Petäjien suojissa on koti meillä =)

 

Mittakaavassa on lumoa, ripaus surrealismia. Meidän tontti huokuu ajan havinaa. Petäjät nousevat taivaisiin hipoen pumpulisia pilviä. Näiden jättiläisten juurella on kottikärryjen pesä. Pikkuinen metsikkö kätkee uumeniinsa suoranaisen tikkayhteisön. Monen puun runko on koloja täyteen ja alinomainen koputtelu kantautuu tuvan rapuille saakka. Täällä pikkuisen metsikön reunalla on myös meidän ylätalo, kansakoulun vanha keittola ja opettajien sekä keittäjien huoneistot. Täältä kulkee myös polku saunalle. Saunan tupa on toiminut aivan koulun alkutaipaleilla ruokalana. Vuosien saatossa olemme raivanneet saunaa näkyviin villiintyneiden vaahteroiden ja ryteikköjen seasta. Pikkuinen saunamme lämpiää vain kesäisin, mutta silloin siellä on tunnelma aivan sanoinkuvaamaton. Tuntuu kuin aika pysähtyisi aivan tyystiin. Huokaus =)

Kun kipuaa ylätalon rappusille voi vuorostaan nähdä pihaamme vartioivan ikivanhan käkkyrämännyn sekä katajan, joka on komeutensa ansiosta joskus päässyt myös tämän peräkylän omaan lehteen. Tällä pihalla on vuosien varrella varttunut monet kyläläiset, täällä on pelattu pesäpalloa, järjestetty yhteislaulutilaisuuksia, on ollut kerhoja ja ties mitä. Pihamaan käkkyrämännyn harteilla on siis sata salaisuutta tai ehkäpä tuhat. Sen tukevat oksastot toimivat myös pihamaan pikkulintujen ja oravien levähdyspaikkana. Täältä ylätalon nurkista voi nähdä myös hernepensasaidanteen ja tulevan muotopuutarhamme.

 

Kun yläpihalta laskeudutaan loivasti viettävää rinnettä alas, lähelle keittiön sisäänkäyntiämme, voi vuorostaan nähdä kanitarhan, josta kevään tullen puhkeaa meidän taimikasvattamomme. Ehkäpä keväällä verhoamme tämän tarhan lämpöä pitäväksi kasvihuoneeksi. No sitä pitää tutkia kevään saapuessa ja tuumailla asiaa vielä tarkemmin =) Täältä näkyy myös ylätalollemme, mikä uinuu autiona pikkumetsän siimeksessä.

Ja tällaiselta potagerimme näyttää tieltä päin katsottuna. Kiviaita on aivan tiessä kiinni. Hentoinen pakkaslumi on kuoruttanut kiviaidan kauniisti, aivan kuin keskikäytävää reunustavat luumu- ja kirsikkapuutkin. Meillä on koko päivän ollut -12°C pakkasta ja hentoja lumihiutaleita on pikkuhiljaa leijaillut. Aurinko on hellinyt maisemaa ja lämmittänyt poskia kylmässä ulkoilmassa. Selvästikin olemme menossa kohti kevättä ja ilmassa on suurta odotuksen tuntua =) Työhuoneen pöydällä syreeninoksa puskee ilmoille jo suloisia pikku lehtiään ja latva-artisokan siemenet muhivat lämpöisessä mullassa.