Jättioperaatio

Huh, huh, hikeä ja selän poltteluja. Aivan ensiksi pitää kiitellä Teitä ihania lukioita tsemppihengestä tämän meidän orapihlajaurakan kanssa. Vaikka tässä vuosien varrella on yhtä sun toista tullut tehtyä tuolla puutarhassa ja väliin projektien koko on ollut kohtuu suurikin, niin nyt täytyy myöntää, että olemme kohdanneet puutarhahistoriamme suurimman urakan. Taimia tilaillessani en suoraan sanoen voinut uskoa tätä näin suureksi. Olin jopa taimitilauksen kanssa väljäkätinen ja arvioin taimet reilusti yläkanttiin, etteivät ainakaan loppuisi kesken. Nyt en enää tiedä oliko se edes kovinkaan viisasta =)

Ylimmäisestä kuvasta näkee vähän hahmotelmaa millainen järjestelmä meille on tuon aidan kanssa tulossa. Koska aidasta on tarkoitus kasvattaa parimetrinen niin olemme ajatelleet asian seuraavasti. Tuo alin pallurarivistö on 30cm leveä mukulakivireunus, mikä erottaa kukkapenkin aita-alueesta. Kivireunuksen taakse tulee metrin levyinen kuorikatealue, sitten orapihlaja-aita, jonka toisellakin puolen jatkuu vielä kuorikate. Lopuksi tulee metrinen murskekäytävä. Ajatus on se, että aitaa joutuu leikkaamaan jossain vaiheessa tikkaiden kanssa niin aidan molemmin puolin olisi ns. huoltotila, jossa mahtuu vapaasti häärimään ilman, että tarvitsee varoa perennoja ja muita istutuksia. Lisäksi tyhjä tila tuo kuviin avaruutta ja nostaa istutukset paremmin esille.

No niin sitten itse asiaan =) Tältä siis kaikki näytti lauantai aamuna kun lähdimme urakkaan. Ensin mittalangat paikoilleen, jotta tiedetään mihin oja kaivetaan. Mittalankojen väli on 45 cm.

Sitten harpilla sopiva kaari paikoilleen ja maahan viivat, joita pitkin kaivaa ojanne ylös.

Vaikka rikkakasvien torjunta-aineista on ollut yhtä sun toista juttua viime vuosina uutisissa ja lehdistössä niin tämän projektin kanssa ei auttanut muu kuin käsitellä koko alue reilu viikko ennen taimien tuloa, joten nurmi on jo kellastunut hitusen. Siitä huolimatta kaivoimme oja aluuelta ensin pintamullat ja ruohotuppaat pois. Ruohotuppailla paikattiin vuorostaan välitilaan tulevaa rinnettä.

Tältä ruohotupasten nyhtäminen kauempaa näytti =)

Sitten kun alue oli hahmottunut tehtiin vähän esivalmisteluja. Koska taimia oli aikomus istuttaa 3,5 kpl metrille niin taimivälevä varten tarvittiin tietysti mittakeppi. Taimiväliksi tuli 33,3 senttiä. Ei siis mitään suurpiirteistä vaan millin tarkkuudella tässä mentiin ;)

Taimia nippu vesisankossa ja arsenaali kastelukannuja kastelua varten.

Ja ei muuta kuin n. 50cm syvän ojan kaivuuseen.

Ojan reunat yritettiin pitää siisteinä, jotta taimet olisi mahdollisimman helppo laittaa suoraan riviin keskelle ojaa.

Ojan pohjalle laitettiin ohut kerros kaksi vuotta taivasalla palanutta hevosenkakkiturvetta, joka sitten harattiin hyvion sekaisin maa-aineksen kanssa. Sitten vako kasteltiin huolella.

Mittatikun avulla taimivälit kuntoon. Tujaus multaa juurten päälle ja multakerroksen päälle vielä kevyt kakkikerros.

Sitten reilusti vettä.

Lauantaina vierähti aamu kymmenestä ilta yhteentoista tuon aidan parissa. Yksi ruokatauko ja iltatee ehdittiin ottaa. Muutoin hillitöntä lihasten laulantaa ja saatiin kuin saatiinkin potagerin toinen reuna kuntoon, eli ensimmäiset sata tainta maihin ja ojaa tuli kaivettua suunnilleen 33m. Eli n. 7,5 kuutiota tuli maata kaivettua. Kaivuuoperaation välissä hengähdin hetken potagerin reunalla siemaillen mustaviinimarjamehua ja nappasin ennen auringonlaskua tällaisen näkymän.

Ja sunnuntai aamusta ei muuta kuin jälleen kaivamaan. Tällä kertaa yllätysmomenttia oli hitusen enemmän kuin lauantaissa. Koska orapihlaja-aidan istutus oli ajateltu hitusen pienemmäksi urakaksi mitä se todellisuudessa oli niin myös alkuvalmistelut oli jätetty hitusen viimetinkaan. Potagerin alkupäässä oli nimittäin murskekuorma juurikin tulevan orapihlaja-aidan paikalla. Ei muuta kuin aluksi mursketta siirtämään toisaalle. Siinä tuoksinassa tuli sitten perustettua potagerin sisäänkäynti käytävän pätkä, joka oli odottanut valmistumistaan viime kesästä. Kellarista alukangasta kehiin ja ei muuta kuin mursketta kärräämään.

No käytävä ei lohkaissut riittävästi mursketta, joten tähän perään sitten perustettiin lauantaisten orapihlajien taakse tuleva huoltokäytävä. Tässä vaiheessa projekti ei tuntunut laisinkaan niin innostavalta kun voimat menivät pelkkiin raivaushommiin. Mutta pikkuhiljaa kellon käydessä ilta kuutta alue oli siinä kunnossa, että päästiin vetämään jälleen mittalankoja ja kaivamaan ojaa. Ilta yhdeksältä noin 30 tainta oli jälleen istutettu ja ojaa kaivettu tuohon pressun alla olevan murskekasan reunaan saakka. Nyt siis jäljellä oli vielä 120 tainta - jihuu =)

Vielä lopuksi loput taimet nipuissa ruukkuihin ja mustaa multaa jurakkojen peitoksi ja loraus vettä. Joskus vähän itsekkin ihmettelee näitä hulluuksia - mistä niitä aina tulee?