Laskimme veneen vesille - ja annoimme tuulen kuljettaa venettä

Laskimme suloisen ja aikaa nähneen keltaisen veneen vesille. Lipusimme pitkin rauhaisaa joenuomaa, kuulimme lintujen liverrystä, sudenkorentojen siipien suhinaa, kalojen molsketta ja kaislojen kahinaa. Tässä on veneemme kotisatama. Kansakoulun mukanahan tuli aikoinaan nippu vesioikeuksia läheisiin jokiin ja järviin. Nyt jahti on löytänyt kotisataman pitkän odotuksen jälkeen.

Kotijoki on leveä ja siitä haarautuu toinenkin joki, siinä on muutama koski ja jos oikein soutaa hivakoi niin pääsee merelle asti.

Väliin tuuli tyyntyi ja joen pinta oli kuin peili

Lähimaisemat aavoine peltoaukeineen, meren läheisyyteneen ja vuolaana virtaavine koskineen ja jokiuomineen ovat niin käsittämättömän kauniita. Välillä melkein tekisi mieli nipistää itseään, havahtuakseen, että tämä on totta eikä suurta haaveunta.

Taidampa lähteä uudelleen vesille - heippa ja lokoisaa vikonvaihdetta