maanantai 24. kesäkuuta 2019

Villisti vaeltava tarhakäenkaali

Potagerissa on meneillään pikkuruutujen siivous tai pikemminkin raivaus. Kun koko päivän konttaa niin väliin jää ihmettelemään, ihastelemaan tai peräti vihastelemaan. Tarhakäenkaali, joka asusteli pääsisäänkäynnin vierustalla 2008 on pikkuhiljaa löytänyt tiensä potagerin puolelle. Tänä vuonna sitä näyttää olevan vähän siellä ja täällä.

Tarkakäenkaali jakaa tunteet tyystiin kahtia. Sen lempeä rusehtavan punaisuus ja hentoinen olemus ihastuttavat, mutta sen järisyttävä taipumus ottaa ohjat omiin käsiinsä ja vaeltaa paikasta toiseen väliin vähän vihastuttavat. Mitä kosteampi vuosi sitä suuremmat kasvustot tarhakäenkaalia on. Tämä vuosi on ollut niin kuiva, että siellä täällä on vain muutama yksilö.





15 kommenttia:

  1. Samat sanat. Se on jotenkin makea ja jotenkin kamala, ja en kuitenkaan halua siitä päästä kokonaan eroon. Sitten raivaan alue kerrallaan. Nyt sitä onkin vain sillä alueella, jonne jätin sitä viime vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin niin ristiriitainen. Aina niitä jättää jonkun kasvamaan ja seuraavaksi kiroaa kun niitä on joka paikassa.

      Poista
  2. Minulle tuota tuli jonkun taimen mukana, hävitän heti kun näen, en halua siitä puutarhan vakituista asukasta, muitakin harmeja on kylliksi vaikka nätti onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita harmeja totisesti piisaa. Etenkin kun puutarha vanhenee niin moni kasvi tuppaa levittäytymään kovasti.

      Poista
  3. Tämä tosiaan jakaa mielipiteitä. Toistaiseksi se on meillä pysynyt kuivalla yläpihalla eikä ole villiintynyt mutta aika näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pysyi juosia yläpihalla, mutta nyt parin viimeisen vuoden aikana karkulaisia on saapunut potageriin.

      Poista
  4. Olen jotenkin mieltynyt punalehtisiin kasveihin ja tuo käenkaali kuuluu mieltymysten joukkoon. Sinänsä harmiton, että se lähtee helposti maasta irti, jos on väärässä paikassa. Mutta innokas se on yrittämään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kitkentä on suorastaan nautinnollista kun lähtevät niin helposti maasta.

      Poista
  5. Siis tarhakäenkaali on nimi - on meilläkin ja saa olla ja vaeltaa. Nyt kun on kuivaa, se pysyy hallinnassa ja saa sen tosiaan nyppäistä pois, jos leviää. Joskus olen nostanut niitä jopa ruukkuun ihailtavaksi tummana punaviolettina. Onnen apilaksi olen kuullut tätä kutsuttavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin näitä ollut joskus ruukussa, mutta siinä ei ole niinkään tykännyt olla kuin vapaana.

      Poista
  6. Minulla kasvaa tätä mökillä ja taimia putkahtelee esiin milloin mistäkin. Lapset ovat erityisen mieltyneitä kasviin, sillä sen lehdet näyttävät sydämiltä. Olenkin antanut luvan kerätä kasvia mielin määrin hiekkakakkujen koristeiksi. Pysyy vähän aisoissa leviäminenkin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä keino. Lehdet tosiaan ovat erittäin kauniita.

      Poista
  7. Minusta tarhakäenkaali on ihana, saa rauhassa levitä ja vedellään sitten pois sieltä, minne se ei sovi. Mutta kasvinahan se on niin kaunis, väri, muoto ja kaikki!

    VastaaPoista
  8. Kasvina se tosiaan on kaunis, mutta levittäytyjänä melkoinen.

    VastaaPoista
  9. Tarhakäenkaali on lähes mahdoton karkotettava, jos sen onnistuu syystä tai toisesta saamaan puutarhaansa. Aina sitä putkahtaa esiin jostakin vaikka luulee saaneensa sen hävitetyksi. Onhan se tosin kyllä kaunis.

    VastaaPoista