Oma ammattini on uutuuden jännitystä, uusia polkuja, omia ratkaisuja, yhdessä oppimista, riskien ottoa, uusia aluevaltauksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja uusia alkuja ja uusia onnistumisia, ihania ihmisiä ja ainutlaatuisia tarinoita =) Voi miten etuoikeutettu olenkaan saadessani työskennellä vuosittain nuorten, innostuneiden ja elämänmakuisten ihmisten parissa ja nähdä heidän nousunsa kerta toisensa jälkeen kukoistukseen ja omille siivilleen, jotka kantavat tulevaisuuden teille =)
Eilen oli jälleen kerran sekä uuden alun, että jäähyväisten aika. Kaksi vuotta ihanaa matkaa taittaneet uudet visualistit valmistuivat. Yhdessä kuljettu matka on jättänyt paikan meidän jokaisen sydämeen ja ennen kaikkea ihania muistoja, naurua, iloa, onnistumisia ja ripauksen kyyneleitäkin. Huoh =)
Olen tainnut vuosien varrella ja työn touhun lomassa höpöttää yhden jos toisenkin kerran puutarhasta ja unelmista sen laajentamisen suhteen. Olemme yhdessä tutustuneet ja kaikkien intohimot ja kiinnostuksen kohteet ovat olleet osana arjessa. Eilen sitten kun lähdimme juhlallisuuksien jälkeen valmistuneiden kanssa syömään ja nauttimaan vielä hetkisen toistemme seurasta ennen irottautumista niin yllätys oli sanoinkuvaamaton kun ravintolaan raahattiin naurussasuin jättiläismäistä puuta. Vauh - läpäisin tentinkin, jossa kysyttiin, että tunnistatko Jori mikä tämä on ja tietysti tunnistin ihanaisen, herkän ja tunteikkaan kyynelkoivun, jota myös itkukoivuksi kutsutaan. Tuleva arborentum oli siis saanut ensimmäisen asukkaansa ja erityisen asukkaan, niin täynnä elettyä elämää ja ihania tarinoita =) Eilen vielä nauroin, mutta tänään muutama kyynel vierähtää tätä kirjoittaessa, onnen kyynel. Kiitos kaunis ihanaiset =) Ja onnellista ja vivahderikasta matkaa =)
Eikä siinä vielä kaikki. Aivan kuin arborentumissa kuuluu niin puun juurella oli kaiverrettu kyltti ja juuripaakku oli ihanaan valkeaan pellavakankaaseen kääritty =) Raaskiiko tätä edes istuttaa? Ei vaineskaan paikka on jo katsottu valmiiksi. Viktoriuksen nurkalta alkaa polku Arborentumin uumeniin ja tietysti kyynelkoivu pääsee paraatipaikalle toivottamaan arborentumiin saapujat tervetulleiksi =) Voin myös ihailla sitä tuolla Viktoriuksessa puuhaillessani niin aamuauringon ensisäteissä kuin iltaauringon punassakin ja muistella Teitä kaikkia ihanaisia =)
Näin upea alku siis arborentumille ja nämä rähjääntyneet kuusenalut saavat väistyä tämän ihanuuden tieltä ;) Onnea ihanaista vielä kaikille valmistuneille ja ihanaa kesälomaa teille vielä opintojaan jatkaville. Suuntaan tästä ulos ja lapion varteen ja kohti uusia seikkailuja =)
