Nakuilua, juopottelevia autokuskeja ja mammavainaan fausteja =)

Meillä oli hauska päivä tänään. Siemeniä on valtavasti laatikoissa, pussukoissa, kirjekuorissa ja ties missä. Otimme härkää sarvista ja saimme kylvettyä juuri Englannista saapuneet ritarinkannukset. Mutta tämä ei mennyt niin kevyesti kuin ensiarvaamalta kuulostaisi =)

Ensin piti tietysti miettiä miten 18 erilaista ritarinkannus sorttimenttia tunnistettaisiin. Vanha siemenpussukkatekniikka kun ei tullut kuuloonkaan ja turveruukkuihin ei voi suoraan kirjoittaakaan. Ei muuta kuin metsään siis ja hakemaan merkkitikkuja keltaisen ylätalon takana kasvavasta pihlajapöhheiköstä. Tikut piti tietysti mitata saman pituisiksi. Ja sitten vuolla tieteelliselle nimelle paikka.

Tämän jälkeen pussukat esiin ja kynä viuhuamaan. (Toki kuvassa on jo ties kuinka mones tikku meneillään ja ollaan siirrytty ritarinkannuksista jo muihinkin taimiin.)

Kun merkkausongelma oli saatu ratkaistua ja vieläpä aika symppiksellä tavalla piti tuunata istutusalue houkuttelevaan kuntoon. Jokin viikko sittenhän me löydettiin vanhasta koulun keittolasta juurikin passeli istutuspöytä, mutta yksinään se näytti orvolta ja epähoukuttelevalta. Olen aina haaveillut viirinauhoista ja tässä eräänä päivänä hurruttelin viirejä oikein urakalla.

Nyt viirinauhat piti ripustaa kunniapaikalle.

Ja sitten vielä ripaus ruukkuja ja romantiikkaa niin avot. Vihdoinkin kaikki oli valmista itse ritarien kohtaamiseen ;)

Nuorimmainen, joka on muuten erikoistunut kylvöpuuhiin, tuli auttamaan 18 ritarinkannussiemenpussukan kanssa. Ja siitäkös hihittely alkoihin =) Ensin vastaan tuli Blue tit, tihhihhiii - ja sen jälkeen ratista kärynnyt Amadeus (liekkö kuninkaallisten hoilottelijoiden heimoon kuulunut taannoin) ja sitten pistettiin maihin Fausteja (mamma vainaan paskereita).

Mihinköhän joudumme jos puutarhassamme nakuillaan, juopotellaan ja jotkut vieläpä käyttävät boheemisti taiteilijabaskereita =)

Lehtisen puutarhalta hankkimamme turveruukut olivat kuuden kennon levyinä, joten laitoimme kutakin ritakinkannusta yhden tällaisen kennollisen. Kuhunkin kennoon tuli pari kolme siementä ja loput jätimme kevääksi jemmaan.

No nyt kuitenkin villi kaarti on saatu rauhoittumaan peittelemällä siemenet visusti vermikuliitilla ja kastelemalla heidän ylhäisyytensä. Vermikuliittia käytän melkein aina kylvösten peittämiseen, sillä useimmat siemenistä ovat valossa itäviä. Lisäksi vermikuliitti sitoo kosteutta kylvöksien pintaan ja luovuttaa sopivasti ravinteita.

Moni on kysellyt ja kummastellut kylvösteni ajankohtaa. Teen usein kylvöksiä keskikesällä tai näin kesän loppupuolella ja siinä ne ovat onnistuneet kuin keväälläkin tehdyt. Toisaaltaan puutarhoissakin kypsyy paraikaa siemensato ja kohta ne kylväytyisivät itsestäänkin. Tällä kertaa kylvökset ovat turveruukuissa, jotta saan ne kaivettua syksymmällä ruukkuinen päivineen sijoilleen. Tällöin tiedän keväällä kitkiessäni, etten myllää pikkutaimia. Tässä on myös sellainenkin etu, että jos siemenet eivät idä tai vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen, niin ne voivat rauhassa itää keväällä.