Vihreä sametti on vallannut näkymät silmänkantamattomiin. Siirtolapuutarhuri ihmetteli viljapeltojamme ja oikeastaan silmä on niin tottunut jo tähä'n ihanuuteen, että aivan hätkähdin kun oikein tarkastelin kyläraittiin peltoja - niin se totta totisesti on, että vain me kylvemme näin suuressa vihreydessä. Kuulumme 1B vyöhykkeeseen ja kuvan horisontissa siintää puiden verhoamana joki, koka laskee läheiseen merenpoukamaan. Kävimme tänään ajelemassa kylätiemme päässä ja siellä herneet olivat jo kymmensenttisiä, valtavat tillikasvustot keinuivat merenä, ruohosipulivanat kurottivat korkeuksiin ja mansikat hautoivat ensimmäisiä nuppujaan. Tien päässä on suloisia sopukoita ja meren läheisyys on käsinkosketeltavaa, joki levenee ja lopulta hukkuu kullankeltaisena huojuvaan kaislikkoon. Oi kuinka rakastankaan tätä kylää, tämän kylän levollista ilmapiiriä, ihmisiä ja tunnelmaa ja tunnetta mikä tämän kaiken ympäröi.
Meidän kylätiellä kuulostaa tältä =)
Näkymähän on kuin Toskanassa samettisen pellon ansiosta, hieman tasaisempaa muttei paljoa häviä. Ihanaa kun joko oikeen rakastaa, sie oot kotona, paremmasta ei väliä:)
VastaaPoistaVihreää pehmeää samettia on maisema. Siihen olisi niin ihana käpertyä, siinä kieriä, tanssia ja hyppiä sydän täynnä jakamisen riemua.
VastaaPoistaTuon voi melkein haistaa kuvasta. Niin erilaista kuin täällä, ja silti jotenkin samanlaistakin. Meri puuttuu. Täällä on satanut melkein vuorokauden ja se on tehnyt ihmeitä. Vihreään voi hukkua. Ja tekisikin mieli. Kadota puutarhaan, humps vain! :)
VastaaPoista