Naakankakkoja, talojen tarinoita ja kannat kattoon oleilua

Tänään oli naakankakkatyöpäivä, jota väritti vanhojen puutalojen tarinat, pitsipuut ja  salainen pitsiverhoin hunnuttu huvimaja. Meillä siis fiilistellään töissä kulttuuripääkaupunkivuotta. Suurella suulla tokaisin taannoin kaupungin puutarhurin puheisiin naakankakkiongelmasta, että mitä jos tehdään oikea naakanpaskapyydys ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Suuri lupaus pitää tietysti täyttää. Kuumailmapuhaltimet viuhuivat kun väki kokosi  yltiöpäisestä muovipulloläjästä paskapyydystä.

Pyydyksen idea oli muhinut pikkuhiljaa ja sen idea sai alkunsa eräänä syksyisenä työpäivänä. Joukkoa oli koolla ja päälimmäiseksi ideaksi syntyi talousjätteen hyödyntäminen pyydyksessä. Asia jäi hautumaan ja keräsin  talteen talven aikana kertyneitä talousjäte muovipulloja ja niitä oli kertynyt kohtuullisen pöyristyttävä läjä.

Tänään oli siis vihdoin koittanut pyydyspäivä. Aamulla kun kiersin taloamme kolmatta kertaa hakemaan pulloja ja puteleja mietin kotvasen onko mitään järkeä. Seitsemän kukkupäälistä muovipussillista jos jonkin sortin ketsuppipulloa, shampoo, hoitoainepulloa, huuhteluainetta ja ties mitä. Voi kumpa jostain saisi shampoota 10 litran kanisterissa samoin hoitoainetta.

Nauroimme makoisasti kun lastasin opiskelijoiden eteen kolmattakymmentä ketsuppipulloa ja likimain samaista määrää shampoopulloja. Mihin ihmeeseen elemme saaneet hulahtamaan litran ketsuppia viikossa ja shampoota samoin. Vanhimmaiselle on kertynyt tukkaa niin, että tytötkin olisivat kateudesta vihreitä. Miehenalun tukka on kiiltävä, hyväkuntoinen ja ulettuu hetkessä vyötärölle. Normi hiuslenksutkaan eivät ylety kuin nipin napin kaksi kertaa tuon jättitukan ympärille ja shampoota kuluu.

Naakanpaskapyydyksestä taitaa tulla kannanotto kulutusta, yltiöpakkaamista ja jätevuoria kohtaan =) Saan siis tehdä töitä kummallisten, kiehtovien ja ihmeellisten asioiden parissa.

Vaikka taustalla soi ihanaa Leijonat niin olen käyskennellyt puutarhassa - tutkinut maasta kurottelevia nuppuja, ihmeellisen sinisenä hohtavaa taivasta ja kuunnellut kevään yhä kiivaammin kiihtyvää äänimaailmaa.

 

Luumu on puhkeamassa lehteen ja potageriin tekisi mieli  oikeaa hedelmätarhaa njamskis.

Tänään on oikea akkainilta. Vanhimmainen oli vpk:ssa ja nuorimmainen leirikoulussa - rauha siis maassa ja jouduin  käymään oikein paikallisella ärrällä - kaikkialla oli suorastaan autiota ja lehtihyllyssä oli uskomatonta imua =)

Lehdessä oli yltiöherkullisia oransseja "omenankukkia" tahtoo, tahtoo, tahtoo tuollaisia

 

Ja tallaisen lammen ja istutukset myös =)

Jos loikoilee salin oranssilla sohvalla ja nostaa jalat sohvankarmille samalla kun uppoutuu ihkuihin lehtiin, haaveilee ja tekee mielessään suuria suunnitelmia.  Lopulta lehti laskeutuu alas ja ajatukset liitää keskellä puutarhojen ihmeellisiä sopukoita. Parasta on uppoutuminen ja haaveilu olivipuun katveessa auringon lämmittäessä varpaita.

Voi kumpa olisi hitusen enemmän aikaa niin istuttaisin lisää siemeniä, kitkisin, perustaisin heti huomenissa kivikkopuutarhan kuntoon, ruusukujanteen, tehtailisin lammen ja ja ja.