Keltaisia kuorutuksia

Muutama päivä sitten joku ohikulkija pysäytti autonsa meidän kiviaidan taakse ja hyppäsi kamera kourassaan autosta ulos. Hieman hämillään seurasimme outoa kulkija keittiön ikkunasta. Kulkija kiipesi kiviaidalle ja alkoi ottaa valokuvia keltaisuudesta, loputtomasta keltaisuudesta.

Tänään menin tutkimaan samaa keltaisuutta. Tosiaan jotain vangitsevaa ja voimallista on tänä vuonna tuossä häkellyttävän upessa keltaisuudessa. Kiviaita on saanut upean syys kuorutuksen, samoin maa sen ympärillä. Aamu-usva tuo oman säväyksen tuohon suloiseen keltaisuuteen. Aivan kuin lehdet hohtaisivat valoa aamun hämyyn.

Tämä kesä ja syksy on ollut täynnä kummia kulkijoita. Ei ollut ensimmäinen ohikulkija nimittäin joka seisahtuu. Hieman outoa, jotenkin piha tuntuu niin yksityiseltä, että itse en ainakaan tohtisi toisten kiviaidoille nousta. Ehkä kummallisin tapaus oli kun joku pysähtyi ottamaan selfien potageria vasten. Vaikka sitä luulee asuvansa aivan korvessa niin trafiikkia tuntuu olevan.

Milläköhän nuo ihanat keltaisuudet raaskii haravoida =) Olen tämän viikon viettänyt joksenkin tiiviisti potagerissa haravoiden ja kitkien. Ja haravointia pitäisi lähipäivinä laajentaa kohti kiviaitaa ja pihan sisääntuloa. Onneksi puissa on vielä sen verran lehtiä, että urakkaa voi siirtää vielä muutamalla päivällä. Nimittäin huomenna on nuohouspäivä. Kahdeksan kappaletta liki kymmenenmetrisiä hormeja on nimittäin sellainen urakka, että saamme nauttia nuohoojan seurasta liki koko päivän ja illalla sitten vietetäänkin vanhimmaisen synttäreitä =) Mutta aurinkoista syksyn keltaisuutta Teille kaikille =)