Taikatalvena haravat laulaa =)

Kauniit amaryllikset ovat puhkeamaisillaan kukkaan. Joulun hämärän hyssy on vallannut tienoot ja kyläraittii huokuu hiljaisuutta. Viimoiset jouluherkut painuivat pullottaviin mahoihin tänään ja nyt on aika taas kaiken uuden ja ihanan.

Hiivin aamulla, muiden vielä nukkuessa ulkosalle, vedin keuhkot täyteen kosteaa, lämmintä ilmaa ja aloitin haravoimaan. Haravointi tuntui suorastaan ihanalta joululöhöilyn jälkeen. Syysmyrskyn tuivertamat oksat saivat kyytiä ja komposti sai jälleen hyvää ainesta. Voi miten odotankaan jo kevättä. Haravointi lohduttaa kevätikävää ja saa matkan kevääseen tuntumaan aavistuksen lyhyemmältä. Sitten pikkuhiljaa päivän valjetessa hiipi lisää apureita pihapuuhiin ja uudet kevätsuunnitelmat saivat tuulta purjeisiin. Ehkäpä pitää kaivaa siemenluettelot esiin ja ryhtyä tutkailemaan siementilauksia.

Muumipeikon talvi ryömi jostain syövereistä mieliin. Ehkä odotin näkeväni Muumipeikko ja pyrstötähden joulunpyhinä, mutta ei niin ei. Piti kaivaa kirjahyllyn syövereistä Muumien taikatalvi ja hituisen kevätkaihossa muistella millainen talvi voisikaan olla.

-Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä. - En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa. 

Mutta kaikesta huolimatta jatkamme huomenna haravointia ja kostean ilman nuuhkimista =) Niin kauan kuin tällaista keliä on suotu =)