Niitä on saapunut lisää!

Olin tänään läpikulkumatkalla Skanssissa ja poikkesin pikimmiten Kauppilan kukkakauppaan. Ja mitä minä näinkään! Rimpsureunainen, kellohameinen kaunokainenhan se siellä lattianrajassa kutsui kyyristymään. Tuvan pöydällä oli vielä yhden syklaamin menevä kolo, joten hienohelma pääsi matkaani =)

Kotosalla tongin kiivaasti puutarhakirjahyllyäni ja jotenkin kaukaisesti muistin nähneeni juttua syklaameista myös Saila Roution Kukkia sipuleista kirjassa. Ja niinhän kirjasta löytyikin kokonainen aukeama syklaamitietoutta lisää. Saila oli nostanut esiin muraattisyklaamin, metsäpuutarhojen kuningattaren, joka saattaa talvehtia näillä leveyksillä kohopenkissä. Vauh! Tuollaisia pitää testata metsäpuutarhassa ensi vuonna. Toinen talvehtiva laji oli balkaninsyklaami. Siis etsintään tällaiset yksilöt =) Saila puhuu kirjassaan myös vaalealehtisistä, tuoksuvista syklaameista. Voi miten puutarhat ovatkaan inspiroivia ja olo on kuin Kolumbuksella tutkimusmatkojaan tehdessään.

Kirjahyllyssä oli vielä toinenkin kirja, joka valaisi syklaamien ihmeellistä maailmaa. Kodin huonekasvit vuodelta 1968 kertoi puolestaan, että syklaamien juurimukulassa on vararavintoa. Kirjassa kerrotaan, että syklaamien lehdistön tulisi olla niin tiivis, että lehdet pystyvät kannattelemaan ylösalaisin käännetyn kasvin painon. Syklaamien ei saisi koskaan kärsiä veden puutteesta. Kirjassa kehotetaan siirtämään kasvukautensa lepovaiheen saavuttanut kasvi ruukkuinen päivineen muovipussissa kellarin pimeyteen lepäämään talveksi. Monenmoisia vinkkejä siis jälleen =)

No sitten jälleen uuteen kaunokaiseeni. Voi kunpa näissä aina lukisi mitä nämä ovatkaan. Mutta tämän kertaisetkin olivat ilman nimitietoja, joten hänen kauneutensa on vain rimpsureunainen, kellohameinen syklaami =)

Ja näin paljon sakkia on tuvan pikku pöydällä =) Voisikohan noita vielä vähän tiivistää, jos joku ihanuus taas kävelee vastaan?

Suloiset syklaamit

Suloiset syklaamit ovat vallanneet keittiön ikkunan. Syklaamit eli alppiorvokit saapuivat Englantiin 1500-luvun loppupuoliskolla. 1629 ilmestyneessä Paradisi in Sole Paradisus Terrestris kirjassa esiteltiin yhdeksän muunnosta syklaameista. Ihmeellisen upeasti kuvitettua kirjaa pääsee muuten selaamaan netissäkin. Tässä linkki digijulkaisuun. Kasvitieteilija John Parkinson oli aikansa merkittävimpiä kasvitieteilijöitä ja hän näki kasvitieteellisen maailman jumalallisena ilmestyksenä ja uskoi, että puutarhojen kautta ihminen voi saavuttaa palan Edeniä. Entisaikoina puutarhoihin oli ilmeisestikin hengellisempi tulokulma. Yhtä kaikki, mutta kirjan 800 puupiirroskuvaa ovat todella upeita ja kiehtovia ajankuvia kasveista, niiden kasvattamisesta ja kasvutavoista.

1730-luvulla syklaami esiteltiin Euroopassa ja niitä kasvatettiin lähinnä kasvihuoneissa. Sittemmin 1860-luvulla aloitettiin syklaamien jalostus ja vuosisadan loppuun mennessä ilmestyi valkeita, punaisia, vaaleanpunaisia ja purppuranpunaisia lajikkeita. 1900-luvulla jatkoksi ilmestyivät violetit, tummanpunaiset ja tulipunaiset muodot. Nyttemmin jalostajien kiinnostus on siirtynyt lehtimuotoihin, -väreihin ja kukkien moninaisuuteen.

Meillä on rimpsureunainen syklaami, minikokoinen sylkaami sekä suurikukkainen syklaami.

Syklaamit kasvavat tuvan ikkunalla. Vanhassa kansakoulussa on kaksinkertaiset ikkunat ja talvellakin ikkunoiden välittömässä läheisyydessä on huomattavasti viileämpää kuin muualla sisätiloissa. Syklaamit nauttivat viileämmästä huoneilmasta. Eri lähteiden mukaan syklaamit viihtyvät parhaiten 10 - 18 C lämpötilassa. Ne rakastavat valoa, mutta eivät piittaa suorasta auringonpaisteesta. Meidän pohjoisikkunalla ei aurinko juuri näyttäydy, joten paikka on juurikin passeli. Mukulajuurista syklaamia tulisi kastella tassin kautta. Sillä suoraan juurelle lorautettu vesi mädännyttää helposti kukka- ja lehtivanat.

Nykyään syklaameihin kuuluu reilut parikymmentä lajiketta. On rimpsureunaisia, on kerrottuja, on suurikukallisia, on miniversioita ja kerrottuja lajikkeita. Tänä aamuna löysin superihanan kellokukkaisen, cyclamen"Petticoat"  ruotsalaisesta puutarhalehdestä. Vauh - tuommoisen kyllä haluaisin, mutta mistäköhän moisia löytää? 

Kukat kukkivat ja aurinko paistaa kirkkaammin =)

Heti herättyäni kun näin maiseman, näin kuuran huurruttaman potagerin, kukkaset ja auringon ensisäteet, en voinut kuin syöksyä kameran kanssa ikuistamaan tuota kauneutta. Kipaistessani kevein askelin pitkin potagerin käytäviä ja kumartuessani toinen toistaan upeamman kaunokaisen ääreen mielessäni soi moldovalaisen säveltäjän, Eugen Dogan romanttisen hienostunut, mutta samalla niin mahtitempopinen valssi. Voi tätä onnea. Talvi on ovella =)

Jatkoin kierrostani ihastuksesta pakahtuneena ja ihanaiset ritarinkannukset, jotka kukkivat toistamiseen olivat niin kauniita. Värit muuttuvat, kuuran valkeus yhdistettynä hienosuneisiin purppuran sävyihin ja kuolleisiin, rusehtaviin kukkavanoihin on vähintäänkin runollista =)

Koko potager kylpi hämyisessä aamuvalossa

Katanat olivat kietoutuneet yksinäisen punahatun siemenkodan ympärille. Ja nämäkin näyttivät niin romanttisilta, niin taianomaisilta.

Yhtäkkiä värimaailma muuttui jälleen. Tyräkkien lakastuneet lehdet olivat värjäytyneet hentoon oranssiin ja kuuran kuoruttamat katanat loistivat.

Valo oli uskomattoman upeaa ja haurasta. Ja Eugen Dogan valssi valtasi mieleni ja vei minut hetkeksi sadunhohtoisiin maailmoihin. Voi puutarha, millainen runsaudensarvi ja elämysten lähde oletkaan.

Vavisuttavia elämyksiä ja James Bondin tunnelmaa =)

Muutama päivä sitten kyselin pääkaupunkiseudun viherkasvikohteita ja Teistä ihanaisista niin moni suositteli Vantaan Puutarhakeskus Viherpajaa, että olihan sinne aivan pakko päästä. Ja voi ihme ja ihanuus, mikä keidas meitä odottikaan. Yltiöpäistä rappioromantiikkaa, runsautta, ryöppyviä kasvustoja, salaperäistä tunnelmaa, hyväntuulista palvelua ja suuria elämyksiä. Melkein sydämeni pamppailee vieläkin.

Ensimmäisenä tutustuimme jättimäisiin huonekasveihin. Oih, miten upeita johanneksenleipäpuita, banaanivehkoja, viikunoita ja pullojukkia. Kaikki kasvit olivat varsin hyväkuntoisia ja komeita.

Juurakkovehkan varret olivat niin upeat =)

Sitten kristalikruunujen kimalteessa kasvoivat teepensaat, käytäviä reunustivat sadat syklaamit ja käytävät olivat umpeutuneet kasveista niin, että tuntui kuin olisi salaperäisessä viidakossa.

Ja taas edessämme avautui uusi valtaisa kasvihuone. Huoneen perältä kuului vienosti salaperäistä musiikkia. Katosta riippui amppeleissa mitä erikoisempia kasveja ja tuoksu oli huumaava.

Opuntioiden ja harmaiden tulikukkien armeija oli ryhdikkäästi keskellä runsaudensarvea.

Musiikki voimistui ja tunnelma oli kuin James Bondissa. Vain pokeripöydät ja sikarinhaju puuttui.

Seuraavaksi oli luvassa hämmästyttävä timanttikukkanäyttely. Toinen toistaan voimakkaamman väriset keltaiset, verenpunaiset, pinkit ja violetit ananakset ja timanttikukat kukkivat kilvan.

Puutarhakauppojen ehdotonta parhautta, elämyksiä, aistimuksia ja ahh- niin upeita kasveja =) Ja mikä parasta salaperäistä tunnelmaa ja nauruntäyteistä palvelua.

Mikään ei ole maailmassa parempaa kuin Te ihanat puutarhaystävät, jotka jaatte mahtavia vinkkejä =) Kaunis kiitos Teille kaikille!

Vihdoinkin potagerissa =)

Se on sitten hetkellisesti sisähommat paketissa ja kuulokkeissa pauhaa Reetun Ii. Se on selvä merkki siitä, että puutarhahommat ovat jälleen päällänsä. Voi miten olenkaan kaivannut kunnon puutarhapöhinää. Mutta yhdestä asiasta voin olla aivan varma - nämä hommat eivät ihan hetkessä pääse loppumaan kesken, sillä potager on saanut olla oman onnensa nojassa elokuusta asti. Huh ja samalla ihanaa =)

Aamulla aloitin potagerin keskikäytävän kunnostuksella. Raparperit, maahan tippuneet omenat, rikkaruohot ja talventörröttäjät viuhahtivat vuoronperään kottikärryihin. Tunkiomme on kesän aikana kasvanut niin jättimäiseksi, että apuihin piti hakea Fiskarsin Xact Puutarhatalikko. Näin maalaisena talikko on tuttu työväline ja lapsesta asti olen talikon kanssa milloin heiniä heitellyt, milloin maata kääntänyt. Tämä talikko on kuitenkin toista maata kuin lapsuuteni painavat ja kömpelöt talikot. Talikon keveys ja hyvä työasento saavat työn tuntumaan kevyeltä. Raparperin lehdet ja kitkentäjäte lensivät helposti tunkiokasan päälle =)

Vaahterat ovat pikkuhiljaa myös tiputelleet lehtensä maahan. Tuulessa pöllyvien lehtien määrä on melkoinen ja superkuiva syksy on tehnyt lehdistä niin kovin keveitä ja lentäviä. Otin pahimmat lehdet tienvierustasta pois Fiskarsin Lehtiharava Light L:llä. Viime vuosina on useaan saanut lukea siitä kuinka lehdet olisi hyvä jättää nurmikolle maatumaan, mutta meillä lehdet kulkevat aina tunkioon maatumaan. Jotenkin haravoitu nurmikko on kuin vastapestyt ikkunatkin. Pihasta tulee kummasti siistimpi ja avarampi kuin haravoimattomana. Lisäksi meillä pihapuina on vanhoja tammia ja vaahteroita, joiden lehtimassa ovat niin valtaisaa luokkaa ettei voisi edes kuvitella jättää lehtiä nurmelle maatumaan. Light L on perinteistä oranssista lehtiharavaa kevyempi, leveämpi ja haravointi on joutuisampaa, koska haravanlapa ei takerru nurmeen kiinni vaan juoksee joutuisasti haravoinnin tahtiin.

Huomenna onkin sitten luvassa retkipäivä. Kiitos ihanaiset vielä hyvistä viherkasvivinkeistä =) Mutta jo keskiviikkona ollaan näissä puuhissa jälleen =) Punatulkut ovat muuten saapuneet rikkojen peittämään potageriin =)

Postauksessa näkyvät Firskarsin tuotteet on saatu blogiyhteistyönmerkeissä Fiskars Gardenilta.

Suuri kylvetyspäivä =)

Tänään kylvetään oikein kunnolla. Sillä maalaushässäkässä yksi kylpykerta unohtui välistä. Tillandsiat ovat saaneet siis olla oman onnensa nojassa peräti kaksi viikkoa. Ja näin talvea kohden mennessä puulämmitys kuivattaa huoneilmaa hurjasti, joten kylpy on enemmän kuin tarpeen. Kaivoin liinavaatekaapista esiin mammavainaan vanhan pilkkumin ja laskin siihen haalean kylpyveden. Pitäisi jostain tilata pullollinen näiden tillandsioiden ravinneliuostakin. Olen sellaiseen nimittäin netissä törmännyt ja pelkässä kraanavedessä kylpeminen tuskin on hyvästä pitkässä juoksussa.

No mutta tänään mennään kraanavedellä kun muutakaan ei ole tarjolla =)

Tillandsiat ovat sijoittuneet pitkin huushollia. Neljä asustelee työhuoneen ikkunan läheisyydessä, yksi löytyi tuvan pöydältä lasihuuppien läheisyydestä, yksi oli kirjahyllyssä ja yksi nuorimmaisen ikkunalla. Siis ensin piti tehdä keräilykierros =)

Ja sitten ei muuta kuin kylpyyn. Tällä kertaa ihanuudet saivat liota rauhassa pari tuntia kylpyvedessä.

Kasvien hoitoon liittyvät rutiinit ovat jotenkin koukuttavia. Piti kaapista kaivaa oikein silitetty pyyhekin näille veijareille, jotta ylimääräinen vesi valuisi huolella pois ennen takaisin viemistä. Voi miten rakastankaan tillandioita, rauhaisia sunnuntaipäiviä ja tällaista pikkupuuhastelua.

Viherkasvivinkkejä kaivataan!

Lokakuun alku on ollut hässäkkää niin kotona kuin töissäkin. Kuten jo aiemmassa postauksessa ehdinkin jo mainita niin maalausurakka johti uuteen projektiin ja taas uuteen projektiin. Keittiömme aiempi tummahko harmaus sai väistyä ja uudeksi sävyksi valikoitui Tikkurilan valkoinen. Uusi ja lämminsävytteinen valkea, jossa on ripaus okraa ja oranssia tuomassa kaivattua lämpöä. Samalla kun seinät ja ovet saivat uuden sävyn niin piti myös tehdä vähän muita muutoksia. Mm. senkin päällä oleillut televisio sai luvan lähteä, sillä meillä kukaan ei ole edes avannut televisiota kahteen vuoteen. Niin maailma muuttuu ja kukin katselee pädiltä omat juttunsa ja työhuoneen tietsikalta voidaan tarvittaessa katsoa yhdessä vaikka puutarhaohjelmia =)

Eteisen tuolille jo kertaalleen päässyt pylvästyräkki sai muuttaa koreineen päivineen tänne kyökin puolelle.

Maalausurakan melskeessä vanhat verhot alkoivat näyttää kummasti kauhtuneilta ja kulahtaneilta ja pitkän pohdinnan tuloksena keittiöön saapui Marimekon Tiarat. Rönsyileviä kasveja tietysti ;)

Viherkasvi-innostus on pikkuhiljaa kasvamassa ja kaikkea pitää kokeilla. Keittiön ikkunan syklaamit olen saanut pidettyä hengissä kuin ihmeen kaupalla. Etualalla olevat gloksiniat vetelevät vuorostaan viimeisiään ja ne pitänee siirtää kohtapuoliin johonkin talvettumaan. Edessä olevan lomaviikon yhtenä ajatuksena on piipahtaa pääkaupunkiseudun viherkasvivalikoimia katsahtamassa, joten jos jollakulla Teistä on hyviä vinkkejä siitä, mistä viherkasveja kannattaisi lähteä metsästämään niin vinkit otetaan avosylin vastaan =)

Ja tässä vielä kuva myös muuttuneen työhuoneen puolelta. Täälläkin kaapit olivat aiemmin harmaat ja seinä kylmän valkoinen. Nyt seinään pääsi Tikkurilan kaoliinia ja oviin sipaistiin samaa maalarinvalkolakkaa täyskiiltävänä kuin keittiönkin oviin. Huh ainakin hetken täällä on taas siistiä ;) Mutta työhuonekin kaipaisi kipeästi jotain kivaa viheriäistä =)

#kirjacorner | Evergreen, Living with Plants

#kirjacorner on jälleen täällä =) Huh tätä kirjaa on odotettu kauan ja hartaasti. Tilasin kyseisen kirjan jo kuukausi sitten Gestaltenilta ja aloin olemaan jo kovasti huolissani kirjan kohtalosta, kunnes eilen jakeluauto hurvasi pihaan ja kauan odotettu aarre saapui =)

Kirja on visuaalista tykitystä parhaimmillaan. Evergreen on täynnä erilaisia kiehtovia tarinoita niin paloportaikossa sijaitsevista yrttitarhoista, rappioromanttisista kaktuskeitaista, floristin työhuoneista, yhteisöllisistä hyötytarhoista ja riippuvista seinäpuutarhoita. Täynnä intohimoa höystettynä pikkuriikkisella hulluudella. Huh mikä ihanuus. Toisaltaan oli onnikin, että kirjan saapuminen kesti näinkin kauan. Sillä niin kuin moni Teistä on huomannut, blogi on pitänyt lokakuun alun vapaata. Täällä on ollut käynnissä pyörremysksy, jonka laukaisi eteisen maalaus. Se nimittäin johti työhuoneen maalaukseen, kaapiovien ja väliovien maalaukseen ja ne taas johtivat tuvan maalaukseen ja työtasojen kunnostukseen ja jne.... Eli täällä on maalit kärynnyt yhtä soittoa kaksi viikkoa ja huushollin ilme muuttunut pikkuhiljaa pala palalta. Ja juuri eilen maalaushommat saatiin päätökseen, joten nyt voi hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvannurkkaan haaveilemaan vihersisustusjutuista ja salaisista kasviparatiiseista =)

Kiitos siis Kukkalan Sannalle jälleen hyvästä hullutuksesta =)