Lentoharjoituksia ja kostean maan lämpöä

Oletkos koskaan kuullut pääskysen viuhahdusääniä, kun se oikein syöksyy taivaalla? Entäpä nähnyt armeijaa leppäkerttuja sumuisella ohrapellolla?

Tänään me makoilimme pitkin pituutta potagerin ylärinteen nurmella ja kuuntelimme silmät kiinni ympärillä kuuluvia ääniä. Nurmi tuntui vähän nihkeältä pään alla, mutta ilma oli lämmintä kuin linnunmaito. Silmät kiinni maailma tuntuu hitusen erilaiselta. Asumme niin maalla, ettei kuulunut mitään muita ääniä kuin ympärillä pörisevien hyönteisten surinaa, lämpimän kesätuulen huminaa ja sitten pääskyjen syöksyntäviuhahduksia. Nurmelle oli melkein voinut nukahtaa, ellei olisi ruvennut naurattamaan =) Lopulta naapuri ajeli maastoautollaan tieltä ja melkein tikahduimme nauruun. Nimittäin jostain ajatuksiin pulpahti, että nyt ne varmaan luulevat, että olemme kuolleet potagerin ääreen =) Kyläläiset ovat varmasti miljoonat kerrat mielissään ajatelleet, että hullun hommaa, aamusta iltaan ja illasta aamuun =) No sitten rupesi taivas tummumaan ja piti lähteä käymään Tammisaaressa.

Siellä jyrähtelikin jo oikein kunnolla ja kuulimme kuinka katastrofaalisessa tilassa Karjaan keskusta oli. Kotimatkalla ajoimme ukkosmyräkän reunalla pitkin kuivia teitä. Mutta lopulta meillekin saapui kauan toivottu kesäsade ja saatiin tynnyrit täyteen vettä. Ilta-aurinko värjäsi viljapeltoja oranssillaan ja kaikkialle nousi usvaa. Leppäkertut olivat saapuneet ruokailemaan läheiselle ohrapellolle ja me hullaannuimme ympärillämme olevasta kauneudesta. Aika pysähtyi, ilma oli hapekasta ja raikasta, kostea maa tuntui paljaisiin varpaisiin kesäisen lämpimältä ja taas pääskyset tekivät lentoharjoituksiaan =) Onnea - Oi suurta onnea =)