Uudistusta ja paljastuksia pienissä erissä

Hernepensas on vaihtanut uuden kesän kunniaksi uudet vaatteet päälleen. Viimeisin postaus liippasi hyvin läheltä ammattiani tai oikeastaan tyystiin sieltä. Voikukkapelto oli laittanut blogiinsa minulle haasteen, mikä olikin niin kiperä, että haasteeseen vastaamiseen menee varmastikin useita kertoja. Nimittäin kerro itsestäsi 8 asiaa, joita et ole aiemmin kertonut. Lähestyn asiaa intohimojen kautta - perin yllättävää ;) Ja niitä on paljon nimittäin.

Koska työskentelen muotoilun kentässä niin seuraan jatkuvasti, alinomaan ja alituiseen mitä maailmalla tapahtuu. Eniten viime vuosina minua on kiinnostanut sustainable design, erilaiset uudet vaihtoehdot yltiökuluttamisen sijaan, toisaaltaan kaikki ekologiseen kaupunkirakentamiseen, kaavoittamiseen ja rakenteisiin liittyvä, niimpä seuraan ahkeraan muitakin blogeja kuin näitä puutarhablogeja. Yksi suosikkini on Inhabitat - siltä löydän jännittävimmät arkkitehtooniset rakennelmat aina puuasumiseen ja majoihin asti. Kalusteistä pääsee seuraamaan jätepuumateriaaleista valmistettuja huonekaluja tai vesileikkaamalla tehtyjä flatpack muotoilun helmiä, jotka vievät kuljetuksessa äärimmäisen vähän tilaa taikka sitten asiakas voi ladata suoraan verkkokaupasta pdf-tiedoston ja teetättää lähivestaalla paikallisista materiaaleista kyseisen kalusteen.

Toinen päivittäisen vierailun kohde on NOTCOT. Notcotissa kaikki on kuumaa, uunituoreita valaisimia, kokeilueriä, projekteja, printtejä kaikkea järisyttävän ihanaa. Tänne kukin voi itse kirjautua ja tarjota näytille ties mitä ihanuuksia. Mums - oikea namupala

MOCOLOCO on kolmas herkutteluhetkiin tarkoitettu areena. Tämä on melkeimpä kuten edellinenkin, uusia mattoja, valaisimia, pintamateriaaleja, taiteilijoita ja upeita kuvia.

Ja maailman ihanimmat pakkaukset kuuluvat myös intohimolistan top 10. Täällä näkee mitä tyylikkäimpiä, nokkelimpia, herkullisimpia ja ties minkämoisia pakkauksia. Lovely package

Vaikka siis asumme 1902 rakennetussa täyteläistä historiaa havisevassa kansakoulussa, haalimme vanhantavarankaupoista ja kirppareilta huonekalumme, asumme 13 km päässä lähimmästä taajamasta ja kaupasta niin silti sydän sykkii yltiöpäisille kokiluille, maailma metropolien sykkeelle, alakulttuureille, uusille ilmiöille ja ties mille. Kansakoulu taas edustaa pysyvyyttä, ajan seisahtumista, rauhoittumista. Täällä on tyystiin oma äänimaailma, 3,5 metriset hirsirunkoiset huonee tekevät pehmeän äänimaailmaan, tyyneyden ja ulkona voi kuulla askeleiden äänen, nähdä täyteläisen tähtitaivaan ja aistia luonnon kosketuksen ympärillään. Niin kuin viime päivinä on keskusteltu muutoksesta täällä blogeissa niin kollegani sanoo aina, että ihmisillä on taipumus tasapainottaa riskienottoa, muutosta eri elämän osa-alueilla. Töissä olen tuulispään harjalla, jatkuva muutos edustaa positiivista uudistumista, rohkeus ja heittäytyminen tukevat eteenopäin pääsyä ja uuden syntyä. Koti on taas kivijalka, joka on ja pysyy, jonka potagerin rikkaruohoihin voi hukuttautua aina uudestaan ja uudestaan.