Ilman kukkia ei puutarha ole jokahetkinen ilo!

Olin aamulla menossa istuttamaan leikkokukkia kun harhauduin matkallani puuvajan verstaalle. Jotenkin siis kesken istutuspuuhien löysin itseni siivoamassa verstasta. Aikani kun olin raivannut löysin takanurkassa olevan kansakoulun aikaisen vanhan kaapin. Olin sitä toki aiemminkin, kymmenisen vuotta sitten, tonkinut. Mutta nyt pureuduin kaapin sisältöön oikein antaumuksella. Suorassa pinossa olevia lehtiä, Seuroja, Opettajain lehtiä, Kodin kuvalehtiä, Hopeapeili lehtiä, Kirjakerhon esitteitä, Ympäristöteatterin käsiohjelmia ja Kotiliesiä. Kaikki sievissä pinoissa ja kohtalaisen moitteettomassa kunnossa.

Kun olin aikani myllännyt bensanhajuisessa verstaspahasessa rahtasin lehdet sisälle. Otin kupin kahvia ja aloin tutkimaan mitä kaikkea vuonna 1956 oli tapahtunut. Kotiliesiä oli nimittäin täydellinen vuosikerta juurikin vuodelta 1956. Ja tiestysti tutkin lehtiä puutarhaluontoiset lasit silmilläni. Toukokuun numerossa puutarhaopettaja Aino Harju kertoi luonnon läheisyydessä olevien kotipihojen kasveista ja kasvivalinnoista.

" Siellä missä kesytön luonto on kaukana, kukkarunsaus voi tuottaa saman ilon, 

ja opettaa lapsetkin vaalimaan ja kunnioittamaan kasvien elämää."

Tuohon aikaan värikkäät lupiinit, jättiläiskokoiset päivänkakkarat, Darwin tulppaanit, ja sarviorvokit ovat olleet suosiossa. Ja varma syyskesän merkki on ollut keltaiset kukat puutarhassa - auts näyttää huolestuttavalta kun katsoo ikkunasta ulos. Onko syyskesä täälläkin? Annan Vestan vielä hetken soida levylautasella, hörppään toisenkin kupin kahvia ja taidan lähteä vihdoinkin istutuspuuhiin.