Heti herättyäni kun näin maiseman, näin kuuran huurruttaman potagerin, kukkaset ja auringon ensisäteet, en voinut kuin syöksyä kameran kanssa ikuistamaan tuota kauneutta. Kipaistessani kevein askelin pitkin potagerin käytäviä ja kumartuessani toinen toistaan upeamman kaunokaisen ääreen mielessäni soi moldovalaisen säveltäjän, Eugen Dogan romanttisen hienostunut, mutta samalla niin mahtitempopinen valssi. Voi tätä onnea. Talvi on ovella =)
Jatkoin kierrostani ihastuksesta pakahtuneena ja ihanaiset ritarinkannukset, jotka kukkivat toistamiseen olivat niin kauniita. Värit muuttuvat, kuuran valkeus yhdistettynä hienosuneisiin purppuran sävyihin ja kuolleisiin, rusehtaviin kukkavanoihin on vähintäänkin runollista =)
Koko potager kylpi hämyisessä aamuvalossa
Katanat olivat kietoutuneet yksinäisen punahatun siemenkodan ympärille. Ja nämäkin näyttivät niin romanttisilta, niin taianomaisilta.
Yhtäkkiä värimaailma muuttui jälleen. Tyräkkien lakastuneet lehdet olivat värjäytyneet hentoon oranssiin ja kuuran kuoruttamat katanat loistivat.
Valo oli uskomattoman upeaa ja haurasta. Ja Eugen Dogan valssi valtasi mieleni ja vei minut hetkeksi sadunhohtoisiin maailmoihin. Voi puutarha, millainen runsaudensarvi ja elämysten lähde oletkaan.
