Mopon brobaamista ja laskutiedettä

Tänään - kaksi päivää kylvöjen jälkeen - 43 parsakaalinitua, 13 ruusukaalin itua ja 12 kukkakaalin itua on työntynyt näkyviin. Olen hitusen hurahtanut alueen 8-luokkalaisille suunnattuun yrittäjyyskerhoon ja vääntänyt kerhon blogia iskukuntoon, kitkenyt potageria ja ollut mukana laittomuuksissa, joista kerron muutaman kuvan päästä.

Sain jokunen aikaa sitten Lauralta pikkuisen haasteen. Kahdeksan paljastusta itsestä. Oikeastaan lähdin miettimään asioita, eikä oikeastaan ole juurikaan mitään mitä ette tietäisi. Joten tein pienimuotoisen tutkimusmatkan bloggaamisen historiaani ja sieltä paljastui seuraavaa:

Aloitin puutarhabloggaukset 3.5.2007 tänään tulee siis kuluneeksi 1839 päivää tuosta paljastusten sarjan aloittamisesta. Siitä lähtien olen tehnyt keskimäärin yhden bloggauksen joka viides päivä. Postannut yhteensä 367 postausta ja muuttanut kolmesti blogista toiseen. Kuvia on kertynyt bloggauksiin yhteensä 2151 kpl ja jos kaikki neljä puutarhablogia muuttaisi Blurb Book Smartissa kirjoiksi niin sivuja kertyisi yhteensä 952. Siihen siis mahtuu yhtä jos toistakin ja monia juttuja moneenkin kertaan.

Siitä huolimatta moni kavahtaa vielä tänäkin päivänä sosiaalista mediaa ja kuvitellaan, että siihen liittyy hirvittäviä uhkakuvia. Aikakin mitä tulee uskominen niin peruskoulujen kuin toisen asteenkin opinahjojen pikkupilttien vanhempia niin yllättävän moni toivoo, että sosiaalisen median vaaroista varoiteltaisiin. No olen tyystin toista mieltä. Mitä nämä 952 sivua paljastuksia ovat sitten tuoneet mukanaan. Varmastikkin melkoisen tutkimusmatkan omaan itseensä, elämäänsä, matka on opettanut luottamaan siihen, että voi tuottaa jotakin julkaisemisen arvoista, se on madaltanut kynnystä tarttua kynään ja kirjoittaa. Mutta ennen kaikkea se on avannut huikean näkymän hengenheimolaisten olohuoneisiin, ajatuksiin ja yhteinen matka on ollut arvokkain anti, itseasiassa arvokkaampi mitä olisi lähtötilanteessa voinut edes kuvitella. Kiitos siitä Teille, ihan kaikille =)

- SOL PER SFOCAR IL CORE - on seurannut viisi vuotta perässämme paikasta toiseen. Niin blogi kuin puutarhakin on perustettu vain sydämen virkistykseksi kuten tuo ikiaikainen Italialaisesta puutarhasta lainattu tekstikin kertoo. Kansakoulumme vanhimmassa komeimmassa männyssä on valtaisa kahden pyllyn menevä lautakeinu, hulppeine kuusimetrisine pleissattuine köysineen. Keinun reunaan on painettu nuo sanat ja siihen on hyvä istahtaa aika-ajoin mietiskelemään ja testaamaan kuinka huisit vauhdit uskaltaa ottaa.

 

Keinussa on pinkit "silkkinauhat" kädensijojen koristuksena, jotta karkea sisalköysi ei turmelisi hienojen naisten kätösiä ;)

Kuistin edustan kirsikat ovat pahoin riipiintyneet talven lumitaakkojen jäljiltä. Oksia on karkeillut ja puupoloiset eivät kestä kainkaan etäämpää tarkastelua.

Vanhimmaisen kanssa käytiin tänään silmät kiiluen paikallisessa rautakaupassa ostamassa pultteja, muttereita, rautasahanteriä, uusia jakoavaimia ja sorruttiimpa myös oikein mojovaan akkuporakoneen ruuviväännin ja poranterälajitelmaan. Mopo on armoton tuhnupyssy ja alamäkeen kulkee komeat 40 km/h ja pitihän mopoon vääntoä saada. Mopon pakoputkea piti sahata, ruuvata ja poistaa osia ja nyt kiidokki kulkee 55km/h tukka hulmuaa ja kylätiet taittuvat myötyriimmin. Laittomissa hankkeissa siis mukana, mutta vain valokuvaajana ;) Toista se oli Suzuki PV:n aikaan kun pultitkin lähtivät auki ilman rautasahaa, voi sitä nuoruuden huumaa =)

Apache from oneedo on Vimeo.

Tässä vielä tiistai-illan iloksi pientä musiikkipalaa =)