Rapsuttelua ja sutimista

Tällaiseen uskoon meidän eteläseinustan ikkunat ovat ajanoloon paahtuneet. Maali ja kitit rapisevat. Joskun etsiin omasta blogista jotain vanhaa tietoa eikä sitä millään löydy. Nyt ajattelimme postata hitusen näistä remppahommistakin ja tehdä tuohon ylös myös oikein oma sivu remppareiska-asioille. Näet meiltä tuppaa hukkuumaan yhtä sun toista. Esim maalien sekoitussuhteita ja sävyjä mitä mihinkin on käytetty. Nyt siis täst edes pistetään kansakoulun reseptit ja värisävyt ruotuun ja arkistoon tänne =)

Meidän näppeihin ei siikli tahdo sopia, mutta puukko sen sijaan toimii erinomaisesti vanhojen maalien rapsutteluun. Puukon kun pitää lähes 90 asteen kulmassa pokaa kohden ja vetäisee niin maalit lähtee aikalailla erinomaisesti. Eikä pokiin jää viiltoja. Olemme siis rapsutelleet kaiken irtoavan maalin pois ikkunoista. 

Jostain rapsuttelujen alta löytyi vanha puumerkki - tuommoista kauno g-kirjainta ei sitten olekkaan vähään aikaan nähnyt. Voi miten rakastankaan näitä vanhoja nurkkia ja niiden kätkemiä salaisuuksia =)

Pelkään nykymaalien homehtumista kuin ruttoa. Tässäkohden kannatan kyllä hitusen myrkkyäkin kuin ikuista homeriesaa. Tiesittekö muuten, että öljypohjaiset maalit homehtuvat helpommin kuin vesiohenteiset, vaikka itse olisin veikannut juurikin toisin päin. 

Rapsutetut ja hiotut ikkunat maalattiin ensin 25% valtti + maaliseoksella. Valtti tekee maalista todella huonosti kuivuvaa ja pari päivää on saanut odotella tämän pohjamaalauksen kuivumista.

Eilen iltahämärissä maalasin ikkunoita meidän ruusukammarissa. Ruusukammari on tulvillaan sinisiä ruusuja ja valkeat ikkunat näyttivät ihastuttavilta ruusukammarissa. Ehkäpä joku päivä parempaa kuvaa tuolta vanhasta keittolan rakennuksesta ja ruusuista =)

Kuten olen jo moneen kertaan sanonutkin niin paikallinen maalikauppa on erinomaisuudessaan vertaansa vaille. Tuskailin maaleja hakiessani kittimme kovuutta ja sain kuulla, että vernissa on liitujauhoa ja vernissaa. Kittiä voi siis nyötjistää vernissalla ja vauh! Todellakin - kitin levitys on kuin juhlaa, se jää ikkunoihin ja sen muotoiltavuus on erinomaista. Pohjamaalin kuivuttua paikkakittasimme ikkunat. Pelkäsin niin kittaamista etukäteen. Mutta voi kun olisinkin tiennyt kuinka paljon helpommaksi kittaaminen tuli uuden koohtumuksen ansiosta niin olisimme kaivaneet kaikki vanhat kitit tiehensä. No ikkunoita on jäljellä ties miten paljon niin seuraavista lähtee kititkin pois =) 

Potageria ja puutarhaa tulee todellakin laiminlyötyä parhaillaan. Mutta ehkäpä pääsemme tirkistelykierrokselle sinnekin joku päivä =) Mutta ensin pitää lähteä kokeilemaan ikkunankoristelistojen uutta sävyä, josko nyt tärppäisi.