maanantai 22. helmikuuta 2016

Viktoriaaniset lasikellot =)


Tulppaanitorstai postauksen yhteydessä Kati 100% outdoor - blogista ihasteli erityisesti lasikelloja, joten ajattelin tehdä niistä kokonaan oman postauksen. Lasikellot ovat kiehtoneet nimittäin jo puutarhataipaleeni ensimetreiltä. Muistan kuin eilisen päivän sen miten kohtasin ensimmäisen ihanan kellon. Siitä on vuosia ties kuinka paljon, mutta silloin ei vielä kukkakaupoissa ollut noita kelloja tarjolla. Tämän ensimmäisen yksilön kohtasin Westersin puutarhan pikkiriikkisessä putiikissa. Siellä tämä hitusen vihertävästä lasista valmistettu, lähes 40cm korkea kaunokainen oli korkeimmalla paikalla hyllyjen päällä. Ensi silmäyksellä polveni notkahtivat ja varoen kipusin penkin päälle ja kurottauduin ottamaan tuon ihanan kellon alas korkeuksista. Pitkään kello oli ainokaiseni, sillä kelloja ei yksinkertaisesti ollut missään. Kunnes jokunen vuosi sitten kellobuumi räjähti suorastaan käsiin ja yhtäkkiä niitä olikin kaikkialla. Suuria, pieniä, pulleita ja solakoita. Sitten kelloja alkoi pikkuhiljaa kertymään tuon vihertävän jättikellon kavereiksi. Nyt kokoelmassa on seitsemän kelloa.

Lasikellojen tai kupujen, kummaksi niitä haluaakaan kutsua, historia juontaa Viktoriaaniseen aikakauteen. Niin kuin moni muukin puutarhan ihanuus, raparperi huuppa ja upeat kasvihuoneet syntyivät tuona ikana niin myös nämä suloiset kellot. Ne mahdollistivat kasvukauden pitenemisen Brittein saarilla. Viktoriaanisena aikana kiinnostus puutarhoin kasvoi ja moni halusi testata puutarhoissaan eksoottisempien vihannesten ja kasvien kasvatusta. Välimeren herkät kasvit saatiin nyt menestymään upeiden lasikellojen avulla. Samalla kasvukausi piteni, kellon sisään muodostuva kostea, lämmin pienoisilmasto suosi kasvua. Tuuli eikä eläimet aiheuttaneet tuhojaan. Ja ennen kaikkea puutarhureiden unelma ja ylpeydenaihe - aikaisemmat sadot mahdollistuivat. Ja mikä parasta kasvimaa sai ihanien kasvien rinnalle myös elegantin hienostuneita yksityiskohtia. Jos aikamatkat olisivat mahdollisia niin tilaisin oitis matkan Viktoriaanisen aikakauden puutarhoihin =)


Pienet, koulitut latva-artisokat pääsivät lasikupujen lämpöisyyteen meidän eteläisen seinustan viininpunaiseen huoneeseen. Siellä ne ovat tummanpuhuvan ruusutapetin seurassa vähän niin kuin kuninkaallisessa atmosfäärissä =)

Siinä missä meille on kertynyt noita ihania lasikelloja niin myös vanhoja puutarhan oppikirjoja on kertynyt useampiakin. Osa vanhan kansakoulun aikaisia peruja, osa saatuja ja osa löydetty antikvariaateista. Vanhoissa oppikirjoissa on aivan omanlaisensa tunnelma. 1938 ilmestyneessä Koulun kasviopissa korostetaan muoto-opin merkitystä perustana kasvien kasvun ymmärrykselle.



Toinen toistaan ihanammat havainnekuvat kerovat miksi kasvit kasvavat kohti valoa ja mikä merkitys on kotipuutarhan esteettisyydellä. Kirjassa sanotaan mm. ettei kannata aloittaa kotipuutarhan pitoa, jollei ole aikaa esteetisyydestä huolehtimiseen.

Ihastuttavaa Lasikupukkapäivää Teille kaikille!

27 kommenttia:

  1. Oi ihanuus, rakastan myöskin noita lasikelloja! Tuota tummaa tapettia vasten usean kellon kokoelmana vaikutus on aivan upea. Vanhat puutarhakirjat ovat aarteita, löysit vielä asiaa kupukkaistakin ihanan kuvituksen kera. Kiitos taas tästä kauneuspläjäyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kertakaikkisella tuurilla löysin tuon kupukan kuvan =) Hauska sattuma =) Lasikellot ovat jotenkin niin romanttisia

      Poista
  2. On totta, että puutarhassa kannattaa touhuta omankokoisiaan asioita. Muuten esteettisyys saattaa jäädä haaveeksi. Olikohan immeisillä ennen enemmän aikaa, kun tuollaisia painottavat? Olen törmannyt samaan vanhoissa kirjoissa. Tai sitten se oli periaatteellista; jos johonkin ryhdyt, niin sen myös hoidat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että aikakäsitys on muuttunut vuosien varrella. Ihan kun katsoo vanhaa arkkitehtuuria ja koristeellisia yksityiskohtia niin tuntuu, ettei kellään ole aikaa nykyään.

      Poista
  3. Ihana postaus, kiitos! Minulla on yksi pienokainen kupukka, ehkäpä kokoelma vielä jonakin päivänä kertyy myös Mamman hoteisiin:) Tuo korkea vihreä on todellinen aarre, pieni kelloni on aivan liian pieni, tai ainakin se käy melkein heti pieneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pienokaiset kupukat ovat ihania =) Toivottavasti kupukkasi saa pian seuralaisen itselleen =)

      Poista
  4. Upeat lasikellot! Epäilen että en saisi tuommoista määrää pysymään ehyenä;) Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvin ovat ehjinä pysyneet, vaikka nämä ovat kesäisin potagerissa. Ainut ongelma on, että hiekkainen multa naarmuttaa näitä

      Poista
  5. Kauniita lasikelloja ja upea kokoelma! Muuten ihan mielenkiinnosta, mitä latva-artisokkia kasvatat ja kasvatatko aina taimesta lähtien? Nuo latva-artisokan taimet ovat kyllä jotenkin valloittavan näköisiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Meillä on ihan tavallisia Nelssonin latva-artisokan siemeniä, mitä löytyy lähes jokaiselta siemenhyllyltä. Ja itse ollaan aina siemenestä kasvatettu =) Taimia on aika huonosti saatavilla

      Poista
  6. Oi, mikä postaus!
    Mä oon todella ihastunut noihin lasikelloihin jo pidemmän aikaa, mutta mulla ei ole vielä yhtään sellaista. Tämä ihastus on vasta haaveiluasteella.
    Ja vanhoja puutarhakirjoja mä rakastan. Keräilen niitä aina kirppareilta ja antikvariaateista. Ja yksi mun aarre on mun äidin luonto-oppikirja. Siinä kerrotaan tosi hyvin ihan tavallisesta kotiviljelystä. Olisi mahtava, jos nykyäänkin koulussa opetettaisiin tuollaista hyödyllistä ainetta. Eihän hyötykasvien viljelyyn tarvita edes puutarhaa, parvekkeellakin voisi hyvin viljellä vaikka mitä, lapsetkin.
    Nämä kuvat ovat todella kauniit; tapetit, lasikellot ja tuo kirja. Aah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kipin kapin haaveet todeksi =) Vanhat puutarhakirjat ovat niiiiin ihania. Itseasiassa tarvittaisiin oikein kunnon puutarha antigvarioita, olisi niin ihanaa tehdä kaikkia puutarhalöytöjä =)

      Poista
  7. Ooh mitä puutarharomantiikkaa parhaimmillaan, ♥ ihanat kupukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta pitää olla vähän romanttisella päällä, jotta jaksaa kevään pitkän odottelun =)

      Poista
  8. Niin houkuttelevan näköisiä, ettei sanotuksi saa.... Etenkin tuo vihreäsävyinen on aivan upea. En yhtään ihmettele, että olet menettänyt sydämesi lasikupukoille. Ovat ne niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vihreä on ainakin kymmenenvuotta vanha. Vaikuttaisi, että se on laadukkaampaa tekoa kuin nuo muut kellot =) Lasikupukat vaan vievät sydämen mennessään =)

      Poista
  9. Oi, kuinka ihana postaus! Pitääpä lisätä haavelistalle lasikupukoita - on niin ihana sanakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasikupukat sopisivat vallan mainiosti oravan kesäpesällekin =)

      Poista
  10. Ihana kupukkakokoelma! Se on puutarhaonnea se, jos on lasikellossa kasvamassa latva-artisokkaa. Vanhat puutarhakirjat ovat aarteita myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan lasikupukan suojissa asustavat artisokat ovat puutarhaonnea parhaimmillaan =)

      Poista
  11. Olen käynyt jo monta kertaa katsomassa noita ihania lasikellojasi! Niin kaunis postaus! Mulla on yksi lasikupu, sellainen Iittalan vanha, jossa on jotain kohokuvioita, juustokupu kai, mutta tykkään siitäkin, toisaalta kuitenkin tuollainen sulavalinjainen herkkä kupu on tosiaan kauniimpi ja tuo esille sen suojaan laitetun kasvin tai jonkun muun ihanuuden!

    VastaaPoista