Jouluisia diy juttuja =)

Lasikellot ovat ihania! Niiden sisään voi tuunailla pikkuisia pienoismaailmoja. Meillä on vaihteeksi lumet sulaneet pois, joten luonto ja metsä tarjoaa mitä otollisimman aarteiden etsintä paikan. Tein siin pienoisen keruumatkan. Tällä kertaa halusin lasikupuihin valkeutta ja harmautta. Etsin sammaleiden sijaan erilaisia jäkäliä. Meidän pihapiirissä kasvaa jättiläismäisiä vanhoja pihlajia, vaahteroita ja tammia. Niiden oksat ovat suorastaan kuorrutettuja valuvilla harmailla jäkälillä. Ja näin myrskytuulten jälkeen on otollista löytää maahan tippuneita kauniita oksia. 

Yhteen kupuun pääsi jäkälin koristeltu valkoinen amaryllis ja pieni valkea metsäjänis, toiseen hurmaava, nostalginen joulukalenteri ja muutama pesty vaaleanpunainen hyasintti kaveriksi. Kyllä joulun odotus on sitten ihanaa =) 

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa. Joulukuusiarvonta on siis edelleen meneillään tuolla Järvenpään Kukkatalon Facessa, joten vielä ehtii hyvin osallistua 50€ lahjakortin arvontaan. Joten käyhän äänestämässä mieleistäsi kuusta tästä =)

Ihanaakin ihanampi kukkakauppa - Wild Things

Olen jo pitkään seurannut Instassa herkullista ja superihastuttavaa Wild Things kukkakauppaa. Tänään olin työreissulla Helsingissä ja pakkohan sitä oli poiketa katsahtamassa kukkakauppaa oikein paikanpäällä. Jo hieman hämärtyvässä iltapäivässä, hieman harmaan ja sateisen sään keskellä, loisti pieni ja kutsuva kyltti - Plants are friends =)

Erottajankadun alussa on pieni, ihastuttava vaateputiikki Urban A, jonka yhteydessä tämä idyllinen ja ihanasti erilaisen kukkakauppa sijaitsee.

Ihania viherkasveja kauniisti voimapaperiin käärittyinä

Pikkuisia opuntioita =)

Ja sitten nämä viehättävät kukkakimput =) Kerrassaan upeita kukkayhdistelmiä ja mikä parasta kerrankin kimppuja, joihin ei ole laitettu valtaisat määrät vihreitä tukilehtiä, jotka on suihkutettu jollain kiiltävällä. Vaan ihanasti ryöpsähtävää, kevyttä, aistikasta, runollista ja luonnonmukaista. Kimpun kruunaa kauniisti kääräisty voimapaperi ja pieni tarra =) Lopuksi kukkapuketti sujautettiin vapautuneesti paperikassiin ilman valtaisaa paperikäärettä - Vauh =) Tälläisiä kukkauppoja lisää - ehdottomasti

Voihan viettelyksen viemää =)

Sammaleet, amaryllikset ja kaikenmoiset ihanat hömpötykset ovat taas vieneet mennessään =) Kaiken jouluisen pikkuhuuman pyörteissä innostuin myös rakentelemaan moodboardin amaryllispuuhista.

Nuorimmainen, joka on muuten viimeaikoina ollut tiiviisti mukana kaikissa hommissa, syyttää minua usein yliuppoutuvaiseksi. Joskus täytyy myöntää, että sellaista vikaa on hieman ilmassa. Minulla on usein tapana tutkia asioiden taustoja. Siinä missä kesken lehden luvun googlettelen ihmisten tai asioiden taustoja harrastan sitä myös postausten yhteydessä. Tällä kertaa ryhdyin selvittämään asioita amarylliksistä ja törmäsinkin melkoiseen kummastukseen. Sillä eräällä tavalla amaryllis ei olekaan amaryllis! Siis mitä ihmettä?

Nyt alkaa siis pieni katsaus historian havinaan =) 1700-luvulla Eurooppaan alkoi virrata erilaisia eteläafrikkalaisia sipuleita ja juurakoita. Tällöin saapuivat myös ensimmäiset amaryllikset koristamaan brittien kasvihuoneita ja viherhuoneita. Vuosina 1831 - 1834 taiteilija Pricilla Buryn kuvitti valtaisan teoksen A Selection of Hexandrian Plants, jossa pääosaa näyttelivät toinen toistaan upeammat amaryllikset. Googlen kuvahaku avaa tuota kuvitusten maailmaa aika kivasti =)

Aikani ihastelin kirjan upeita kuvituksia ja jatkoin taas tutkimusmatkaani amaryllisten maailmaan. Seuraavaksi selvisi, että itse amaryllis nimi on aiheuttanut melkoista sekaannusta, sillä meillä tarjolla olevat amaryllikset ovatkin eteläamerikkalaisia ritarinkukkia eli Hippeastrum-sukuun kuuluvia, kun ne eteläafrikkalaiset kuuluvat Amaryllis-sukuun.

Näitä meidän tuntemia Hippeastrum-lajin edustajia saapui 1700-luvun lopulla Englantiin. Ensimmäiset risteymät tuotti kelloseppä Arthur Johnson 1799. Mielenkiintoista. Kellosepän ammatillisella tarkkuudella taitaa kasvien risteyttäminen onnistua vallan mainiosti. Robert Sweet vuorostaan laati kirjan Hortus Britannicus, mikä kuvasi brittien puutarhojen kasvillisuutta. Tässä kirjassa esiteltiin 63 lajia ja 79 lajiketta näitä Hippeastrum-suvun ritarinkukkia. Eli amarylliksiin liittyy kautta historian kulkenut nimikiista. Tämä nimikiista ei toki horjuta amaryllisten kauneutta ja kiehtovuutta sitten laisinkaan.

No oli miten oli niin meillä on jälleen puuhattu amaryllisten tai ritarinkukkien parissa =) Potra veljessarja virkoamassa olleita valkeita amarylliksia päätyi harmaaseen betoniseen marjaan. Nuorimmainen toimi istutusvastaavana ja minä sain keskittyä vain kuvaamiseen =)

Tokmannilta löydetyt pikkiriikkiset kärpässienet, oravan nakertamat havunpätkät ja maasta löydetyt tammenterhot ja kävyt pääsivät sipuleiden kavereiksi ruukkuihin.

Nyt meillä on monta ruukullista salaista satumetsää keskellä tupaa =) Toistaiseksi istutukset ovat lattianrajan viileydessä, jotta sipulit saavat rauhassa juurtua, eikä varret venähdä heti valtaisan pitkiksi. Amarylliksistä sanotaan, että niiden olisi hyvä kasvaa noin 2x sipulin kokoisessa ruukussa ja sipulileista vain 1/3 haudataan mullan ja hiekan sekoitukseen ja 2/3 sipulista jätetään näkyviin. Kukinnan kuihduttua pitää kasvua vielä jonkin aikaa ylläpitää, jotta lehdet kuihtuvat. Näin sipuli kerää vielä vararavintoa itseensä seuraavan vuoden kukintaa varten =) Ei muuta kuin amaryllisonnea vai pitäisikö sanoa ritarinkukkaonnea!

Sammaleen pauloissa

Onhan meillä hellästi vaalittuja ja hoivattujakin amarylliksiä ;) Niitä varten olemme keränneet pehmoista sammalta. Nuorimmainen oli apurinani kun eilen taiteilimme läheisessä kivikossa keräämässä vihreää samettia. 

Kuten moni muistaa potagerista ja kiviaidasta niin meilläpäin on melkoisesti kiviä. Saunan takana on suoranainen kivikko. Pellon raivauksen yhteydessä jyrkään rinteeseen on vieritetty vaikka kuinka valtavia kiviä, joiden pinnalle on vuosien saatossa kasvanut kaunis sammalpinta. Kivikko on keskellä risukkoa, katseiden ulottumattomissa ja sen tähden raaskimme kuoria valtaisia kiviä sammaleesta. 

Nuorimmainen kuori kiviä varovasti. Otimme sammaleen paloja sieltä täältä, jotta vihreiden palleroiden kokonaisuus olisi pysynyt suhteellisen kauniina siitäkin huolimatta, ettei salaiseen kivikkoomme näekkään mistään suunnilta. 

Huomenna siis luvassa sammaljuttuja =)

Vahatut amaryllikset

Edellisessä postauksessa mainitsin ohimennen meidän vahatusta amarylliksesta. Siitä on jo jokunen viikko aikaa kun poikkesin työmatkalla hankolaisessa kukkakaupassa ja mitä minä löysinkään? Olin jo useaan otteeseen kuullut vahatuista amarylliksista, nähnyt niitä blogeissa ja netissä, mutten ollut törmännyt vielä yhteenkään. No näissä oli erityisen ihastuttavaa tuo vahauksen kauneus. Sisustuksellinen harmaan ja valkoisen yhdistelmä ilman blingblingiä. Tartuin siis tilaisuuteen vaikkakin nämä olivat punakukkaisia. Olisin mieluummin hankkinut valkeakukkaisen. Mutta menkööt tällä kertaa.

Amarylliksen sipuli, josta on leikattu juuret pois on vahattu steariinilla. Ennen juurien leikkuuta ja vahausta sipuli on saanut tarvittavan määrän ravinteita ja vettä. Vahauksen yhteydessä sipulin pohjaan on kiinnitetty metallituki, jotta sipuli pysyisi kätevästi pystyssä. Tätä vahattua amaryllistä ei siis kastella eikä lannoiteta vaan koko komeus seisoo tuon metallituen avulla vaikka koristelautasella tai pöydällä. Ja mikä kiehtovinta. Näitä voi käsittääkseni tehdä kotonakin steariinin avulla esim. hyasinteille. jos siis joku teistä on tehnyt tällaisia kokeiluja niin huutakoon oitis HEP! Nimittäin nämä kiehtovat jotenkin. Mutta tällainen on siis vahattu amaryllis.

Nyt ritarit ovat vallanneet jo sisätilatkin =)

Sitä niin hurahtaa kaikkiin juttuihin. Tämän joulun yksi juttu on varmastikin vahatut amaryllikset ja sellainenhan piti ihan kokeilumielessä hankkia. Hankin amarylliksen itseasiassa jo jokin aika sitten ja jemmasin nimikyltin keittiön pöydälle. Nuorimmainen on käynyt kiivaana kun mukamas minun kasviharrastus on levittäytynyt liikaa pitkin taloa ja etenkin keittiön pöytä on kuulemma pahamaineisessa kunnossa. Multakippojen ja kasvien sekaan kun kahvikuppia saa hädin tuskin mahtumaan.

No olin sitten eräänä päivä työreissussa vähän pidempään ja neitokainen oli intoutunut siivoamaan ja siinä tuoksinassa hävittänyt tarkoin varjelemani nimikyltin, joten hänen kauneutensa on nyt sitten tyystiin nimetön. Valkeaa amaryllistä havittelin vahattuna, mutta sen muistan, että tämä on perinteisen punainen. No valkean vahatun sipulin ja raikkaan vihreiden varsien kera punainen voi näyttää jopa piristävältä, vaikken niin punaisen ystävä olekaan.

Amaryllis intoiluni ei suinkaan jäänyt tuohon vahattuun yksilöön vaan eräällä kauppareissulla tarttui mukaani Amaryllikset Hippeastrum "Athene" ja "Nymph". Toinen on puhtaan valkea hieman kellertävään taittuvalla keskustalla ja toinen vienosti piparmittukarkkia muistuttava hieman raidallinen. Ihania. Nyt nämä veijarit ovat juomalasissa vähän virkistäytymässä kun en ole vielä heitä ehtinyt ruukuttamaan.

Sitten veljeskolmikko. Amaryllikset Hippeastrum "Alfresco", valkeat hieman vihertävä keskustaiset, ylväät ritarikukat. Viikonvaihteessa on hommaa yllin kyllin luvassa. Pitäisi pistää nämä hieman kauniimmin kasvamaan ja muutoinkin hyödyntää nyt sateen ja lämmön jäljiltä sulannut puutarha ja pihamaa kaikenmoisten aarteiden etsintään. Tälläista siis tällä kertaa =)

Jännitystä ilmassa ja vähän jouluakin =)

Joululaulut soivat luureista. Apua! Tämä on aivan kummallista. Yleensä innostun joulusta vasta aivan viime tipalla, mutta tänä vuonna onkin aivan erityinen joulun odotus. Olen hitusen virittäytynyt tunnelmaan, istunut puuhellan kupeessa, juonut höyryävää teetä ja nautiskellut lehtien tarjoamista joulujutuista. Parasta antia on tarjonnut tanskalainen Bo Bedre. Ihanan yksinkertaisia ja samalla täyteläisiä kransseja ja kukka-asetelmia. Muutoinkin lehden taitto ja kuvat ovat aivan vertaansa vailla.

Sitten ruotsalaisten lehtien pikkuiset lumiukkelit näyttivät somilta vanhalla kannolla =)

Hyasintit värikylläisyydessään ja ihanissa purteloissa...

Ja miksi ihmeessä olen joulun maahan astunut jo tähän aikaan vuodesta? Jutun juuret juontavat jonkusen viikon taakse kun kävimme Järvenpään Kukkatalossa kransseja laittelemassa. Ihana Villa Kotirannan Satu, Kukkalan Sanna ja Mansikkatilan Mailla blogin Taina ja meidän Hernari osallistuu Kukkatalon joulukampanjaan. Kullakin blogilla on oma viikko ja Kukkatalon sisäänkäynti somistettavanaan. Huh vähän jänskättää =) Pysyhän siis kuulolla, sillä Hernepensaskujanteen viikko lähestyy uhkaavaa vauhtia. Ja mikä parasta luvassa on hienoja palkintoja kaikkien esillepanoja äänestäneiden kesken. Mutta tästä lisää lähiaikoina.

Ihanaa valoa ja luminen puutarha

Talvi on saapunut. Tällainen marraskuu on näillä leveyksillä kuin seitsemäs ihme. Ja tuo valon kuulaus ja kepeys on kuin tammikuun hangilla. Meillä on lunta reilusti yli nilkan ja aamulla pakkasen elohopea oli painunut miinus 15. Hrrrr. Onneksi tuvassa on klapeja ja puuhellassa ritisee tuli.

Talventörröttäjien värimaailma on lumoava. Yleensä kun lumi saapuu vasta tammikuun puolella, jos silloinkaan niin nämä talventörröttäjät ovat aivan ruskeita. Nyt pakkanen ja lumi yllätti ja upeat värit taltioituivat. Tyräkit ovat niitä lemppareita niin kuin moni Teistä tietääkin. Niissä on vaihtelevuutta, ilmavuutta ja yllätyksellisyyttä =)

Tuntuu kuin valoa tarvitsisi imeä itseensä säilöön. Niin ihanalta valon kirkkaus näyttää puhtaan valkeita lumipeitteitä vasten =) Ihanan aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille

Istutuspuuhissa =)

Ulkosalla tupruttaa lunta ja pönttöuuneissa ritisee tuli. Mikä onkaan parempaa puuhaa tuuliselle ja hyytävän kylmälle päivälle kuin viherkasvien istutus. Meillä on aina pahan päivän varalle punainen pesovatillinen multaa lämpimässä sekä ruukkuja, joten nämä puuhat voi aloittaa milloin vain =) Kätevää vai mitä ;)

Hangosta perjantaina hankkimani Kolmioviikuna Figue Triangularis, Luurankolehti Alokasia ja kaksi uutta syklaamia olivat vielä ruukkuja vaille, joten ei muuta kuin suoja pöytäliinan päälle ja tykötarvikkeet esille.

Ensimmäisenä ruukkuun pääsi ihanaakin ihanampi kolmioviikuna. Kolmioviikuna pääsi komeimpaan ruukkuun, eli valkeaan suureen ananasruukkuun, josta kävin kippaamassa tunkioon aiemmin istuttamani lankaköynnöksen.

Sitten pyöreälehtinen alokasia. Näitä olen aiemmin nähnyt pitkullaisilla lehdillä varustettuna, mutta tämä pyöreämpilehtinen oli enemmän omaan makuuni.

Sitten minisyklaami

Ja lopuksi balkanin syklaami.

Tuvan oven vierusta muuttuu pikkuhiljaa runsaammaksi. Nyt vielä pitäisi se riisikori hankkia tuolle alokasialle niin kokonaisuus olisi yhtenäisempi. Tällaisia pakkaspäivän puuhia tällä kertaa.

Kukkia ja ihanuuksia Hangosta

Olin tänään työkeikalla Hangossa. Jo aamulla kotoa lähtiessäni otin kameran mukaani. Alkuperäisenä ajatuksenani oli kävellä pitkin Hangon katuja ja ihailla toinen toistaan upeampia puutaloja, bongailla kameralla syystalven istutuksia ja ovienpielissä roikkuvia kransseja. Mutta toisinhan siinä sitten kävi =) Toki astelin katuja ihanassa auringonvalossa, taivas oli täyteläisen sininen ja puutalot näyttivät toinen toistaan ihanammilta. Toki istutuksia ja kransseja sain turhaan tähyillä. Sitten joku sisälläni muistutti kävelykadulla olevasta kukkakaupasta ja päätinkin suunnata askeleeni sinne. Onnekseni =)

Kukkakaupan ulko esillepanoissa oli ihania syklaameja ja ajattelin oitis kasvattaa kokoelmaani. Sitä paitsi nämä olivat kerrankin nimetty niin, että tiesin mitä olin hankkimassa. Yksi Balkanin syklaami pääsi mukaani. Sitten ihastelin sympaattisia, pikkuisia kukka-asetelmia. Syklaamit, sammaleet ja puunpalaset oli kiedottu kauniiksi kokonaisuuksiksi.

Seuraavaksi astelin sisään viihtyisään, kukkapuotiin. Tiskin takana oli tuttu myyjä, jonka olen aimmin kohdannut oman kotikulmani kukkakaupassa. Juttu pääsi mukavasti siis rullaamaan ja luuhasin pitkin kukkauppaa kohdaten aivan ihania kasveja. Ja mikä parasta kaikki oli nimetty. Valikoima oli ällistyttävän erilainen ja kiehtova.

Tulilatvoja on tämänkin näköisenä =) Vauh! Itse tulilatvoista en niinkään piittaa mutta tässä yksilössä oli jotain todellakin kiehtovaa.

Hankin ensin kaksi syklaamia, yhden vahatun amarylliksen ja alokasian =) Juttelin niitä näitä mukavan myyjän kanssa ja lähdin onnellisena autolle. Mutta jo jonkin matkaa käveltyäni kirjavalehtinen viikuna jäi kolkuttamaan takaraivooni. Uskottelin kotvan itselleni, että voin hankkia sen yhtä hyvin seuraavalla kerralla. Mutta eih! Kun pääsin autolle niin jouduin hurvittelemaan autolla kävelykadun kulmille ja ei muuta kuin takaisin kukkakauppaan. Välillä tämä kukkahulluus on suorastaan pelottavaa =) No ei muuta kuin figus triangularis kyytiin ja takaisin autolle =) Käykö Teille koskaan näin?

Mutta yhtä kaikki kukkauppa, Happy Flower oli ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista kohteista. Valikoima oli erilainen, kasvit nimetty huolella ja palvelu mitä ystävällisintä =) En voi muuta kuin suositella.

Pikkuhiljaa viherkasvit ovat vallanneet tilaa meillä kotosalla ja joku päivä varmasti on luvassa lisää juttua näistä hankinnoista. Mutta nyt mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille =)