Risuja ja ryteikköä

Kiviaidanteen reunus on kutsunut. Vitikkoa on kaatunut ja näkymät avartuneet. Vaikkei tämä kohta kiviaitaa kuulukkaan enää varsinaisesti puutarha-alueeseen, vaan toimii pikemminkin puutarhajätteen tunkioalueena, päädyimme alueen raivaamiseen. Vanhat pihlajat ovat osittain niin lahoja, että niiden pelkää rojahtavan ohikulkevien autojen tielle. Pihlajat ovat vuosien saatossa viheliäisesti vesonneet ja kiviaidan reunukset ovat tällä suunnalla täynnä kiviä, joten sahaaminen oli superhaasteellista. Mutta saimme kuin saimmekin runkoa ja vitikkoa nurin. Toistaiseksi risut ja rungot ovat hujan hajan pitkin tunkion laitaa. Ajatuksena on sahata niistä hitusen hellapuita ja loput saavat toimia makkaranpaistonuotion tykötarpeina. Kiviaita nousi aivan uudella tavalla näkyviin kun risukko hälveni aidan edestä. Meillä päin ovat käärmeet heränneet leudon sään vuoksi, joten tekisi mieli odotella pientä purevaa pakkasta, ennen kuin kiviä ruvetaan siirtelemään aidanteen paikkamateriaaliksi. Onni on kuitenkin se, että uusia kiviä löytyi vaikka millä mitalla ja nyt rahtausmatka on huomattavasti aiempaa lyhyempi.