Kukkakoulun vieraana =)

Inspiraatiota, uusia ideoita, uusia tuttuja ja uusia projekteja... Voiko enempää lauantailta odottaa? aamulla kukonlaulun jälkeen auto suuntasi kohti Järvenpään Kukkataloa, kohti Kukkakoulua ja ihanien kranssien tekoa. Ahhh ihanuutta =) Olen nimittäin aina haaveillut kranssien teosta, mutta koskaan en ole toimeen tarttunut. Tänään oli sitten toista. aamu alkoi lämpimällä vastaanotolla ja ihanien bloggaajatuttujen tapaamisella.

Aluksi hieman kiertelimme tiloja ja ihastelimme kaikkea kutkuttavaa, kaikkea inspiroivaa =) Sitten kipusimme Kukkatalon toiseen kerrokseen, ihanaiseen valkeuteen ja avaruuteen. toisessa kerroksessa on nimittäin Kukkakoulun tilat. Höyryävän kahvin ja muhkeiden korvapuustien voimien päästiin alkuun päivässä. Kukkatalon sydämellinen ja iloinen Saija Sitolahti kertoi tarinoita Kukkatalon menneiltä vuosilta ja avasi visiotaan Kukkatalon tulevaisuudesta. Jutun lomasta nousivat intohimo, innostus, elämykset, visiot ja mahtava yhteishenki moneen otteeseen. Tarina tempaisi mukaansa ja sai haltioitumaan. Mahtavaa tavata rohkeita ja visionäärisiä puutarha-alan ihmisiä. Olin siis myyty =)

Sitten olikin luvassa katsaus tulevan joulun trendeihin, kasveihin, väreihin ja tunnelmiin. Näistä sitten myöhemmin hieman lisää =) Ja sitten itse päivän aiheeseen eli kranssien tekoon. Kukkakoulun tilat olivat valmisteltu meitä varten. Pöydällä oli valmiina jokaiselle sidontatarvikkeet sekä suurissa maljoissa ihania eukalyptuksia, pistaasinoksia, morsiusharsoa ja muita ihanuuksia.

Päivän aiheena oli kevyt ja trendikäs kranssi. Aloitimme kieputtelemaan rautalanganpätkistä sidontateipillä kranssin rungon. Tässä vaiheessa runkoa ei vielä kiedottu kiepille vaan se pidettiin suorana pötkönä, jotta itse sidonta olisi helpompaa ja joutuisampaa. Sitten sidontatarpeista leikattiin pieniä oksia ja niistä tehtiin pieniä kimppuja, joita sitten sidontalangalla kieputeltiin rungon ympärille. Helpoltahan tämä näytti =)

No sitten päästiin itse tositoimiin ja karu totuus paljastui ;) Kun ei ole pikkuasioita tehnyt vaan pikemminkin heilunut raivuusahan varressa oli ensi alkuun hitusen totuttelemista =) Pikkuhiljaa kuitenkin kranssin runko valmistui Saijan iloisten ja tsemppaavien ohjeiden avustuksella.

Ja ei muuta kuin leikkelemään tykötarpeita.

Ja pikkuruisia kimppuja kieputtelemaan...

Voi miten mukaansatempaavaa ja innostavaa. Vauh.

Vierustoverina ollut Villa Kotiranta-blogin Satu teki huikeilevan ihastuttavan kranssin. Valkoisuus yhdistyi upeasti männyn pitkiin havuihin. Satulle kuuluu myös valtaisa kiitos ikimuistoisen päivän järjestämisestä =)

Itselläni tämä ensimmäinen kranssi ei mennyt aivan putkeen, sillä olin "hieman" suurpiirteisempi ja sain aikaiseksi kevyen sijaan runsaan täyteläisen kranssin. Joskin siinä on jotain maalaisromanttista niin kuin muissakin jutuissamme. Mutta ennen kaikkea innostuin kranssien teosta niin valtaisasti, että koko kotimatkan suunnittelin mitä kaikkea pitääkään pelastaa ulkosalta ennen ensilumia. Tässä piilee pieni vaaran siemen, sillä pahaenteisesti mopo on alkamassa keulimaan ja innostuskertoimet nousemassa. Vartokaas vaan jos huomenna ei sada niin keittiömme saattaa muuttua suureksi sitomoksi ja kotiväelle pitää suositella ruokailua omissa oloissaan =) Huh tällaista tarvitaan ehdottomasti lisää, uusia tulokulmia ja yhdessä innostumista. Onneksi Kukkakoulun tarjonnasta löytyy monta monituista ja toinen toistaan kiehtovampaa sidontakurssia vielä ennen jouluakin. Joten pitääkin perehtyä vielä tarjontaan. Sillä tämä on kivaa!

Mukana menossa oli myös Kukkalan Sanna ja Mansikkatilan Mailla-blogin Taina =) Kiitos naiset ihanasta seurasta ja mahtavasta päivästä =)

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa.