Kaunis kiitos =)

Oma ammattini on uutuuden jännitystä, uusia polkuja, omia ratkaisuja, yhdessä oppimista, riskien ottoa, uusia aluevaltauksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja uusia alkuja ja uusia onnistumisia, ihania ihmisiä ja ainutlaatuisia tarinoita =) Voi miten etuoikeutettu olenkaan saadessani työskennellä vuosittain nuorten, innostuneiden ja elämänmakuisten ihmisten parissa ja nähdä heidän nousunsa kerta toisensa jälkeen kukoistukseen ja omille siivilleen, jotka kantavat tulevaisuuden teille =)

Eilen oli jälleen kerran sekä uuden alun, että jäähyväisten aika. Kaksi vuotta ihanaa matkaa taittaneet uudet visualistit valmistuivat. Yhdessä kuljettu matka on jättänyt paikan meidän jokaisen sydämeen ja ennen kaikkea ihania muistoja, naurua, iloa, onnistumisia ja ripauksen kyyneleitäkin. Huoh =)

Olen tainnut vuosien varrella ja työn touhun lomassa höpöttää yhden jos toisenkin kerran puutarhasta ja unelmista sen laajentamisen suhteen. Olemme yhdessä tutustuneet ja kaikkien intohimot ja kiinnostuksen kohteet ovat olleet osana arjessa. Eilen sitten kun lähdimme juhlallisuuksien jälkeen valmistuneiden kanssa syömään ja nauttimaan vielä hetkisen toistemme seurasta ennen irottautumista niin yllätys oli sanoinkuvaamaton kun ravintolaan raahattiin naurussasuin jättiläismäistä puuta. Vauh - läpäisin tentinkin, jossa kysyttiin, että tunnistatko Jori mikä tämä on ja tietysti tunnistin ihanaisen, herkän ja tunteikkaan kyynelkoivun, jota myös itkukoivuksi kutsutaan. Tuleva arborentum oli siis saanut ensimmäisen asukkaansa ja erityisen asukkaan, niin täynnä elettyä elämää ja ihania tarinoita =) Eilen vielä nauroin, mutta tänään muutama kyynel vierähtää tätä kirjoittaessa, onnen kyynel. Kiitos kaunis ihanaiset =) Ja onnellista ja vivahderikasta matkaa =)

Eikä siinä vielä kaikki. Aivan kuin arborentumissa kuuluu niin puun juurella oli kaiverrettu kyltti ja juuripaakku oli ihanaan valkeaan pellavakankaaseen kääritty =) Raaskiiko tätä edes istuttaa? Ei vaineskaan paikka on jo katsottu valmiiksi. Viktoriuksen nurkalta alkaa polku Arborentumin uumeniin ja tietysti kyynelkoivu pääsee paraatipaikalle toivottamaan arborentumiin saapujat tervetulleiksi =) Voin myös ihailla sitä tuolla Viktoriuksessa puuhaillessani niin aamuauringon ensisäteissä kuin iltaauringon punassakin ja muistella Teitä kaikkia ihanaisia =)

Näin upea alku siis arborentumille ja nämä rähjääntyneet kuusenalut saavat väistyä tämän ihanuuden tieltä ;) Onnea ihanaista vielä kaikille valmistuneille ja ihanaa kesälomaa teille vielä opintojaan jatkaville. Suuntaan tästä ulos ja lapion varteen ja kohti uusia seikkailuja =)

Retkellä kartanoiden puistoissa ja arborentumissa =)

Aamulla oli herätys jälleen kukonlaulun aikaan vaikka olikin luvassa vapaapäivä. Jo huhtikuun lopulla olin bongannut ihanan retken, jonka järjestivät Puutarhataiteen seura, Dendrologian seura sekä Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ystävät. Retkikohteina olivat Askaisissa ja Nousiaisissa olevat kartanot sekä Arborentum.

Matka alkoi klo. 9.00 Brahenpuiston patsaan luota. Heti aamutuimaan sai siis ihastella timmiä puistoistutusta ja ihastuin oitis aluetta kiertävään pikkuaitaan. Tunnistaakohan joku Teistä mikä tuo aita on? Tässä vielä lähikuvaa lehdistöstä.

Mutta sitten itse matkaan =) Linja-autoon nousi väkeä kuin pipoa ja lopulta täysinäinen bussi alkoi hurruutella kohti Nousiaisia, mukanaan hurjasti puutarhamieltä ja intoa. Matkan vetäjä Seppo Lundgren osoittautui oitis mitä mainioimmaksi historian sekä paikallisasioiden tuntijaksi ja puolen tunnin matka hurahti yhdessä sujauksessa kuunnellessa toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita menneisyydestä ja talojen sekä tilojen historiasta.

Ensimmäinen kohde oli Lempisaaren komea kivikartano Askaisissa. Kuulimme tarinoita niin Lempisaaren mustiin pukeutuneesta kummityksesta kuin siitä, että Lempisaaressa on ollut aikoinaan 100 työntekijää ja puutarha on ollut englantilainen maisemapuutarha. Nykyisen omistajan saavuttua tilalle sekä päärakennus, että puutarha olivat erittäin huonossa kunnossa ja nyt pikkuhiljaa on alkanut Lempisaaren kartanon uusi nousu =)

Komea päärakennus valmistui 1767 ja mitä luultavammin rakennuksen on suunnitellut sama arkkitehti, joka on suunnitellut Fagervikin sekä Teijon kartanoiden rakennukset. Rakennus näytti mitä ihastuttavimmalta.

Päärakennusta vastapäätä oli 1600-luvulta peräisin oleva piispantalo, jonka sisäänkäynti hurmasi ensi silmäyksellä.

Historiikkikatsausten jälkeen oli hyvää aikaa kierrellä pitkin kartanon puutarha-alueita ja ihastella näkymiä.

Toisena retkikohteena oli Nyynäisten kartanon pihapiiri. Nyynäisten kartano on Suomen vanhimpia maatiloja ja sen punainen päärakennus oli 1700-luvulta peräisin. Pihapiirissä oli 60 erilaista puulajia ja hyvin hoidettua pihapiiriä jatkui talon kummankin puolen. Omenapuut oli leikattu upeasti sateenvarjon muotoon ja niitä ihasteltiin heti puutarhakierroksen alkuun.

Talon nykyinen emäntä oli innokas puutarhaihminen ja uusimpana aluevaltauksena oli vanhan syreeniaidanteen taakse rakennettu salainen puutarha, kiemurtelevine pikku polkuineen ja moninaisine kasveineen. 

Pitkin pihamaata oli toinen toistaan komeampia pihtoja ja muita havupuita.

Päärakennuksen ovi oli lempeän ja kutsuvan sävyinen samoin kuin sisäänkäynnin edustalla oleva istutusalue tulppaaneineen ja pioninalkuineen.

Nyynäisten kartanon pihamaalla oli myös komea lampi, jonka rantoja reunustivat keltakurjenmiekkakasvustot.

Viimeisenä matkakohteena oli matkanvetäjä Sepon Ahdasmäen Arborentum. Ja voi veljet millainen porraspuutarha tämä salaperäisen oloinen puulajipuisto olikaan. En ole varmaan koko ikänäni ollutniin lämpöisessä ja multavassa etelärinteessä, jossa rinne on porrastettu komeilla kivillä useaan tasoon. Tasoilla kasvoi mitä erilaisempia kirsikoita, pihlajia ja ties mitä. Retkiseurueessa oli huikea määrä mukana asiantuntemusta ja intohimoisia puuihmisiä ja päivän aikana sai kuulla yhtä jos toistakin mielenkiintoista.

Sepon hyötytarhassa oli myös komeasti leikattuja omenapuita ja salaperäinen käytävä.

Voi hurjuuden hurjuus miten tällaisen päivän jälkeen taas omat ideat ja ajatukset laukkaavatkaan. Kyllä tuommoinen arborentum pitää ehdottomasti jossain muodossa meillekin saada =) Itseasiassa reissun jälkeen oli aivan pakko jo ajella Viher Lassilan kautta katsahtamassa puuvalikoimaa ja tulevalle hankintalistalle ilmestyi oitis melkoinen määrä ihanuuksia. Harmi vaan, että tämän illan lottokin livahti ohi, mutta jospa ensi viikolla olisi parempi tuuri ;)