Viktoriaaniset lasikellot =)

Tulppaanitorstai postauksen yhteydessä Kati 100% outdoor - blogista ihasteli erityisesti lasikelloja, joten ajattelin tehdä niistä kokonaan oman postauksen. Lasikellot ovat kiehtoneet nimittäin jo puutarhataipaleeni ensimetreiltä. Muistan kuin eilisen päivän sen miten kohtasin ensimmäisen ihanan kellon. Siitä on vuosia ties kuinka paljon, mutta silloin ei vielä kukkakaupoissa ollut noita kelloja tarjolla. Tämän ensimmäisen yksilön kohtasin Westersin puutarhan pikkiriikkisessä putiikissa. Siellä tämä hitusen vihertävästä lasista valmistettu, lähes 40cm korkea kaunokainen oli korkeimmalla paikalla hyllyjen päällä. Ensi silmäyksellä polveni notkahtivat ja varoen kipusin penkin päälle ja kurottauduin ottamaan tuon ihanan kellon alas korkeuksista. Pitkään kello oli ainokaiseni, sillä kelloja ei yksinkertaisesti ollut missään. Kunnes jokunen vuosi sitten kellobuumi räjähti suorastaan käsiin ja yhtäkkiä niitä olikin kaikkialla. Suuria, pieniä, pulleita ja solakoita. Sitten kelloja alkoi pikkuhiljaa kertymään tuon vihertävän jättikellon kavereiksi. Nyt kokoelmassa on seitsemän kelloa.

Lasikellojen tai kupujen, kummaksi niitä haluaakaan kutsua, historia juontaa Viktoriaaniseen aikakauteen. Niin kuin moni muukin puutarhan ihanuus, raparperi huuppa ja upeat kasvihuoneet syntyivät tuona ikana niin myös nämä suloiset kellot. Ne mahdollistivat kasvukauden pitenemisen Brittein saarilla. Viktoriaanisena aikana kiinnostus puutarhoin kasvoi ja moni halusi testata puutarhoissaan eksoottisempien vihannesten ja kasvien kasvatusta. Välimeren herkät kasvit saatiin nyt menestymään upeiden lasikellojen avulla. Samalla kasvukausi piteni, kellon sisään muodostuva kostea, lämmin pienoisilmasto suosi kasvua. Tuuli eikä eläimet aiheuttaneet tuhojaan. Ja ennen kaikkea puutarhureiden unelma ja ylpeydenaihe - aikaisemmat sadot mahdollistuivat. Ja mikä parasta kasvimaa sai ihanien kasvien rinnalle myös elegantin hienostuneita yksityiskohtia. Jos aikamatkat olisivat mahdollisia niin tilaisin oitis matkan Viktoriaanisen aikakauden puutarhoihin =)

Pienet, koulitut latva-artisokat pääsivät lasikupujen lämpöisyyteen meidän eteläisen seinustan viininpunaiseen huoneeseen. Siellä ne ovat tummanpuhuvan ruusutapetin seurassa vähän niin kuin kuninkaallisessa atmosfäärissä =)

Siinä missä meille on kertynyt noita ihania lasikelloja niin myös vanhoja puutarhan oppikirjoja on kertynyt useampiakin. Osa vanhan kansakoulun aikaisia peruja, osa saatuja ja osa löydetty antikvariaateista. Vanhoissa oppikirjoissa on aivan omanlaisensa tunnelma. 1938 ilmestyneessä Koulun kasviopissa korostetaan muoto-opin merkitystä perustana kasvien kasvun ymmärrykselle.

Toinen toistaan ihanammat havainnekuvat kerovat miksi kasvit kasvavat kohti valoa ja mikä merkitys on kotipuutarhan esteettisyydellä. Kirjassa sanotaan mm. ettei kannata aloittaa kotipuutarhan pitoa, jollei ole aikaa esteetisyydestä huolehtimiseen.

Ihastuttavaa Lasikupukkapäivää Teille kaikille!