Kun potager imaisi meidät

Mihin katosi potager?

KUN PUNAISET SORMIKKAAT 

HÄN KÄTEENSÄ SAI - OSA I

Työkaverit istuvat sankoin joukoin (ainakin tekstiviestitulvasta päätellen =)) Riikan ilta-auringon hellimillä terasseilla. Mutta me olemme muuttaneet potagerin lämpöön. Paskaruohorivistön ääreen polvistuessa voi aistia viileän merituulen vilvoittavan henkäyksen silloin tällöin ja mielessään voi tehdä matkan vaikkapa suoraan Englantilaisten Viktoriaanisten puutarhojen kätköihin, istahtaa hetkeksi iltapäivä teelle jonkin mukavan puutarhaintoilijan seuraan tai vaan haaveilla jättilaukkarivistöstä, joka nousee jättipoimulehtien välistä muodostaen pitkän keskiakselin potagerin keskikäytävän molemmin puolin. 

Nuorimmainen on hieno nainen kiireestä kantapäähän. Kitkentäpuuhissa hansikkaiden, pääpannan sekä ämpärin on muodostettava eheä kokonaisuus. Rikkanäppi on hioutunut vuosien saatossa jokseenkin näppäräksi ja kitkentäpuuhat satottavat ainakin aika ajoin.

Talon reunusta kulkee reilu puolimetrinen kivetys, jotta kissanluukuista pääsisi ilma virtaamaan talon pohjaan samalla tuulettaen talovanhuksen perustuksia. Kivetyksen hoito kuuluu nuorimmaisen puuhiin.

Kivetystä on aikomus jatkaa tänä kesänä muillekin reunuksille sekä ulkonäön, että puhtaanapidonkin takia.

Alapihalla, eli potagerissa työkaluarsenaali on sitten pikkuisen monipuolisempi. Meillä on nimittäin potager kadonnut jälleen hetkellisesti ja sen esiinkaivaminen vaatii runsaasti raparperi-inkiväärijuomaa, huumoria sekä hyvää seuraa.

Tänävuonna olemme vihdoin päättäneet päälystää potagerin käytävät. Ailalta ja Sannilta sainkin jo hyviä vinkkejä ja lopuksi kaiken kruunasi paikallisen puutarhaliikkeen omintaja, joka myi näin ensialkuun niin järeää pohjakangasta, ettei siitä tule edes valkojuuret läpi. Nyt kangasta on sata neliötä jemmassa ja varmastikin huomenissa haen toisen mokoman. Aluskangas on kuin hallaharsoa, valkoista, mutta ainakin 30 kertaa paksumpaa, tiiviimpää ja pinnoitettu kovaksi. Puutarhaliikkeen omistaja käyttää kangasta työkseen perustaessaan puistoja ja puutarhojen käytäviä. Kangas oli super tyyristäkin, joten sietää myös toimia. 

Edellä olevassa kuvassa on kaksi valkeaa pollukkaa, jotka merkkaavat käytävän pinnoitevalintoja. Kävimme paikallisella maa-ainesfirmalla hakemassa ämpärillisen 0-8 raekokoista harmaata sekä punaista mursketta. Tämä murskekoko on kuulemman oikein hyvää käytävien perustamiseen laadun tiivistymisominaisuuksien takia. Värin valinta on ollut erittäin tiukka. Harmaa nousee paremmin esiin, mutta on sinertävyytensä ansiosta liian teknisen näköistä, joten perjantaina tulee 18 tonnia tuota punaista pihaan ja sitten alkaa jättehurja urakka. Ylämäkeen kottikärryillä soraa niin, että soi =)

Tässä nuo värivaihtoehdot näkyvät vielä paremmin. Jouduin värivalintaa tehdessäni selamaan kymmeniä vanhoja The English Garden lehtiäkin läpi ja punaisuus nousi sielläkin vallitsevaksi käytävien värisävyksi etenkin silloin kun käytäväpinta-ala on sitä luokkaa kuin omassa potagerissamme. Punainen näyttää myös hitusen luonnollisemmalta ja toimii yhteen talomme kivijalan kanssa.

Tänään kun mittari on kivunnut 29 hellelukemaan varjossakin laitettiin kellarin suuaukko valmiiksi pohjakankaan asentamista varten.

Polvet ovat parkkiintuneet ja niiden nahka muistuttaa normaali ihmisten kantapäänahkaa. Kädet ovat mustuneet, ahavoituneet ja niska punainen kuin intiaaneilla. Mutta tässä palanen ( 40m x 1,2m + keskiympyrä ja ylä sekä ala levennys ) esiin kaivettua käytävää.

Tässä vuorostaan palanen kadonnutta käytävää, jota on jäljellä vielä noin 20m. Paskaruohot ovat niin tiukasti kiinni käytävässä etteivät voimat riitä seisaalteen kuokkia niitä pois, vaan konttaan käytävät lyhyen kuokan kanssa =) 

Nuorimmaisen kanssa käytiin uimassa läheisessä merenpoukamassa. Vielä kahdeksalta illalla auton mittari kipusi 28 lämpöasteeseen ja merivesikin oli lämminnyt jo uintikelpoiseksi. Virkistäytymismatkan jälkeen piti vielä käydä fiilistelemässä nupuillaan olevia lehtoängelmiä.

Ruohosipulinkukkia

Ja talon päädyssä kukkivia hernepensaspuita.