Pienet havupuut elävöittävät puutarhaa myös talvella

Oven takana kolkutteleva syksy ja sateet enteilevät ihanteellisia istutuskelejä. Erilaiset pienet ja vähän suuremmat havupuut juurtuvat helposti kosteassa syyssäässä ja näinollen saavat erinomaisen lähtölaukauksen kasvuun. Ainavihannat havut elävöittävät kauniisti puutarhaa. Kesällä ja syksyllä ne muodostavat upeita yhtenäisiä väripintoja ja toimivat upeana taustana tai rajaavana elementtinä. Talvisin ja varhain keväällä ne tuovat muutoin lähes värittömään ympäristöön elävyyttä ja kaivattua vehreyttä. Havupuiden kirjo on melkoinen ja taimistojen syysalet alkaneet. Joten ei muuta kuin havusuunnitelmien kimppuun. 

Teimme Katin kanssa posdastin puutarhan pienistä havupuista ja Versoilevasta löytyy myös artikkeli Puutarhan pienet havupuut | Podcast #95. Artikkelissa pienet havupuut on jaettu niiden kasvumuotojen perusteella ja artikkelin lopusta löytyy muutamia suunnitteluvinkkejä havupuuryhmistä haaveileville. 

 

Versoileva · 095 - Pienet havupuut

Havupuiden neulaset muodostavat lajista ja lajikkeesta riippuen eri värisiä pintoja. Havujen moninaisen kirjon joukosta löytyy niin kellertävään limevihreään taittuvia sävyjä kuin hopeanhohtoisia, hieman sinertäviä ja syvän metsänvihreitä. Upean värikirjon avulla saa vaihtelevia ja kiinnostuksen herättäviä havuryhmiä omaan puutarhaan. 

Pienet havupuut toimivat ihanasti myös pimenevän kauden kausivalojen ripustuspaikkana. Sisääntulon läheisyydessä oleva havuryhmä toimii siis parhaimmillaan pimenevien päivien piristyksenä ja pienenä tunnelmavalon tuojana. 

Istutuspuuhissa =)

Ulkosalla tupruttaa lunta ja pönttöuuneissa ritisee tuli. Mikä onkaan parempaa puuhaa tuuliselle ja hyytävän kylmälle päivälle kuin viherkasvien istutus. Meillä on aina pahan päivän varalle punainen pesovatillinen multaa lämpimässä sekä ruukkuja, joten nämä puuhat voi aloittaa milloin vain =) Kätevää vai mitä ;)

Hangosta perjantaina hankkimani Kolmioviikuna Figue Triangularis, Luurankolehti Alokasia ja kaksi uutta syklaamia olivat vielä ruukkuja vaille, joten ei muuta kuin suoja pöytäliinan päälle ja tykötarvikkeet esille.

Ensimmäisenä ruukkuun pääsi ihanaakin ihanampi kolmioviikuna. Kolmioviikuna pääsi komeimpaan ruukkuun, eli valkeaan suureen ananasruukkuun, josta kävin kippaamassa tunkioon aiemmin istuttamani lankaköynnöksen.

Sitten pyöreälehtinen alokasia. Näitä olen aiemmin nähnyt pitkullaisilla lehdillä varustettuna, mutta tämä pyöreämpilehtinen oli enemmän omaan makuuni.

Sitten minisyklaami

Ja lopuksi balkanin syklaami.

Tuvan oven vierusta muuttuu pikkuhiljaa runsaammaksi. Nyt vielä pitäisi se riisikori hankkia tuolle alokasialle niin kokonaisuus olisi yhtenäisempi. Tällaisia pakkaspäivän puuhia tällä kertaa.

Kukkakoulun vieraana =)

Inspiraatiota, uusia ideoita, uusia tuttuja ja uusia projekteja... Voiko enempää lauantailta odottaa? aamulla kukonlaulun jälkeen auto suuntasi kohti Järvenpään Kukkataloa, kohti Kukkakoulua ja ihanien kranssien tekoa. Ahhh ihanuutta =) Olen nimittäin aina haaveillut kranssien teosta, mutta koskaan en ole toimeen tarttunut. Tänään oli sitten toista. aamu alkoi lämpimällä vastaanotolla ja ihanien bloggaajatuttujen tapaamisella.

Aluksi hieman kiertelimme tiloja ja ihastelimme kaikkea kutkuttavaa, kaikkea inspiroivaa =) Sitten kipusimme Kukkatalon toiseen kerrokseen, ihanaiseen valkeuteen ja avaruuteen. toisessa kerroksessa on nimittäin Kukkakoulun tilat. Höyryävän kahvin ja muhkeiden korvapuustien voimien päästiin alkuun päivässä. Kukkatalon sydämellinen ja iloinen Saija Sitolahti kertoi tarinoita Kukkatalon menneiltä vuosilta ja avasi visiotaan Kukkatalon tulevaisuudesta. Jutun lomasta nousivat intohimo, innostus, elämykset, visiot ja mahtava yhteishenki moneen otteeseen. Tarina tempaisi mukaansa ja sai haltioitumaan. Mahtavaa tavata rohkeita ja visionäärisiä puutarha-alan ihmisiä. Olin siis myyty =)

Sitten olikin luvassa katsaus tulevan joulun trendeihin, kasveihin, väreihin ja tunnelmiin. Näistä sitten myöhemmin hieman lisää =) Ja sitten itse päivän aiheeseen eli kranssien tekoon. Kukkakoulun tilat olivat valmisteltu meitä varten. Pöydällä oli valmiina jokaiselle sidontatarvikkeet sekä suurissa maljoissa ihania eukalyptuksia, pistaasinoksia, morsiusharsoa ja muita ihanuuksia.

Päivän aiheena oli kevyt ja trendikäs kranssi. Aloitimme kieputtelemaan rautalanganpätkistä sidontateipillä kranssin rungon. Tässä vaiheessa runkoa ei vielä kiedottu kiepille vaan se pidettiin suorana pötkönä, jotta itse sidonta olisi helpompaa ja joutuisampaa. Sitten sidontatarpeista leikattiin pieniä oksia ja niistä tehtiin pieniä kimppuja, joita sitten sidontalangalla kieputeltiin rungon ympärille. Helpoltahan tämä näytti =)

No sitten päästiin itse tositoimiin ja karu totuus paljastui ;) Kun ei ole pikkuasioita tehnyt vaan pikemminkin heilunut raivuusahan varressa oli ensi alkuun hitusen totuttelemista =) Pikkuhiljaa kuitenkin kranssin runko valmistui Saijan iloisten ja tsemppaavien ohjeiden avustuksella.

Ja ei muuta kuin leikkelemään tykötarpeita.

Ja pikkuruisia kimppuja kieputtelemaan...

Voi miten mukaansatempaavaa ja innostavaa. Vauh.

Vierustoverina ollut Villa Kotiranta-blogin Satu teki huikeilevan ihastuttavan kranssin. Valkoisuus yhdistyi upeasti männyn pitkiin havuihin. Satulle kuuluu myös valtaisa kiitos ikimuistoisen päivän järjestämisestä =)

Itselläni tämä ensimmäinen kranssi ei mennyt aivan putkeen, sillä olin "hieman" suurpiirteisempi ja sain aikaiseksi kevyen sijaan runsaan täyteläisen kranssin. Joskin siinä on jotain maalaisromanttista niin kuin muissakin jutuissamme. Mutta ennen kaikkea innostuin kranssien teosta niin valtaisasti, että koko kotimatkan suunnittelin mitä kaikkea pitääkään pelastaa ulkosalta ennen ensilumia. Tässä piilee pieni vaaran siemen, sillä pahaenteisesti mopo on alkamassa keulimaan ja innostuskertoimet nousemassa. Vartokaas vaan jos huomenna ei sada niin keittiömme saattaa muuttua suureksi sitomoksi ja kotiväelle pitää suositella ruokailua omissa oloissaan =) Huh tällaista tarvitaan ehdottomasti lisää, uusia tulokulmia ja yhdessä innostumista. Onneksi Kukkakoulun tarjonnasta löytyy monta monituista ja toinen toistaan kiehtovampaa sidontakurssia vielä ennen jouluakin. Joten pitääkin perehtyä vielä tarjontaan. Sillä tämä on kivaa!

Mukana menossa oli myös Kukkalan Sanna ja Mansikkatilan Mailla-blogin Taina =) Kiitos naiset ihanasta seurasta ja mahtavasta päivästä =)

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa.

Petäjien suojissa on koti meillä =)

 

Mittakaavassa on lumoa, ripaus surrealismia. Meidän tontti huokuu ajan havinaa. Petäjät nousevat taivaisiin hipoen pumpulisia pilviä. Näiden jättiläisten juurella on kottikärryjen pesä. Pikkuinen metsikkö kätkee uumeniinsa suoranaisen tikkayhteisön. Monen puun runko on koloja täyteen ja alinomainen koputtelu kantautuu tuvan rapuille saakka. Täällä pikkuisen metsikön reunalla on myös meidän ylätalo, kansakoulun vanha keittola ja opettajien sekä keittäjien huoneistot. Täältä kulkee myös polku saunalle. Saunan tupa on toiminut aivan koulun alkutaipaleilla ruokalana. Vuosien saatossa olemme raivanneet saunaa näkyviin villiintyneiden vaahteroiden ja ryteikköjen seasta. Pikkuinen saunamme lämpiää vain kesäisin, mutta silloin siellä on tunnelma aivan sanoinkuvaamaton. Tuntuu kuin aika pysähtyisi aivan tyystiin. Huokaus =)

Kun kipuaa ylätalon rappusille voi vuorostaan nähdä pihaamme vartioivan ikivanhan käkkyrämännyn sekä katajan, joka on komeutensa ansiosta joskus päässyt myös tämän peräkylän omaan lehteen. Tällä pihalla on vuosien varrella varttunut monet kyläläiset, täällä on pelattu pesäpalloa, järjestetty yhteislaulutilaisuuksia, on ollut kerhoja ja ties mitä. Pihamaan käkkyrämännyn harteilla on siis sata salaisuutta tai ehkäpä tuhat. Sen tukevat oksastot toimivat myös pihamaan pikkulintujen ja oravien levähdyspaikkana. Täältä ylätalon nurkista voi nähdä myös hernepensasaidanteen ja tulevan muotopuutarhamme.

 

Kun yläpihalta laskeudutaan loivasti viettävää rinnettä alas, lähelle keittiön sisäänkäyntiämme, voi vuorostaan nähdä kanitarhan, josta kevään tullen puhkeaa meidän taimikasvattamomme. Ehkäpä keväällä verhoamme tämän tarhan lämpöä pitäväksi kasvihuoneeksi. No sitä pitää tutkia kevään saapuessa ja tuumailla asiaa vielä tarkemmin =) Täältä näkyy myös ylätalollemme, mikä uinuu autiona pikkumetsän siimeksessä.

Ja tällaiselta potagerimme näyttää tieltä päin katsottuna. Kiviaita on aivan tiessä kiinni. Hentoinen pakkaslumi on kuoruttanut kiviaidan kauniisti, aivan kuin keskikäytävää reunustavat luumu- ja kirsikkapuutkin. Meillä on koko päivän ollut -12°C pakkasta ja hentoja lumihiutaleita on pikkuhiljaa leijaillut. Aurinko on hellinyt maisemaa ja lämmittänyt poskia kylmässä ulkoilmassa. Selvästikin olemme menossa kohti kevättä ja ilmassa on suurta odotuksen tuntua =) Työhuoneen pöydällä syreeninoksa puskee ilmoille jo suloisia pikku lehtiään ja latva-artisokan siemenet muhivat lämpöisessä mullassa.