorin peräkärryllisen. Kiitos muuten vielä edelliseen postaukseen tulleille ihanille tuhkakommenteille =) Nyt taas tuhkalle löytyi ties mitä uusia käyttökohteita.

Tänään pihlajasavotan päätteeksi päätimmekin ruokailla ulkosalla. Pakkasimme kimpsut ja kamsut siis autoon ja lähdimme höyryävän teen, makkarapakettien sekä nuotiopuiden kanssa kohti iki ihanaista Solbölen nuotiopaikkaa. Matkalla saatiin ihastella tyvenenä peilinä hohtavaa meren pintaa, aurinko pistäytyi väliin sumuverhon takaa ja tutut maisemat ihastuttivat yhä uudestaan ja uudestaan. Läpi lehtikuusimetsän ja douklaskuusien matkamme taittui salaiselle laavupaikalle. Koivuklapit ottivat hetkessä tulta alleen ja laavun täytti suloinen nuotion lämpö ja savun haju. Nuotituli tuntuu jotenkin aina niin ylelliseltä ja rauhaisalta. Tulen loimottaessa nuotiossa hiippailimme läheisen lehtikuusimetsikön uumeniin hetkeksi ihastelemaan pikkiriikkisiä käpyjä, jotka koristivat hentoja kuusen oksia kuin pikkiriikkiset ruusut konsanaan. Sitten jälleen nuotio ja laavun lämpö kutsuivat sekä eväänä olevat nuotiossa lämmitetyt lihapiirakat ja makkarat =) Tee höyrysi mukeissa ja suupalat poikineen napsahtelivat nälkäisiin suihin. Ahh- lomailun autuutta =)




id_hernepensaskujanne


perjantai 21. helmikuuta 2014

Auringon säteitä ja uusia raivuupuuhia

Loma on hurahtanut siivillä. Heräsin tänään melkein kukonlaulun aikaan ja olin lähes unohtanut, miltä aamut tuntuvat kun kaikessa hiljaisuudessa voi kiertää pitkin puutarhaa kameran kanssa. Talo on edelleen hipihiljainen ja verhoutunut uniharsoon, vaikka aurinko jo kutittelee verhojen raoista. Tänään on luvassa jälleen raivuupuuhia ja taitaa senkin takia uni maittaa vielä muille ;)

Keittin pöydällä on lajitelma sinertäviä ja valkoisia helmililjoja ja muutama keltainen narsissi. Kevät asustaa jo tuvassa. Latva-artisokat ovat varttuneet ja vankistuneet ja nyt meillä on jo 40 artisokan tainta. Kelloköynnösten itäminen on ollut sitten heikompaa. 

Tänään siis on luvassa puuhia täällä yläpihalla. Tuo hernepensasaidan lomasta pilkottava pihlaja on pystyynkuollut ja se pitäisi tänään kaataa ja pilkkoa. Keväällä kun on odotettavissa tämän yläpihan jyrsiminen ja sitten muodonmuutos muotopuutarhaksi voi alkaa. Puu on siis syytä saada ennen tätä muutostyötä pois.


Potagerin puolella hommat on vuorostaan saatu päätökseen. Eilen pilkottiin raivuutöistä syntyneet rungot ja poltettiin risut. Seuraavaksi olisi vuorossa pitkävartisen oksasahan hankinta, jotta puut saataisiin vielä viimeisteltyä. Mitkä on muuten Teidän kuumimmat vinkit tuhkan käytölle? Meillä kun tuota tuhkaa tulee vuoden mittaan melkoinen määrä.



tiistai 18. helmikuuta 2014

Risuja ja ryteikköä


Kiviaidanteen reunus on kutsunut. Vitikkoa on kaatunut ja näkymät avartuneet. Vaikkei tämä kohta kiviaitaa kuulukkaan enää varsinaisesti puutarha-alueeseen, vaan toimii pikemminkin puutarhajätteen tunkioalueena, päädyimme alueen raivaamiseen. Vanhat pihlajat ovat osittain niin lahoja, että niiden pelkää rojahtavan ohikulkevien autojen tielle. Pihlajat ovat vuosien saatossa viheliäisesti vesonneet ja kiviaidan reunukset ovat tällä suunnalla täynnä kiviä, joten sahaaminen oli superhaasteellista. Mutta saimme kuin saimmekin runkoa ja vitikkoa nurin. Toistaiseksi risut ja rungot ovat hujan hajan pitkin tunkion laitaa. Ajatuksena on sahata niistä hitusen hellapuita ja loput saavat toimia makkaranpaistonuotion tykötarpeina. Kiviaita nousi aivan uudella tavalla näkyviin kun risukko hälveni aidan edestä. Meillä päin ovat käärmeet heränneet leudon sään vuoksi, joten tekisi mieli odotella pientä purevaa pakkasta, ennen kuin kiviä ruvetaan siirtelemään aidanteen paikkamateriaaliksi. Onni on kuitenkin se, että uusia kiviä löytyi vaikka millä mitalla ja nyt rahtausmatka on huomattavasti aiempaa lyhyempi.

id_hernepensaskujanne


perjantai 14. helmikuuta 2014

Lomille lomps =)


Takana on seitsemän viikon työputki, tarinaa, juttua, juonta ja juonen käännettä ja ties mitä. Viimeisen seitsemän viikon aikana jälleen silmät ovat avautuneet ja ties mitä kehityshaaveita ja suunnitelmia pukkaa työsaralla. Mutta niin pukkaa täällä kotikonnuillakin. Tämän päiväisen Helsingin reissun aikana ajatukset saivat lentää ja uudet puutarhaideat pulpahdella, jopa siinä määrin, että löysin itseni ajelemasta raitiovaunun ajoväylässä. Kadotin hetkellisesti siis ajokaistan ja olin tyyriinä kahden raitiovaunun kanssa raitiovaunu-uomassa. Eihän siinä sitten lopulta auttanut kuin yhdeksän ruuhkassa nakata pakki päälle ja hivuttautua takaisin ajokaistalle. Päätään pudisteleva raitiovaunun kuski ei edes hymyillyt vaikka näytin hänelle peukkua ja hymyilin leveästi =) No mielessä siinsi jo kiviaidan tienoon raivuutyöt ja perinteisen hiihtolomanuotion poltto. Eli meillä on luvassa lisää raivausta ja siistimistä. Kiviaidan vieruksen villiintyneet vadelmat saavat luvan lähteä samoin vesonneet pihlajat. Ehkäpä hitusen tekisi mieli myös raivata saunan vierusta ja pikkumetsää.  Huominen menee muissa puuhissa mutta sunnuntaina saa sahat laulaa =)


maanantai 10. helmikuuta 2014

Kompostialueen kunnostusta ja välitila juttuja

Kylvöpuuhien lomassa on syytä väliin käydä haukkaamassa ulkoilmaa keuhkoihin. Meillä oli eilen lumet jo melkein sulaneet, tänään ei näkynyt kuin lämpäreitä siellä täällä. Lämpömittari viuhuu +3 asteen tietämillä ja tuuli on selvästikkin pehmeä ja lämmin. 

Tilasin Exotic Gardenilta vielä tammiunikon siemeniä. Ajattelin laittaa niitä tänne välitilaan, potagerin ja uuden muotopuutarhan välissä sijaitsevaan rinteeseen. Tulevana kesänä pitäisi jotenkin ratkaista potagerista kulku tänne yläpihan puolelle ja pitää alkaa perehtyä erilaisiin ratkaisuihin. Tämä tila rajoittuu toiselta puolen taloon, syreeni ja hernepensasaitaan, toiselta puolen peltoon. Pellon ja välitilan reunaan istutimme viime syksynä muutamia vaahteroita sekä syyshortenssioita. Tähän samaan reunustaan tulee nuo tammiunikot sekä ritarinkannuksia. Kaikkea hitusen korkeampaa ja polveilevaa, kevyesti rönsyilevää =) 

Ensi kesänä on luvassa myös talon maalaus - huh hikeä ja tuskaa. Mutta vanha maalipinta pitää ehdottomasti kunnostaa, koska se on muuttunut hauraaksi ja huokoisaksi. Tuntuu kuin sadevesi imeytyisi suorastaan talon seinään. Samalla pitäisi vihdoinkin laittaa tuohon pikkukuistin ikkunaan pieluslistat. Jotain aina unohtuu, tai silmä tottuu. Nyt siis pitää korjata tämäkin kammotus kuntoon =)


Eilen potagerin käytävillä oli vielä tämän verran lunta - tänään tässä oli näkyvissä jo punertava murrskekäytävä. Peltolakeudet ovat ruvenneet myös kovaa kyytiä rusehtamaan.


Hiihtoloma lähestyy lupaavaa vauhtia ja jos säät pysyvät tällaisina niin tässä on loman työmaa =) Kiviaidan potagerin ulkopuolisessa reunassa on puutarhajätekomposti. Kompostin pituus on noin 10m ja sen takana kasvaa villiintyneitä ja vesovia pihlajia. Pihlajien tyvikasvusto pitäisi ehdottomasti karsia ja lahonneet oksat poistaa. Täällä näytti myös olevan hurjasti lisää aita kiviä, joten saamme ehkäpä uutta paikka-ainesta romahtaneen kiviaidan paikkatarpeeksi. Joten tällaista luvassa täällä =)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Siemenvinkit =)


Haaste Puutarha Ystäville
- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi. 
Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?
Laita haaste blogissasi eteenpäin.

Sain Karoliinalta herkullisen haasteen muutamia päiviä sitten. Kylvöpuuhat ovat nimittäin ehdottomasti PARHAUTTA. Meillä on 203 pussia siemeniä. On perennojen siemeniä, vihannesten siemeniä, erikoissiemeniä, yksivuotisten siemeniä ja ompahan meillä jättikurpitsojenkin siemeniä, niitä vain ei olla koskaan uskallettu kylvää. 

Nostin hyvissä ajoin jo viikolla multasäkin lämpiämään puuhellan päälle. Puuhella on oivallinen kylvöpöytä, kunhan se päälisen peittelee huolella sanomalehdillä. Täällä työskentelykorkeus on juurikin sopiva ja näin leudoilla keleillä kun puuhellaa ei tarvitse lämmittää niin kylvökset ovat sopivasti pois tieltä.


Siemenpussukoita on niin valtavasti, että niillä pitää olla jokin järkevä säilytyspaikka. Meidän siemenaarteet on lajiteltu kolmeen harmaaseen CD-laatikkoon. Yksivuotisille, perennoille sekä vihanneksille on omat laatikkonsa. Laatikoihin haaveilen vielä jonakin päivänä saavani aakkostuksen, jotta siemenet olisi helpompi löytää. Tällä hetkellä siemenlaatikoiden kätköissä on mm. 39 pussukkaa unikoita. On idänunikoita, pioniunikoita ja ties mitä unikoita. Kaikki erilaisia. Sitten ne ovat kätkeneet sisuksiinsa 35 eri ritarinkannusta, sitten on ihania harvinaisuuksia ja ties mitä ihanaa. Toisiin siemeniin liittyy vahvempia muistoja kuin toisiin. Jotkut olen saanut lahjaksi, toiset ovat sellaisia, joita olen itsepintaisesti yrittänyt vuodesta toiseen kylvää silti onnistumatta. Mutta yhtä kaikki itse kylvämiseen liittyy se suuri kiehtovuus. 

Suuret ja kovat siemenet liotan päivän tai kaksi käden lämpöisessä vedessä. Liottaminen edesauttaa ja nopeuttaa itämistä. Nytkin tuossa kylvöpisteellä on likoamassa kelloköynnöksen siemenet sekä toinen erä latva-artisokkien siemeniä. 



Osaan valtavan määrän latinankielisiä kasvien nimiä. Vuosien varrella olen tottunut käyttämään tieteellisiä nimiä kasveista, koska se on ollut ainut väylä ulkomaantilausten onnistumiseen. Useimmiten jopa muistan tieteellisen nimen paremmin kuin suomenkielisen nimen, koska suomenkielisiä nimiä tarvitsen aniharvoin. Meillä on suuri huopakassillinen siemenluetteloita vuosien varrelta. Jokaikinen kevät postiluutikosta kilahtaa mm. Thompson & Morganin, Suttonsin, Korpikankaan ja Exotic Gardenin siemenluettelot. Osa siemenluetteloista on lähes puhkiluettuja. Vuosittain tilaan ulkomailta siemeniä noin 50 - 100€:lla. Pääasiassa rakastan perennojen kylvämistä ja kasvattamista itse siemenestä. 

Perennakylvöksiä teen pitkin kasvukautta, keväällä kun lumet ovat lähteneet ja jatkan aina syksyyn asti. Kylvöpuuhat toimivat parhaiten ulkosalla kun kylvökset saavat riittävästi valoa ja niitä on muutoinkin helppo hoitaa ja kastella kastelukannulla.

Viime vuosina olen siirtynyt kylvöpuuhissa turveruukkujen käyttöön. Ne ovat puhtaita, ei tarvitse pelätä juuripoltteen iskevän pikkutaimiin. Muutoinkin ne tuntuvat jotenkin näppäriltä, toisin kuin helposti rikkoontuvat ohuet muoviruukut. Turveruukkujen ainokaisena haittana on se, että pikkuisten taimien juuret tarttuvat helposti ruukun reunoihin kiinni ja koulintavaiheessa täytyy olla erityistarkkana, jottei katko juuria. Käytän aina pikkulusikkaa kouliessani taimia. Pikkulusikan kanssa kaivan taimen ylös ruukusta ja siirrän varovasti suurempaan ruukkuun. Pikkulusikalla saatan myös tiivistää multaa taimen juurelta. 


Vermiculaattia kylvöksien pintaan sekä koulituille taimille käytän myös. Vermiculaatti sitoo kosteutta kasvin juurille. Mutta erityisen kätevää vermiculiitti on valossa itävien kasvien kylvöpuuhissa. Siemenet vain mullan pinnalle ja siinen suoraan hyppysellinen vermiculiittia. Kätevää. 

Olen koko ikäni ollut tekemisissä kylvöpuuhien kanssa. Kun oli lapsi meillä oli kasvihuoneita ja vihannesviljelyä. Olen siemenestä kasvattanut tuhansia tomaatin, kurkun, purjon ja kaalin taimia elämäni aikana. Siinä lomassa on kasvanut rakkaus tarkkuutta vaativaan kylvöpuuhaan ja suorastaan nautin pikkutaimien koulimisesta ja esikasvatusvaiheesta. Vanha kansakoulu tosin ei ole kovin suotuisa näin aikaisin aloitettaville kylvöpuuhille. Meillä tuppaa olemaan liian vähän valoista ikkunatilaa. Joten ainoastaan latva-artisokat, jättiverbenat sekä kellököynnökset pääsevät tähän aikaan vuodesta esikasvatukseen. Nykyisin ostan valmiina ne muutamat tomaatin taimet, joita kaipaamme. 


Ja sitten vielä yksi ehdoton innoittajani on ollut vuonna 1998 ilmestynyt Piha ja puutarha niminen lehti. Muistaakseni lehti ei ilmestynyt kuin vuoden tai kaksi. 1. huhtikuuta 1998 ilmestyneessä ensinumerossa oli kolmen aukeaman juttu otsikolla Kylvä perennoja!. Artikkeliin oli koottu tiivistetysti ohjeet perennojen siemenlisäyksestä, koottu runsaasti vinkkejä ja se innosti ensimmäisen kerran ryhtymään perennojen siemenkasvattajaksi. Silloin ei suomesta edes juurikaan löytynyt perennan siemeniä ja piti ruveta tutkimaan maailman syövereitä. Siitä asti siis olen kylvänyt vuosittain melkoisen määrän kaikenlaista. Esimerkiksi lehti kertoo Lehtoängelmistä seuraavaa: Tuoreet siemenet välttämättömiä. Hidas itämään, n. 1 vuosi. Tämä kyseinen artikkeli myös neuvoo liottamaan tai fiilaamaan kovakuorisia siemeniä. Mutta tämmöistä kuuluu meidän siemenpuuhiin =)

Haasteen ajattelin heittää ihanaiselle Tiinalle Tina´s puutarhaan

torstai 6. helmikuuta 2014

Helmililjoja - ihania helmililjoja

Karoliinalta saatu kylvöhaaste kutkuttaa ja kihelmöi takaraivossa. Tänään olen saanut blogeissa jälleen ihastella kevätkylvöksiä ja kaikkea kutkuttavaa. Anu oli vuorostaan hankkinut ihastuttavia helmililjoja ja olen kevään pauloissa. Jo töihin aamutuimaan ajellessani ajattelin, että tänään on jostain löydettävä meillekin helmililjoja. Töistä päästyä siis päädyin oitis luttokukkakauppaan, josta tiesin löytäväni etsimiäni ihanaisia. Siellä vanhan puutalon ikkunalaudalla leikkokukkien lomasta ne sitten pilkistelivät. Vielä nupuillaan olevat suloisen vihreät ja kutsuvat, pikkiriikkiset liljat.

Mukaan lähti kaksi täpötäynnä pikkusipuleita olevat ruukut, hollantilaisia näyttivät olevat. Sitten piipahdin vielä paikallisessa Terrassa ja tulin siihen tulokseen, että verkkokaupasta pitää surffata vielä muutamia siemeniä kevättä varten. Viime syksyinen retki Ruissalon puutarhalle on sytyttänyt kipinän erilaisiin yksivuotisiin köynnöksiin. Tahdon runsaita, keskenään polveilevia köynnöksiä kiipeilemään potagerin hedelmäpuiden varsilla - sellaista sopivan suloista ja runsasta sekamelskaa mittatarkkuuden keskelle. Terrasta löysin sentään kelloköynnöksen siemeniä, jotka laitoin likoamaan ja odottamaan huomista. Luvassa siis tuota pikaa haastepostaus kylvöpuuhista ja esikasvatuksesta =)

id_hernepensas

Meidän kevään odotus on täynnä virtaa, hurmosta ja suurta rakkautta. Meidän kevät kuulostaa tällaiselta =) Miltä Teidän kevät kuulostaa?