Jouluisia diy juttuja =)

Lasikellot ovat ihania! Niiden sisään voi tuunailla pikkuisia pienoismaailmoja. Meillä on vaihteeksi lumet sulaneet pois, joten luonto ja metsä tarjoaa mitä otollisimman aarteiden etsintä paikan. Tein siin pienoisen keruumatkan. Tällä kertaa halusin lasikupuihin valkeutta ja harmautta. Etsin sammaleiden sijaan erilaisia jäkäliä. Meidän pihapiirissä kasvaa jättiläismäisiä vanhoja pihlajia, vaahteroita ja tammia. Niiden oksat ovat suorastaan kuorrutettuja valuvilla harmailla jäkälillä. Ja näin myrskytuulten jälkeen on otollista löytää maahan tippuneita kauniita oksia. 

Yhteen kupuun pääsi jäkälin koristeltu valkoinen amaryllis ja pieni valkea metsäjänis, toiseen hurmaava, nostalginen joulukalenteri ja muutama pesty vaaleanpunainen hyasintti kaveriksi. Kyllä joulun odotus on sitten ihanaa =) 

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa. Joulukuusiarvonta on siis edelleen meneillään tuolla Järvenpään Kukkatalon Facessa, joten vielä ehtii hyvin osallistua 50€ lahjakortin arvontaan. Joten käyhän äänestämässä mieleistäsi kuusta tästä =)

Viktoriaaniset lasikellot =)

Tulppaanitorstai postauksen yhteydessä Kati 100% outdoor - blogista ihasteli erityisesti lasikelloja, joten ajattelin tehdä niistä kokonaan oman postauksen. Lasikellot ovat kiehtoneet nimittäin jo puutarhataipaleeni ensimetreiltä. Muistan kuin eilisen päivän sen miten kohtasin ensimmäisen ihanan kellon. Siitä on vuosia ties kuinka paljon, mutta silloin ei vielä kukkakaupoissa ollut noita kelloja tarjolla. Tämän ensimmäisen yksilön kohtasin Westersin puutarhan pikkiriikkisessä putiikissa. Siellä tämä hitusen vihertävästä lasista valmistettu, lähes 40cm korkea kaunokainen oli korkeimmalla paikalla hyllyjen päällä. Ensi silmäyksellä polveni notkahtivat ja varoen kipusin penkin päälle ja kurottauduin ottamaan tuon ihanan kellon alas korkeuksista. Pitkään kello oli ainokaiseni, sillä kelloja ei yksinkertaisesti ollut missään. Kunnes jokunen vuosi sitten kellobuumi räjähti suorastaan käsiin ja yhtäkkiä niitä olikin kaikkialla. Suuria, pieniä, pulleita ja solakoita. Sitten kelloja alkoi pikkuhiljaa kertymään tuon vihertävän jättikellon kavereiksi. Nyt kokoelmassa on seitsemän kelloa.

Lasikellojen tai kupujen, kummaksi niitä haluaakaan kutsua, historia juontaa Viktoriaaniseen aikakauteen. Niin kuin moni muukin puutarhan ihanuus, raparperi huuppa ja upeat kasvihuoneet syntyivät tuona ikana niin myös nämä suloiset kellot. Ne mahdollistivat kasvukauden pitenemisen Brittein saarilla. Viktoriaanisena aikana kiinnostus puutarhoin kasvoi ja moni halusi testata puutarhoissaan eksoottisempien vihannesten ja kasvien kasvatusta. Välimeren herkät kasvit saatiin nyt menestymään upeiden lasikellojen avulla. Samalla kasvukausi piteni, kellon sisään muodostuva kostea, lämmin pienoisilmasto suosi kasvua. Tuuli eikä eläimet aiheuttaneet tuhojaan. Ja ennen kaikkea puutarhureiden unelma ja ylpeydenaihe - aikaisemmat sadot mahdollistuivat. Ja mikä parasta kasvimaa sai ihanien kasvien rinnalle myös elegantin hienostuneita yksityiskohtia. Jos aikamatkat olisivat mahdollisia niin tilaisin oitis matkan Viktoriaanisen aikakauden puutarhoihin =)

Pienet, koulitut latva-artisokat pääsivät lasikupujen lämpöisyyteen meidän eteläisen seinustan viininpunaiseen huoneeseen. Siellä ne ovat tummanpuhuvan ruusutapetin seurassa vähän niin kuin kuninkaallisessa atmosfäärissä =)

Siinä missä meille on kertynyt noita ihania lasikelloja niin myös vanhoja puutarhan oppikirjoja on kertynyt useampiakin. Osa vanhan kansakoulun aikaisia peruja, osa saatuja ja osa löydetty antikvariaateista. Vanhoissa oppikirjoissa on aivan omanlaisensa tunnelma. 1938 ilmestyneessä Koulun kasviopissa korostetaan muoto-opin merkitystä perustana kasvien kasvun ymmärrykselle.

Toinen toistaan ihanammat havainnekuvat kerovat miksi kasvit kasvavat kohti valoa ja mikä merkitys on kotipuutarhan esteettisyydellä. Kirjassa sanotaan mm. ettei kannata aloittaa kotipuutarhan pitoa, jollei ole aikaa esteetisyydestä huolehtimiseen.

Ihastuttavaa Lasikupukkapäivää Teille kaikille!