Todellista rakkautta =)

Ritareita ihastellessa mieleen tulviin Jordi Savallin sävelet. Olen aiemminkin postannut Jordi Savallista. Potagerin sydämessä sykkii rakkaus historiallisiin puutarhoihin ja viehätys renesanssiajan taiteeseen ja tarinoihin. Ja rakkaus tuohon historiaan on jotenkin kokonaisvaltaista. Siihen kuuluu musiikki oleellisena osana. Koska musiikki on ikään kuin silta tunnetiloihin ja tarinoihin. Itseasiassa minulla on erinäisiä soittolistoja, joita kuuntelen aina tehdessäni postauksia. Puutarhaan, eri vuodenaikoihin, eri kasveihin jne. liittyy erilaisia tunnetiloja. Ritariaikaan liittyy aina katalonialaisen säveltäjän Jordi Savallin sävelet.

Potagerin keskikäytävän päätepistessä hohtaa valkeana ja viattoman puhtaana Atholl nimiset ritarinkannukset. Näiden kukkien mustat pisteet eivät ole voimakkaat vaan erottuvat läheltä tarkasteltuna hennon harmahtavina. Ritarinkannuksilla on ominaista, että niiden kukkien keskustojen mykeröt ovat eri värisiä. Valkean ritarin kukkavana on ilmava ja kohtalaisen harva. Samoin kuin tuon alla olevan taivaansinisen ritarin Crown Jewelin.  

Crown Jewelin keskimykiö on vuorostaan aavistuksen kellanrusehtava. Ritarit vaativat pitkää ja harrasta tarkastelua, jotta niiden kauniit vivahde-erot huomaisi =)

Hentojen taivaansinisten lisäksi ritareita on aina violettiin vivahtavista huikeisiin ultramariinin sinisenä loistaviin yksilöihin. Sininen kuvasti keskiajalla uskollisten palvelijoiden pyyteettömyyttä ja todellista rakkautta. Tähän lienee monia syitä. Mutta sinisen vivahteet, niiden raikkaus, puhtaus ja sävykkyys vievät sydämen kerta toisensa jälkeen myös täällä kotipotagerissakin. Sinisyydessä on jotain sellaista missä silmä lepää. 

Pink Ruffles on hentoisen vaaleanpunertava pikkuritari. Toisinaan ritarit jäävät kyhykäisiksi kukinnoiltaan. Saattaa olla, että vuosien oloon tämä hentoinen ihanuus saa itsensään lisää pituutta, mutta tänä vuonna mennään noin 40 cm mitalla.

Ritarien viihtyessä niistä kasvaa suuria pehkoja. Ritarit rakastavat auringonpaistetta ja hikevää hiekkamultamaata ja silloin tällöin pollenpotkua ravinnoksi. Meillä potagerin maa on hikevää ja kuivinakin kesinä maa pidättää itsessään sovivasti kosteutta, mikä osaltaan vaikuttaa perennojen viihtymiseen. Highlander "Sweet Sensation" on hankittu pikkiriikkisenä taimena Kauppilalta ja nyt vuosien jälkeen se on jo näin komea.

Tässä näkee vähän ritareiden kasvutapoja. Tuo ensimmäinen säihkyvän sininen omaa tiiviin ja runsaan kukkavanan ja ylvään rungon. Kun taas seuraava ritari on tuollaista lyhyempää sorttia. Sen kukkavana on leveä ja lyhyehkö ja lehvästö tiivis. Sitten tuo vaaleasininen lukeutuu noihin ilmaviin ja harvahkoihin ritareihin, joilla on kylläkin pituus kohdillaan.

Tässä vielä hitusen ritareiden loistoa potagerin pääteistutuksessa.

Sen lisäksi, että ritareiden ulkomuoto vaihtelee niin myös niiden kukinta-ajoissa on jonkinverran eroja. Meillä jo vuosia viihtyneet "Centurion rose F1 Hybridit"vasta kasvattelevat nuppuvanojaan. Nämä ovat pidempivartisia ja lähes ihmisen korkuisia ritareita. Ja ahh- niin kovasti kovasti suloisia väritykseltään. Aivan ehdottomia lemppareita. Niistä sitten taas oma postaus kunhan pääsevät kukinnan alkuun.

Pacific Astolat kukkii parhaillaan Kanitarhan kukkamaalla ja siinä on selvästikin eniten punaiseen vivahtavaa. Kanitarhan kukkamaa on potageria huomattavasti kuivempaa ja köyhempää maata, mikä näkyy tämän ritarin heikkoluontoisuutena. Täällä tarvitsisi ehdottomasti tehdä vähän maanparannustoimia, jotta hänen uljautensa pääsisi täyteen kukoistukseen.

Tällaista ritarirakkautta tänään =) Ehdin sentään kuvaamaan uljaan ritarijoukkoni ennen kuin aurinko vetäytyi pilveen ja uhkaavat pilvet rantautuivat ritarien ylle. Nyt on pieni pala kesää ja suurta suloisuutta säilöttynä sadepäivien varalle =)