Vanhan ladyn korulippaalla

Tunne on vähän samanlainen kuin lapsena kun pääsi ihastelemaan isoäidin salaista korulipasta. Puutarhassa helmeilee vesipisarat kuin helminauhat. Lakastumisen ja siemenkotien muodostumisen aikakausi on alkanut. Puut, pensaat ja perennat paljastavat loistonsa jälkeen toisenlaisen ja pehmeämmän loistonsa. Nyt kypsyy ensivuoden unelmat.

Ritarinkannusten punertavanliila on saanut väistyä ja tilalle on tullut hentosia beigen sävyjä. Kurjenmiekkojen kuihtuneiden terälehtien lomasta pilkistää vuorostaan uutta uhkuvien vihreiden siemenkotien rivistö. Kuihtumisen ja siemenkotien aikakaudessa on jotain viehättävää, ripaus romantiikkaa ja hyppysellinen hienostuneisuutta. 

Sade on saanut sinikatanat kumartamaan. Niiden eteen piti aivan polvistua, kumartaa itsekkin niiden kauneuden edessä. Puutarhassa tarinat ja kertomukset saavat siivet alleen ja täällä kaikki lähtee elämään omaa elämäänsä. Kohtaukset vaihtuvat ja tapahtumien kirjo vie mennessään. 

Sitten toiset vasta valmistautuvat hienoimpiinsa. Syysasterit ovat vahvistaneet nuppujaan kuihtuvien ritarinkannusten suloisessa huomassa. Kukkamekkojen rimpsureunat saavat vielä kasvaa rauhassa ja sitten jälleen on luvassa sinertävään vivahtavaa loistoa.

Kurjenpolvet ovat vankistuneet ja niidenkin sävy toistaa Hernepensaskujanteelle tuttua värikarttaa.

Hernepensaskujanteen elämässä avautuu tänään myös uusi lehti. Meitä pyydettiin vähän aikaa sitten mukaan Indiedays-blogiyhteisöön ja päätimme lähteä mukaan. Hernepensas on ja pysyy vanhana kunnon kujanteena, mutta nyt meidät löytää myös Indiedaysin Inspiraatio-blogien lifestyle osiosta. Tervetuloa mukaan matkaan siis myös uudet lukijat. Ja teitä vanhoja lukijoita ilman Hernepenskujanteen matka keskelle puutarhan ihmeitä ei olisi mitään =) Joten nöyrä kiitos ja kumarrus siitä teille, että olette olemassa =)

Huomenna jälleen kalenterissakin kuukausi kääntää lehteään ja pitääkin lähteä metsästämään uutta bannerin taustakuvaa, mikä antaa oikeutta edessä häämöttävälle elokuulle. Kuukaudelle jossa päivät lyhenevät, yöt pitenevät, syksyinen kostea lämpöisyys laskeutuu yllemme ja alkaa sadonkorjuun aika.

Renessanssin eleganssi ja runollisuus toimivat yhtenä merkittävimpänä puutarhamme ja potagerimme innoituksen lähteenä. Joten en malttanut olla juhlistamatta alkavaa elokuuta otteella Limbourgin veljesten kalenterista.  Elokuu on esitetty Limbourgin veljesten 1400-luvun alussa Berryn herttuarelle maalaamassa kalenterissa haaleammissa sävyissä kuin aiemmat kesän loistokuukaudet. Ylhäällä nousee linna ylväänä ja sen alapuolella talonpojat ovat sadonkorjuutöissään, vesi on vielä niin lämmintä, että väliin voi pulahtaa uimaan. Hovineidot, raskaisiin samettihameisiin pukeutuneena, ylväine hevosine ovat lähdössä kukaties haukkametsälle. Samaa runollisuutta ja kadonnutta loistoa on havaittavissa puutarhan kätköissä.

Meidän elokuu maistuu mitä ilmeisemmin meheville pensasmustikoille =)