Suloiset syklaamit

Suloiset syklaamit ovat vallanneet keittiön ikkunan. Syklaamit eli alppiorvokit saapuivat Englantiin 1500-luvun loppupuoliskolla. 1629 ilmestyneessä Paradisi in Sole Paradisus Terrestris kirjassa esiteltiin yhdeksän muunnosta syklaameista. Ihmeellisen upeasti kuvitettua kirjaa pääsee muuten selaamaan netissäkin. Tässä linkki digijulkaisuun. Kasvitieteilija John Parkinson oli aikansa merkittävimpiä kasvitieteilijöitä ja hän näki kasvitieteellisen maailman jumalallisena ilmestyksenä ja uskoi, että puutarhojen kautta ihminen voi saavuttaa palan Edeniä. Entisaikoina puutarhoihin oli ilmeisestikin hengellisempi tulokulma. Yhtä kaikki, mutta kirjan 800 puupiirroskuvaa ovat todella upeita ja kiehtovia ajankuvia kasveista, niiden kasvattamisesta ja kasvutavoista.

1730-luvulla syklaami esiteltiin Euroopassa ja niitä kasvatettiin lähinnä kasvihuoneissa. Sittemmin 1860-luvulla aloitettiin syklaamien jalostus ja vuosisadan loppuun mennessä ilmestyi valkeita, punaisia, vaaleanpunaisia ja purppuranpunaisia lajikkeita. 1900-luvulla jatkoksi ilmestyivät violetit, tummanpunaiset ja tulipunaiset muodot. Nyttemmin jalostajien kiinnostus on siirtynyt lehtimuotoihin, -väreihin ja kukkien moninaisuuteen.

Meillä on rimpsureunainen syklaami, minikokoinen sylkaami sekä suurikukkainen syklaami.

Syklaamit kasvavat tuvan ikkunalla. Vanhassa kansakoulussa on kaksinkertaiset ikkunat ja talvellakin ikkunoiden välittömässä läheisyydessä on huomattavasti viileämpää kuin muualla sisätiloissa. Syklaamit nauttivat viileämmästä huoneilmasta. Eri lähteiden mukaan syklaamit viihtyvät parhaiten 10 - 18 C lämpötilassa. Ne rakastavat valoa, mutta eivät piittaa suorasta auringonpaisteesta. Meidän pohjoisikkunalla ei aurinko juuri näyttäydy, joten paikka on juurikin passeli. Mukulajuurista syklaamia tulisi kastella tassin kautta. Sillä suoraan juurelle lorautettu vesi mädännyttää helposti kukka- ja lehtivanat.

Nykyään syklaameihin kuuluu reilut parikymmentä lajiketta. On rimpsureunaisia, on kerrottuja, on suurikukallisia, on miniversioita ja kerrottuja lajikkeita. Tänä aamuna löysin superihanan kellokukkaisen, cyclamen"Petticoat"  ruotsalaisesta puutarhalehdestä. Vauh - tuommoisen kyllä haluaisin, mutta mistäköhän moisia löytää?