 |
| Orkideat ovat ihanissa Green & Clay - verkkokaupasta löytyvissa Bergs Potterin lasitetuissa Helena -ruukuissa. |
Pienikukkainen orkidea on saapunut ilahduttamaan keskellä talven pimeintä aikaa. Löysin Turussa piipahtaessani kaksi tällaista vähintäänkin suloista pienikukkaista orkideaa. Suurikukkaiset näyttävät hieman teknisiltä toisin kuin nämä rennompikasvuiset orkideat. Harmikseni näiden lajike on hieman hämärän peitossa. Ilmeisesti jotakin villiorkideoita. Orkideat saivat seurakseen myös herkän nappipellean. Mutta millä ihmeen ilveellä selviän näiden ihanuuksieni kanssa? Kaivoin kirjahyllyn uumenista vanhoja kukkakirjoja esiin sekä perehdyin Suomen Orkideayhdistyksen sivuilta löytyviin hoito-ohjeisiin.
Kuten moni teistä jo arvaakin niin innostuin myös pienestä pätkästä historian havinaa, minkä tutkimusretkeni aikana löysin. Aivan ensimmäiseksi pitää siis luoda mielenkiintoinen katsaus 1935 ilmestyneen Kotiliesi -lehden artikkeliin. Rouva Anna-M. Tigerstedt toteaa artikkelissaan Orkideojakin voidaan kasvattaa kotona seuraavaa:
"Orkideain etsiminen kuuluu kaikkein vaarallisimpiin ammateihin. Vuosittain varustavat englantilaiset, ranskalaiset, italialaiset ja japanilaiset yhtiöt sekä intohimoiset yksityiset orkideain keräilijät kokonaisia retkikuntia etsimään orkideauutuuksia, joista Euroopan markkinoilla maksetaan huikeita summia. Mutta niinpä nämä orkideain matsästäjät katsovatkin melkein joka askelella kuolemaa silmästä silmään, ja lukemattomat nuoret miehet, jopa kokonaiset retkikunnat orkideoja etsiessään ovat joutuneet petojen saaliiksi, myrkyllisten käärmeiden uhreiksi tai sortuneet kosteutta höyryävien metsien ja soiden aiheuttamiin kuumetauteihin"
Ensimmäisen maailmansodan aikaan lämpöä ja erityistä hoitoa vaativat orkideat jätettiin oman onnensa nojaan. Tällöin mm. saksan Potsdamin keisarilliset orkideat myytiin huutokaupalla ja Englannissa kuningas Yrjön arvokkaat orkideaviljelykset hävitettiin. Kirjallisuuteni ei enää kertonut miten orkideaviljelykset elvytettiin uudelleen. Mutta mielenkiinto heräsi kyllä vahvasti näiden ihmeellisten kukkijoiden vaiheisiin täällä Euroopassa, joten pitääpä jatkaa joku ilta tutkimusmatkaa uudelleen.
Kovin ovat ajat muuttuneet 86 vuoden aikana ja nyt kukkakauppojen ja markettien hyllyillä olevat orkideat tuntuvat melkeinpä itsestäänselvyyksiltä.
 |
| Nappipellea sopii erinomaisesti orkidean seuraksi |
Kauniita ovat. Hurjaa on ollut aikoinaan niiden matka meidän iloksi. Tai siis niiden tuojien.
VastaaPoistaOn hyvä kun jaksat jakaa näitä historian siipien havinaa niin täällä kuin podissa 😊
Hurjaa totisesti tuo matka on ollut. Melko mielenkiintoista miten lyhyen aikaa nämä ihanuudet ovatkaan olleet tietoisuudessamme.
PoistaMeillä on noita valkoisia pienikukkaisia ollut aina joulun alla myynnissä lähitaimistolla mutta tuo punertava on itsellwni ihan uusi sävy. Ihania molemmat ja myös tuo saniainen💚
VastaaPoistaTuo punertava oli melko sydämiä särkevän näköinen
PoistaIhastuttavat pienikukkaiset yksilöt. Minä olen aina ”pelännyt” orkideaa ja se ei ole ollut koskaan kukkalistallani numero yksi. (Tärkein syy on kissat ja varsinkin näin talviaikana kun ulkotarhassa ei ole vihreää syötävää )
VastaaPoistaMinulle. orkidea huokuu mystiikkaa ja myös jotain salaperäistä vaaraa. Tämä pienikukkainen orkidea on hyvin kaunis ja näyttävä. Orkideaistutus kauniissa ruukussa näyttää hyvin kepeältä ja tyylikkäältä. Mikä on tuon ruukun koko, en osaa sitä varmasti oikein hahmottaa.
Onnea ihanille pienikukkaisille . 💛
Orkideat ovat totisesti mystisiä ja niihin liittyy kaikenlaisia uskomuksia. Noita ruukkuja on kahta kokoa. Pienempi on 14 cm ja isompi 16 cm halkaisijaltaan.
PoistaHuikea historia!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle ihana haaste, jonka sain Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä. Suosittelen lämpimästi ottamaan haasteen vastaan. 😊 Olisi niin ihana nähdä puutarhanäkymiä kauniista puutarhastasi.
Voi kiitos, pitääpä tulla kurkistamaan =)
Poista