Nuotiotulen loimussa

Vettä on tihuttanut hiljalleen ja kevään tulon voi aistia selvästi. Eilen saimme vihdoinkin puuvajan edustalla majapaikkaa pitäneet 8 suursäkkiä sekaklapeja puuvajan uumeniin, tänään vuorostaan ikiaikaisen, lehdettömän pihlajan kaadettua. Huomiseksi jäi vielä nuotiointipuuhia. Lähipäivinä pitäisi tilata toinen samanmoinen lasti klapeja, sillä nyt on juuri oivallista aikaa puuhailla mokomien kanssa. Kohta täällä kohisee kevät niin voimallisesti ja muut jutut kutsuvat, ettei klapien kanssa puuhastelulle liikene aikaa. Samalla kun klapikuorma tilataan niin ajattelin ottaa jälleen puutarhamme salaista asetta, nimittäin ehtaa turpeeseen palanutta hevosenkakkia traktorin peräkärryllisen. Kiitos muuten vielä edelliseen postaukseen tulleille ihanille tuhkakommenteille =) Nyt taas tuhkalle löytyi ties mitä uusia käyttökohteita.

Tänään pihlajasavotan päätteeksi päätimmekin ruokailla ulkosalla. Pakkasimme kimpsut ja kamsut siis autoon ja lähdimme höyryävän teen, makkarapakettien sekä nuotiopuiden kanssa kohti iki ihanaista Solbölen nuotiopaikkaa. Matkalla saatiin ihastella tyvenenä peilinä hohtavaa meren pintaa, aurinko pistäytyi väliin sumuverhon takaa ja tutut maisemat ihastuttivat yhä uudestaan ja uudestaan. Läpi lehtikuusimetsän ja douklaskuusien matkamme taittui salaiselle laavupaikalle. Koivuklapit ottivat hetkessä tulta alleen ja laavun täytti suloinen nuotion lämpö ja savun haju. Nuotituli tuntuu jotenkin aina niin ylelliseltä ja rauhaisalta. Tulen loimottaessa nuotiossa hiippailimme läheisen lehtikuusimetsikön uumeniin hetkeksi ihastelemaan pikkiriikkisiä käpyjä, jotka koristivat hentoja kuusen oksia kuin pikkiriikkiset ruusut konsanaan. Sitten jälleen nuotio ja laavun lämpö kutsuivat sekä eväänä olevat nuotiossa lämmitetyt lihapiirakat ja makkarat =) Tee höyrysi mukeissa ja suupalat poikineen napsahtelivat nälkäisiin suihin. Ahh- lomailun autuutta =)